Tossua toisen eteen!

Viikonloppuna pääsimme Martin kanssa Harri Kataisen koutsattavaksi oman seuran kentällä. Vieraiden kouluttajien silmien alla saa aina uusia vinkkejä ja huomioita, mikä tekee niistä todella hyödyllisiä! Harri oli tehnyt meille n. 25 esteen radan, josta jokainen ryhmän koirakko vuorollaan sai tehdä pätkää 5 minuuttia kerrallaan. Puolentoista tunnin koulutussession aikana pääsimme neljä kertaa radalle ja Martin kanssa loppujen lopuksi 19. esteelle saakka :-) 

Kuva muutaman vuoden takaa: Eija Viitanen

Harrin koulutuksen idea oli opettaa turvallinen, mutta nopea tapa mennä rata läpi. Se tarkoitti ainakin tällä radalla sitä, että ohjaaja ei suinkaan pyrkinyt lähettämään koiraa kaukaa esteille, vaan varmistaa, että koira suorittaa esteet turvallisesti. Esim. putkelta pussiin ohjauksessa varmistettiin, että koira lähestyy pussia turvallista linjaa eikä vahingossa törmää esteen sisä-/ulkopintaan. Samalla tämä ohjaustapa tarkoitti tietysti sitä, että ohjaajan piti juosta niin maan ---metisti :-) 

Kuva kesältä 2013: Tommi Anttila

Myös este-erottelusta keskusteltiin paljon, kun radalla oli kaksi putkea A:n molemmin puolin. Mara haki kuitenkin juuri oikeat putket jopa ihmeen kaukaakin lähettäen. Ongelmia meillä tuotti perinteiset takaaleikkaukset hypyille sekä emännän vauhti ;-) Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä ja nyt huutaa jalat hoosiannaa spurttailun jälkeen! Sain myös vahvistusta ajatukselle, ettei ohjaajaherkkä koira ole suinkaan huono asia agilityssä, vaan se voi olla myös etu tiukissa paikoissa, joissa koiran pitää seurata ohjausta tarkasti. Aiemminhan olen paljon harmitellut Maran irtoamattomuutta ja sitä, että se seuraa jatkuvasti, mitä teen. Pientä helpotusta tähän saisi myös sillä, etten enää palkkaisi Maraa taskusta tulevalla pallolla, vaan palkka tulisi jostain muualta tai olisi radan lopussa valmiina.

Kuva kesältä 2013: Sue Kalves

Loppuviikonloppu vietettiin sitten maalaismaisemissa rentoutuen, tai kuka nyt mistäkin nauttii ;-)

Mimpsun kanssa ilmoittauduttiin YLÖKKin rallytokon alkeiskurssille, jonka olisi tarkoitus olla lokakuussa. Toivotaan, että osallistujia on tarpeeksi ja päästään mummelin kanssa harrastamaan!

Ylämäki, alamäki, ylämäki...

Bloggaus on jäänyt vähemmälle, kun alkaa kyllästyttää kirjoittaa aina vain terveysasioista. Mietin, että jaksaako näitä kukaan lukea ja toisaalta, kannattaako kaikesta blogatakaan. Enemmän kuin satunnaisia lukijoita varten, kirjoitan tätä blogia kuitenkin itselleni päiväkirjana ja olenkin jo vuosien saatossa tarkistanut monet tapahtumankulut ja ajankohdat täältä :-) Niinpä tämäkin juttu alkaa taas terveyskuulumisilla...

Viimeksi kirjoitin hieman rohkeasti Martin hännän paranemisprosessista ja pitihän se arvata, että heti tuli takapakkia. Häntään tuli jälleen pari uutta märkivää kohtaa, tosin paljon aiempia pienempiä, ja niinpä suuntasimme taas Riitta-lääkärimme pakeille. Arvasin, että pitkä antibioottikuuri sieltä mätkähtää ja niinhän sitten kävikin. Teippinäytteissä ei ollut loisia, hiivaa tai isompaa tulehdusta, mutta Mara sai 14 vrk antibioottikuurin ja lisäksi häntää piti voidella Canofitella viikon verran. Hitaasti, mutta varmasti häntä on nyt vihdoin alkanut parantua eikä enää märi. Karvakin on hiukan alkanut kasvaa ja Martti on nyt ollut vihdoin ja viimein päivätkin ilman kauluria.

