Maalaistouhuja

Kuvakimaraa viikonlopulta, olkaat hyvät.

Sain raahattua itseni metsään varmaan kolmen vuoden tauon jälkeen verisen sienen kanssa. Tein tosi lyhyen, ehkä n. 15 m x 15 m x 15 m mittaisen jäljen. Kaadolle ei ollut sorkkaa pakkasessa, joten kinkun siivut saivat toimia "kaatona" :-) 

Jälki oli vain n. 3 tunnin ikäinen, kun kävin ajamassa sen ensin Mimpsun kanssa. Mummeli ei oikein alkumakauksesta kiinnostunut, mutta jäljesti kuitenkin ekan sivun melko tarkasti ja merkkasi ekan kulman hienosti pissaamalla. Sen jälkeen neidin kiinnostus touhuun alkoi häipyä eikä kaatokinkutkaan oikein jaksaneet kiinnostaa ;-) Metsässä oli NIIN paljon kiinnostavampiakin asioita :-)

Martin kanssa mentiin metsään sitten kaatosateen tauottua. Maran kanssa on muistaakseni haisteltu verta vain kerran aiemmin herran ollessa tosi pieni. Vähän mietin, että järkyttyykö se tuoreesta veren hajusta metsässä, mutta mitä vielä :-) Alkumakaus ei nytkään kiinnostanut, mutta melko tarkasti Martti kuitenkin jäljesti ekalle kulmalle, merkkasi sen läheiseen puuhun ja jatkoi suht hyvin jäljellä takasuorankin. Toinen kulma haisteltiin tosi tarkasti ja siihen kiinnostus sitten lakkasikin. Oikein lupaava jäljestys kuitenkin mielestäni! Pitäisi vaan saada itsensä hieman useammin jälkihommiin, kuin kerran kolmessa vuodessa :-)

Häntäkuulumisia sen verran, että viikonloppu sujui maalla oikein hyvin ilman tötsää, KUNNES jätkä oli hetken autossa Mimmin kanssa ja ehti siinä hetkessä sitten lussuttaa taas ruvet irti. Voi prkl :-/ Automatkustus on nyt jättitötsän kanssa takapenkillä turvavöissä, koska tötterö ei mahdu edes meidän isoon häkkiin. Ihan hyvin tuo matkustusmuoto kuitenkin on toiminut ;-)

 

Mukavaa alkusyksyn (vai loppukesän) viikon alkua kaikille lukijoillemme!

Tuplahyllyt ja tötterön paluu

Martin kanssa startattiin viikonloppuna Takkujen kisoissa Hervannassa kahdella agiradalla. Kisoista ei ole paljon kerrottavaa, sillä emäntä oli jo lähtiessä väsynyt, flunssainen ja heikossa hapessa muutenkin eikä Marttikaan erityisen pirteänä sängystä kisoihin lähtenyt. Mitä tästä reissusta opin: 1. en enää ikinä ilmoittaudu kisoihin, joissa kaikki säkäluokat kisaavat minimedimaksi-järjestyksessä (reissulle tuli mittaa 6 tuntia ja ratojen välissä oli odotusaikaa melkein 3 tuntia…) ja 2. en enää ikinä lähde kisoihin vähääkään kipeänä (ajatus, henki ja jalat eivät kulje).

Tuomarina toimi Kari Jalonen, jonka radat oli tähän mennessä koetuista kolmosen radoista selkeästi kinkkisimmät. Silti meidän hyllyt tulivat radoilla kohdista, joita en oikeastaan edes älynnyt mitenkään pelätä etukäteen ja sitten taas ne vaikeimmat kohdat menivät hienosti!

Eka radalla hyllytimme heti 5. esteellä, kun Mara suikkasi A:lle putken sijaan. Ilmeisesti oletin liikaa putken vetovoimasta enkä vienyt sitä tarpeeksi lähelle putken suuta. Jatkorata tosi vaikeine keppikulmineen meni kuitenkin ihan kivasti, kunnes lopussa samainen kohta, jossa putken suuaukot A:n molemmin puolin aiheutti taas päänvaivaa ja Mara suikkasi tällä kertaa putkeen, kun olisi pitänyt mennä A:lle. Tätä virhettä en oikein osaa analysoida, en oikein voinut viedäkään A:n ylösmenolle asti, koska olisin sitten kompastunut putken suuhun, vaan oli pakko ohjata kauempaa. No, virhe kuin virhe.

