Kuvakimaraa viikonlopulta, olkaat hyvät.
Sain raahattua itseni metsään varmaan kolmen vuoden tauon jälkeen verisen sienen kanssa. Tein tosi lyhyen, ehkä n. 15 m x 15 m x 15 m mittaisen jäljen. Kaadolle ei ollut sorkkaa pakkasessa, joten kinkun siivut saivat toimia "kaatona" :-)
Jälki oli vain n. 3 tunnin ikäinen, kun kävin ajamassa sen ensin Mimpsun kanssa. Mummeli ei oikein alkumakauksesta kiinnostunut, mutta jäljesti kuitenkin ekan sivun melko tarkasti ja merkkasi ekan kulman hienosti pissaamalla. Sen jälkeen neidin kiinnostus touhuun alkoi häipyä eikä kaatokinkutkaan oikein jaksaneet kiinnostaa ;-) Metsässä oli NIIN paljon kiinnostavampiakin asioita :-)
Martin kanssa mentiin metsään sitten kaatosateen tauottua. Maran kanssa on muistaakseni haisteltu verta vain kerran aiemmin herran ollessa tosi pieni. Vähän mietin, että järkyttyykö se tuoreesta veren hajusta metsässä, mutta mitä vielä :-) Alkumakaus ei nytkään kiinnostanut, mutta melko tarkasti Martti kuitenkin jäljesti ekalle kulmalle, merkkasi sen läheiseen puuhun ja jatkoi suht hyvin jäljellä takasuorankin. Toinen kulma haisteltiin tosi tarkasti ja siihen kiinnostus sitten lakkasikin. Oikein lupaava jäljestys kuitenkin mielestäni! Pitäisi vaan saada itsensä hieman useammin jälkihommiin, kuin kerran kolmessa vuodessa :-)
Häntäkuulumisia sen verran, että viikonloppu sujui maalla oikein hyvin ilman tötsää, KUNNES jätkä oli hetken autossa Mimmin kanssa ja ehti siinä hetkessä sitten lussuttaa taas ruvet irti. Voi prkl :-/ Automatkustus on nyt jättitötsän kanssa takapenkillä turvavöissä, koska tötterö ei mahdu edes meidän isoon häkkiin. Ihan hyvin tuo matkustusmuoto kuitenkin on toiminut ;-)
Mukavaa alkusyksyn (vai loppukesän) viikon alkua kaikille lukijoillemme!
Voi Martti parkaa. Toivotaan, että nyt paranis kuntoon.
VastaaPoistaKyllä täällä maalla on mukavaa. :)
Kiitos Teukka ja Ossi! Takapakki paranemisessa aina harmittaa varsinkin, kun on omaa syytä. Mutta täytyy nyt pysyä kovana tuon tötsän kanssa, että saadaan häntä pysyvästi kuntoon! Maalla on ihan parasta, meidän kaikkien mielestä :-)
PoistaOooh, te ymmärrätte jäljestyksen päälle! Olen ollut vaan kerran mejäilemässä, enkä osaisi yksin tehdä oikein mitään. Tai siis en muista tuota alkumakuuta tms. Kiva, että innostuit erilaiseen aktivointiin koirien kanssa! Ihania jo syksyisiä kuvia, mukavaa viikkoa teillekin :)
VastaaPoistaMimmin kanssa oltiin aikoinaan parsoneiden mejä-leirillä Pohjanmaalla ja siellä tuosta touhusta jotain vähän opin. Ollaan myös tuttujen kanssa silloin Mimmin nuoruudessa vedetty itsekin jälkeä, mutta sitten homma jäi vuosiksi unholaan. Vanhan sorkankin heitin vasta jokunen vuosi sitten pakkasesta roskiin :-) Mejäily olisi kivaa, rauhoittumista ja keskittymistä vaativaa puuhaa koiralle kuin koiralle. Homma on vaan melko aikaavievää, joten ei sitä kovin usein saa aikaiseksi...
PoistaKiitos, mukavaa viikkoa teillekin!