Koska herralla näitä iho-ongelmia on vuosien varrella riittänyt (mm. punoitusta/hiivaa tassuissa, erilaisia ihottumia jaloissa ja nyt tämä häntäepisodi) lääkäri otti Martista verta laajaan verenkuvaan sekä suppeaan allergiatestiin (siitepölyt, heinät, homeet, muut pölyt). Veriarvot olivat onneksi kaikki muuten ok, mutta eosinofilit olivat koholla, mikä lääkärin mukaan ilmentää yleensä joko loisia tai allergiaa. Allergiatesti puolestaan osoitti kohonneita arvoja pöly- ja varastopunkille eli käytännössä atooppista allergiaa. Siitepölyt, heinät ym. olivat onneksi negatiivisia.

Riitta-lääkäri ehdotti heti siedätyshoitoa, mutta ajattelin nyt ottaa tämän asian suhteen pienen aikalisän. Ensinnäkin antibioottikuuri syödään loppuun ja katsotaan, miten Martti sen jälkeen voi. Sitten herralla on kalenterissa jo rokotuksetkin... Kun ollaan taas normitilanteessa eli ei lääkittynä, katsotaan jatkuuko oireilut ja minkä vahvuisina - ja sitten mietitään, mitä tehdään. Huvittavaa on, että varastopunkki liitetään yleensä nappularuokintaan, jota meillä ei pentuvuosien jälkeen ole harrastettu. Pölypunkkeja nyt on joka huushollissa, mutta voin kyllä sanoa, että meillä siivoustaso on monia kotitalouksia (huomattavasti) korkeampi ;-) Niinpä kotikonstein näiden allergeenien vähentäminen Martin elinympäristöstä on hieman ongelmallista... 

Toisaalta onko varmaa, että Martin iho-oireilut edes johtuvat noista kohonneista arvoista? Sehän voi oireilla esim. ruoka-aineallergiaa, jota ei ole koskaan eliminaatiodieetillä todennettu. Eikö pölyallergian pitäisi pahentua talvella, kun ollaan paljon sisällä eikä kesäaikaan? Ovatko nämä oireilut vielä niin "vakavia", että kannattaa lähteä siedätykseen vai onko se turhaa hätävarjelun liitoittelua? Toki teen mitä vain koirieni hyvinvoinnin eteen <3, mutta tätä pitää nyt vielä vähän pureskella. Ainakaan tällä hetkellä Mara ei vaikuta mitenkään kärsivältä, vaan ihan normaali iloinen itsensähän tuo on ollut koko häntävaivankin ajan :-D

Martista Mimmiin eli mummeli on voinut pientä mahaflunssaa lukuunottamatta oikein hyvin <3 Neiti on päässyt Martin treeneihin mukaan ja olen tehnyt sen kanssa pientä tottistelua kentällä. Innostuin YLÖKKin tapahtumassa rally-tokosta ja tarkoitus olisikin päästä tuon seniorin kanssa harjoittelemaan lajin alkeita vielä tänä syksynä :-) Jotenkin tuntuu, että se voisi olla Mimmistä mukavaa yhdessä tekemistä <3 Ihan hassua, että tuo Elämäni Koira täyttää ihan pian jo 10 vuotta!

 
Maran kanssa on lääkekuurista huolimatta käyty treeneissä. Viime kerrasta jäi erityisesti mieleen hienot pysymiset kontakteilla vapautukseen asti eli perusjuttu, mutta joka meillä on vähän alkanut lipsua :-) Kisakalenteri on nyt syyskuun ajan antibioottikuurin takia tyhjä, mutta lokakuun lopussa olisi tarkoitus startata pitkästä aikaa. Toivotaan, ettei tule enää mitään takapakkeja ennen sitä!

Ihanaa syksyn jatkoa! Nautitaan auringosta!

Batman ja Minni

Koirat saivat (ties monennetko) uudet pannat syksyn pimeneviin iltoihin. Puolikuristavat heijastinpannat, á la Vinhan pantaputiikki saapuivat postissa tällä viikolla ja ovat ihan täydelliset mun Batmanille ja Minni Hiirelle <3 <3

Terveyskuulumisista sen verran, että Martin häntä alkaa pikkupikkuhiljaa olla parempaan päin. Ikävät ruvet ovat irronneet, mutta paljaaseen ihoon ei vielä ole alkanut oikein karva kasvaa ja häntä on aika hurjan näköinen isoine karvattomine aluineen. Herra on kuitenkin saanut jo olla ilman tötteröä ja toistaiseksi ainakin häntä on saanut olla rauhassa - tai ainakaan se ei ole todistetusti ollut nuolemisesta märkä... Toiveissa on, että siihen alkaisi vielä karvoituskin kasvamaan :-)

Mimmille kuuluu myös oikein hyvää. Neiti pääsi taas agilitytreeneihinkin autoilemaan ja kentällä sai mennä muutaman kerran remmissä A:ta sekä sivulletuloa ja seuraamista. Neiti oli taas ihan liekeissä! Aina tulee vähän huono omatunto, kun sen kanssa ei tehdä kaksin enää mitään. Täytyykin varata kalenteriin muutama tyttöjen päivä, jolloin Martti saa lähteä maalle lomalle!