Toka rata olisi ollut vauhti-iloittelua, joskin siinäkin oli pari hankalaa putkeen vientiä + kepeillemeno. Tällä kertaa tein jotain kummallista heti radan alussa ja Mara hyppäsi 2. hypyn väärään suuntaan. Harmi, etten saanut ratoja videolle! Oletan kuitenkin, että menin liian lähelle 2. Hyppyä ja ahdistin siten Maran esteen väärälle puolelle. Siitä siis hylly. Loppuradalla tuli virhe kepeilläkin eli 2. välistä sisään, mutta sitä en jäänyt korjailemaan, vaan juostiin rata loppuun. Näistä kisoista siis pelkkää kokemusta ja uran ekat tuplahyllyt. Eipä niitä hyllyjä muutenkaan ole Martille paljoa vielä kertynyt.

Tötsäelämä päättyi viikko sitten, kun Martti viikonlopun aikana unohti jalkansa ja siihen on jo kasvanut ihan kivasti karvaa. Viikko saatiin siis elää ilman tötsää, kunnes kisojen jälkeen huomasin herran nuolevan häntäänsä. Lähempi tutkailu osoitti, että hännässä oli märkivä tulehdus yhdessä kohtaa :-( Eikun saksimaan karvoja hännästä, putsaamaan ihoa ja Fucidermiä taas kehiin. Tokihan häntä nyt kiinnostaa sitten kovin eli pakko pitää jälleen kauluria. Onneksi Fuciderm-hoidon pitäisi auttaa, eikä antibioottikuuria nytkään toivottavasti tarvita!

Mimmi sen sijaan on voinut oikein hyvin. Mummeli pääsi jälleen Kirsin osaaviin käsiin hierottavaksi ja vaikka taukoa edellisestä kerrasta oli viisi kuukautta, Mimmillä ei ollut yhtään jumeja! Hienoa <3 Eipä tuo vaan osaa hieronnasta nauttia, kiemurteli taas niin, ettei meinannut kahden ihmisen kädet riittää :-D Mimmi on oikea vauhtimummo <3

Helteinen paluu arkeen

Loman loppu meni ihan mukavasti, vaikka Martin tötsäelämä valitettavasti on jatkunut jo yli kaksi viikkoa :-(

Lomareissuni aikana se oli päässyt nuolemaan jalkaa, mikä palautti tilanteen alkutekijöihinsä. Fucidermiä piti käyttää vain max 10 pv, mutta käytin sitä kuitenkin 14 pv. Kotona testasin illan, voisiko tötteröstä jo luopua, mutta heti oli jätkä lussuttamassa ihoaan ja eikun tötsä päähän taas :-/

Ikävä tällaisilla helteillä pitää muovikuuppaa toisella, mutta tässä ei nyt mikään muu näytä auttavan. Onneksi iho ei enää punoita, mutta ennen kuin siihen alkaa kasvaa edes vähän karvaa suojaksi, ei tötteröstä voi luopua. Toivon ja uskon kuitenkin, että nyt ollaan jo voiton puolella ikävän vaivan kanssa!

Vasemmassa jalassa näkyy himmeä karvaton kohta

Loppuu ne pitkätkin lomat joskus. Tänä vuonna neljän viikon kesälomaan mahtui niin paljon kaikkea pientä, että loma tuntui oikeasti pitkältä ja paluu arkeen toisaalta ihan mukavaltakin. Koirienkin elämään tuli hiukan ryhtiä kuukauden mökkeilyn ja vapaana riekkumisen jälkeen. Tai no, ei sitä helteellä paljon riekuttu ja koska helteinen sää jatkui myös kotiin paluun jälkeen, on arki ollut lähinnä lepäilyä. Aamuisin tehdään 10-15 min pissakävely (mikä on siis meidän normaali aamulenkin pituus) ja töiden jälkeen samanlainen. Kunnon lenkkiä ei olla näillä helteillä tehty ollenkaan, mutta ollaan toki oltu sitten omalla pihalla sitäkin enemmän.

Mimmi tarkistaa, kummassa on viileämpi olla: sisällä vai pihalla :-)

Ja toki käytiin Martin kanssa agilitytreeneissä ja juuri silloin olikin oikein ihana kaatosade ja ukkonen. Onneksi me päästiin vetään pikku treeni sateen tauolla, olisi ehkä ohjaajan muuvit menneet vielä enemmän metsään kaatosateessa. Miten voi saksalainen ja pakkovalssi sujua niin kömpelösti? No, jotenkin taas koitin sisäistää ne liikkeet, ehkä seuraavalla kerralla jo sujuu paremmin! Mara oli taas tosi hieno, tottakai ♥

Viikonloppua vietetään luonnollisesti hienossa kesäsäässä möksällä, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin :-)