Treeneissä harjoiteltiin meille niin haasteellista irtoamista. Hypyt ja putket olivat ympyrässä ja ohjauksen piti tapahtua pienellä alueella ympyrän keskellä eli koiraa ei saanut saatella esteille. Olin tosi yllättynyt siitä, miten hyvin Martti loppujen lopuksi irtosikin! Jälleen kerran pitäisi vaan luottaa siihen enemmän, niin pääsisi itsekin paljon vähemmällä juoksemisella ja hiellä :-) Myös takaaleikkaus kepeillä onnistui kuin vettä vaan ja A:n alastulokontaktillakin malttoi tällä kertaa pysyä taas vapautukseen asti. Hyvänmielen treenit!

On pitänyt jo jonkin aikaa kysyä, mitä rituaaleja (ruokinnan ja liikunnan lisäksi) teidän koirillanne on? Tarkoitan sellaisia hassuja koirien käytöksiä, jotka liittyvät johonkin tilanteeseen tai asiaan ja toistuvat säännöllisesti.

Yksi hellyttävimmistä Martin tällaisista rituaaleista on aamulenkin jälkeinen "halihetki". Kun remmi on irroitettu ja olen saanut kengät pois ja takin naulaan, herra odottaa vieressä halihetkeään. Sitten pitää kyykistyä ja paijailla herraa vähän aikaa <3 Ja sitten ollaan taas normaalisti. Tämä rituaali toistuu aina arkiaamuisin kotona, ei mökki- tai maaseutuympäristössä ja on musta NIIN suloista <3

Pitkästä yhteisestä historiasta Mimmin kanssa huolimatta, en ole huomannut sillä ihan yhtä voimakkaita rituaaleja. Toki molempien pitää iltaruuan jälkeen saada Dentastixit tai tulee tupenrapinat :-) Tyypit odottavat namikaapilla ja siinä onkin tekeminen, jos hampitikkuja ei vaan ole...

Maalaistouhuja

Kuvakimaraa viikonlopulta, olkaat hyvät.

Sain raahattua itseni metsään varmaan kolmen vuoden tauon jälkeen verisen sienen kanssa. Tein tosi lyhyen, ehkä n. 15 m x 15 m x 15 m mittaisen jäljen. Kaadolle ei ollut sorkkaa pakkasessa, joten kinkun siivut saivat toimia "kaatona" :-) 

Jälki oli vain n. 3 tunnin ikäinen, kun kävin ajamassa sen ensin Mimpsun kanssa. Mummeli ei oikein alkumakauksesta kiinnostunut, mutta jäljesti kuitenkin ekan sivun melko tarkasti ja merkkasi ekan kulman hienosti pissaamalla. Sen jälkeen neidin kiinnostus touhuun alkoi häipyä eikä kaatokinkutkaan oikein jaksaneet kiinnostaa ;-) Metsässä oli NIIN paljon kiinnostavampiakin asioita :-)

Martin kanssa mentiin metsään sitten kaatosateen tauottua. Maran kanssa on muistaakseni haisteltu verta vain kerran aiemmin herran ollessa tosi pieni. Vähän mietin, että järkyttyykö se tuoreesta veren hajusta metsässä, mutta mitä vielä :-) Alkumakaus ei nytkään kiinnostanut, mutta melko tarkasti Martti kuitenkin jäljesti ekalle kulmalle, merkkasi sen läheiseen puuhun ja jatkoi suht hyvin jäljellä takasuorankin. Toinen kulma haisteltiin tosi tarkasti ja siihen kiinnostus sitten lakkasikin. Oikein lupaava jäljestys kuitenkin mielestäni! Pitäisi vaan saada itsensä hieman useammin jälkihommiin, kuin kerran kolmessa vuodessa :-)

Häntäkuulumisia sen verran, että viikonloppu sujui maalla oikein hyvin ilman tötsää, KUNNES jätkä oli hetken autossa Mimmin kanssa ja ehti siinä hetkessä sitten lussuttaa taas ruvet irti. Voi prkl :-/ Automatkustus on nyt jättitötsän kanssa takapenkillä turvavöissä, koska tötterö ei mahdu edes meidän isoon häkkiin. Ihan hyvin tuo matkustusmuoto kuitenkin on toiminut ;-)

 

Mukavaa alkusyksyn (vai loppukesän) viikon alkua kaikille lukijoillemme!

Tuplahyllyt ja tötterön paluu

Martin kanssa startattiin viikonloppuna Takkujen kisoissa Hervannassa kahdella agiradalla. Kisoista ei ole paljon kerrottavaa, sillä emäntä oli jo lähtiessä väsynyt, flunssainen ja heikossa hapessa muutenkin eikä Marttikaan erityisen pirteänä sängystä kisoihin lähtenyt. Mitä tästä reissusta opin: 1. en enää ikinä ilmoittaudu kisoihin, joissa kaikki säkäluokat kisaavat minimedimaksi-järjestyksessä (reissulle tuli mittaa 6 tuntia ja ratojen välissä oli odotusaikaa melkein 3 tuntia…) ja 2. en enää ikinä lähde kisoihin vähääkään kipeänä (ajatus, henki ja jalat eivät kulje).

Tuomarina toimi Kari Jalonen, jonka radat oli tähän mennessä koetuista kolmosen radoista selkeästi kinkkisimmät. Silti meidän hyllyt tulivat radoilla kohdista, joita en oikeastaan edes älynnyt mitenkään pelätä etukäteen ja sitten taas ne vaikeimmat kohdat menivät hienosti!

Eka radalla hyllytimme heti 5. esteellä, kun Mara suikkasi A:lle putken sijaan. Ilmeisesti oletin liikaa putken vetovoimasta enkä vienyt sitä tarpeeksi lähelle putken suuta. Jatkorata tosi vaikeine keppikulmineen meni kuitenkin ihan kivasti, kunnes lopussa samainen kohta, jossa putken suuaukot A:n molemmin puolin aiheutti taas päänvaivaa ja Mara suikkasi tällä kertaa putkeen, kun olisi pitänyt mennä A:lle. Tätä virhettä en oikein osaa analysoida, en oikein voinut viedäkään A:n ylösmenolle asti, koska olisin sitten kompastunut putken suuhun, vaan oli pakko ohjata kauempaa. No, virhe kuin virhe.

Toka rata olisi ollut vauhti-iloittelua, joskin siinäkin oli pari hankalaa putkeen vientiä + kepeillemeno. Tällä kertaa tein jotain kummallista heti radan alussa ja Mara hyppäsi 2. hypyn väärään suuntaan. Harmi, etten saanut ratoja videolle! Oletan kuitenkin, että menin liian lähelle 2. Hyppyä ja ahdistin siten Maran esteen väärälle puolelle. Siitä siis hylly. Loppuradalla tuli virhe kepeilläkin eli 2. välistä sisään, mutta sitä en jäänyt korjailemaan, vaan juostiin rata loppuun. Näistä kisoista siis pelkkää kokemusta ja uran ekat tuplahyllyt. Eipä niitä hyllyjä muutenkaan ole Martille paljoa vielä kertynyt.

Tötsäelämä päättyi viikko sitten, kun Martti viikonlopun aikana unohti jalkansa ja siihen on jo kasvanut ihan kivasti karvaa. Viikko saatiin siis elää ilman tötsää, kunnes kisojen jälkeen huomasin herran nuolevan häntäänsä. Lähempi tutkailu osoitti, että hännässä oli märkivä tulehdus yhdessä kohtaa :-( Eikun saksimaan karvoja hännästä, putsaamaan ihoa ja Fucidermiä taas kehiin. Tokihan häntä nyt kiinnostaa sitten kovin eli pakko pitää jälleen kauluria. Onneksi Fuciderm-hoidon pitäisi auttaa, eikä antibioottikuuria nytkään toivottavasti tarvita!

Mimmi sen sijaan on voinut oikein hyvin. Mummeli pääsi jälleen Kirsin osaaviin käsiin hierottavaksi ja vaikka taukoa edellisestä kerrasta oli viisi kuukautta, Mimmillä ei ollut yhtään jumeja! Hienoa <3 Eipä tuo vaan osaa hieronnasta nauttia, kiemurteli taas niin, ettei meinannut kahden ihmisen kädet riittää :-D Mimmi on oikea vauhtimummo <3

Helteinen paluu arkeen

Loman loppu meni ihan mukavasti, vaikka Martin tötsäelämä valitettavasti on jatkunut jo yli kaksi viikkoa :-(

Lomareissuni aikana se oli päässyt nuolemaan jalkaa, mikä palautti tilanteen alkutekijöihinsä. Fucidermiä piti käyttää vain max 10 pv, mutta käytin sitä kuitenkin 14 pv. Kotona testasin illan, voisiko tötteröstä jo luopua, mutta heti oli jätkä lussuttamassa ihoaan ja eikun tötsä päähän taas :-/

Ikävä tällaisilla helteillä pitää muovikuuppaa toisella, mutta tässä ei nyt mikään muu näytä auttavan. Onneksi iho ei enää punoita, mutta ennen kuin siihen alkaa kasvaa edes vähän karvaa suojaksi, ei tötteröstä voi luopua. Toivon ja uskon kuitenkin, että nyt ollaan jo voiton puolella ikävän vaivan kanssa!

Vasemmassa jalassa näkyy himmeä karvaton kohta

Loppuu ne pitkätkin lomat joskus. Tänä vuonna neljän viikon kesälomaan mahtui niin paljon kaikkea pientä, että loma tuntui oikeasti pitkältä ja paluu arkeen toisaalta ihan mukavaltakin. Koirienkin elämään tuli hiukan ryhtiä kuukauden mökkeilyn ja vapaana riekkumisen jälkeen. Tai no, ei sitä helteellä paljon riekuttu ja koska helteinen sää jatkui myös kotiin paluun jälkeen, on arki ollut lähinnä lepäilyä. Aamuisin tehdään 10-15 min pissakävely (mikä on siis meidän normaali aamulenkin pituus) ja töiden jälkeen samanlainen. Kunnon lenkkiä ei olla näillä helteillä tehty ollenkaan, mutta ollaan toki oltu sitten omalla pihalla sitäkin enemmän.

Mimmi tarkistaa, kummassa on viileämpi olla: sisällä vai pihalla :-)

Ja toki käytiin Martin kanssa agilitytreeneissä ja juuri silloin olikin oikein ihana kaatosade ja ukkonen. Onneksi me päästiin vetään pikku treeni sateen tauolla, olisi ehkä ohjaajan muuvit menneet vielä enemmän metsään kaatosateessa. Miten voi saksalainen ja pakkovalssi sujua niin kömpelösti? No, jotenkin taas koitin sisäistää ne liikkeet, ehkä seuraavalla kerralla jo sujuu paremmin! Mara oli taas tosi hieno, tottakai ♥

Viikonloppua vietetään luonnollisesti hienossa kesäsäässä möksällä, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin :-)

Hellettä kuupassa

Helteiset kesäpäivät sujuvat ihan mukavasti citykodissakin, vaikka toki mieli hiukan haikailee jo takaisin mökkirantaan... Helteessä ei lenkkeillä, vaan aikaa vietetään joko takapihalla makoillen, pallotellen tai nameja etsien tai sitten sisällä vähän viileämmillä (no, sisälämpötila jatkuvasti 25-28...) lattioilla.

Mimmi luonnollisesti nautiskelee mieluiten badenbadenissaan ♥

Herra kerjäämässä leikkiseuraa :-)

 Hetken hengähdys varjossa

Pihassa riittää erilaisia tuoksuja...

 

 Mimmillä meni hermo kuvaamiseen :-D

 Pientä aktivointia namuja etsien...

Kävimme näyttämässä Maran jalan ihottumaa Riitta-lääkärillä Hasselissa. Teippinäytteestä ei onneksi löytynyt hiivaa tai bakteereita, joten Martti välttyi antibioottikuurilta. Ihottuma oli kuitenkin hyvää vauhtia syvenemässä, joten saatiin viikon Fuciderm-kuuri ja nuoleminen pitää tietysti estää kaulurilla. Huoh. Ihmeen hyvin jätkä kuitenkin osaa kuupan kanssa elää, osaa juodakin sen kanssa, mitä vähän epäilin. Tietysti välillä raapitaan seiniä ja huonekaluja, mutta uskoisin viikon kaulurinpidon onnistuvan maallakin, johon koirat jäävät muutaman päivän lomareissuni ajaksi hoitoon...