Laatuaikaa!

Jes, kerranki äippä teki viksun homman ja heitti ton nöösin mummolaa viikollopuks. Tai no, ainaki pualeks viikollopuks. 

Me viätettii oikee laatuaikaa tyttöje keske ja meikä sai pitkästä aikaa leikkiä kaikilla meikän leluilla ilma häiriöö. JES!

 

 Löhöttiimme vähä sohvallaki ja syätii sipsejä :-)

Niijja autoimmää äippää vähä pihatöissäki ;-)

Näitä lisää!

T: Mimpsu

Tossua toisen eteen!

Viikonloppuna pääsimme Martin kanssa Harri Kataisen koutsattavaksi oman seuran kentällä. Vieraiden kouluttajien silmien alla saa aina uusia vinkkejä ja huomioita, mikä tekee niistä todella hyödyllisiä! Harri oli tehnyt meille n. 25 esteen radan, josta jokainen ryhmän koirakko vuorollaan sai tehdä pätkää 5 minuuttia kerrallaan. Puolentoista tunnin koulutussession aikana pääsimme neljä kertaa radalle ja Martin kanssa loppujen lopuksi 19. esteelle saakka :-) 

Kuva muutaman vuoden takaa: Eija Viitanen

Harrin koulutuksen idea oli opettaa turvallinen, mutta nopea tapa mennä rata läpi. Se tarkoitti ainakin tällä radalla sitä, että ohjaaja ei suinkaan pyrkinyt lähettämään koiraa kaukaa esteille, vaan varmistaa, että koira suorittaa esteet turvallisesti. Esim. putkelta pussiin ohjauksessa varmistettiin, että koira lähestyy pussia turvallista linjaa eikä vahingossa törmää esteen sisä-/ulkopintaan. Samalla tämä ohjaustapa tarkoitti tietysti sitä, että ohjaajan piti juosta niin maan ---metisti :-) 

Kuva kesältä 2013: Tommi Anttila

Myös este-erottelusta keskusteltiin paljon, kun radalla oli kaksi putkea A:n molemmin puolin. Mara haki kuitenkin juuri oikeat putket jopa ihmeen kaukaakin lähettäen. Ongelmia meillä tuotti perinteiset takaaleikkaukset hypyille sekä emännän vauhti ;-) Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä ja nyt huutaa jalat hoosiannaa spurttailun jälkeen! Sain myös vahvistusta ajatukselle, ettei ohjaajaherkkä koira ole suinkaan huono asia agilityssä, vaan se voi olla myös etu tiukissa paikoissa, joissa koiran pitää seurata ohjausta tarkasti. Aiemminhan olen paljon harmitellut Maran irtoamattomuutta ja sitä, että se seuraa jatkuvasti, mitä teen. Pientä helpotusta tähän saisi myös sillä, etten enää palkkaisi Maraa taskusta tulevalla pallolla, vaan palkka tulisi jostain muualta tai olisi radan lopussa valmiina.

Kuva kesältä 2013: Sue Kalves

Loppuviikonloppu vietettiin sitten maalaismaisemissa rentoutuen, tai kuka nyt mistäkin nauttii ;-)

Mimpsun kanssa ilmoittauduttiin YLÖKKin rallytokon alkeiskurssille, jonka olisi tarkoitus olla lokakuussa. Toivotaan, että osallistujia on tarpeeksi ja päästään mummelin kanssa harrastamaan!

Ylämäki, alamäki, ylämäki...

Bloggaus on jäänyt vähemmälle, kun alkaa kyllästyttää kirjoittaa aina vain terveysasioista. Mietin, että jaksaako näitä kukaan lukea ja toisaalta, kannattaako kaikesta blogatakaan. Enemmän kuin satunnaisia lukijoita varten, kirjoitan tätä blogia kuitenkin itselleni päiväkirjana ja olenkin jo vuosien saatossa tarkistanut monet tapahtumankulut ja ajankohdat täältä :-) Niinpä tämäkin juttu alkaa taas terveyskuulumisilla...

Viimeksi kirjoitin hieman rohkeasti Martin hännän paranemisprosessista ja pitihän se arvata, että heti tuli takapakkia. Häntään tuli jälleen pari uutta märkivää kohtaa, tosin paljon aiempia pienempiä, ja niinpä suuntasimme taas Riitta-lääkärimme pakeille. Arvasin, että pitkä antibioottikuuri sieltä mätkähtää ja niinhän sitten kävikin. Teippinäytteissä ei ollut loisia, hiivaa tai isompaa tulehdusta, mutta Mara sai 14 vrk antibioottikuurin ja lisäksi häntää piti voidella Canofitella viikon verran. Hitaasti, mutta varmasti häntä on nyt vihdoin alkanut parantua eikä enää märi. Karvakin on hiukan alkanut kasvaa ja Martti on nyt ollut vihdoin ja viimein päivätkin ilman kauluria.

Koska herralla näitä iho-ongelmia on vuosien varrella riittänyt (mm. punoitusta/hiivaa tassuissa, erilaisia ihottumia jaloissa ja nyt tämä häntäepisodi) lääkäri otti Martista verta laajaan verenkuvaan sekä suppeaan allergiatestiin (siitepölyt, heinät, homeet, muut pölyt). Veriarvot olivat onneksi kaikki muuten ok, mutta eosinofilit olivat koholla, mikä lääkärin mukaan ilmentää yleensä joko loisia tai allergiaa. Allergiatesti puolestaan osoitti kohonneita arvoja pöly- ja varastopunkille eli käytännössä atooppista allergiaa. Siitepölyt, heinät ym. olivat onneksi negatiivisia.

Riitta-lääkäri ehdotti heti siedätyshoitoa, mutta ajattelin nyt ottaa tämän asian suhteen pienen aikalisän. Ensinnäkin antibioottikuuri syödään loppuun ja katsotaan, miten Martti sen jälkeen voi. Sitten herralla on kalenterissa jo rokotuksetkin... Kun ollaan taas normitilanteessa eli ei lääkittynä, katsotaan jatkuuko oireilut ja minkä vahvuisina - ja sitten mietitään, mitä tehdään. Huvittavaa on, että varastopunkki liitetään yleensä nappularuokintaan, jota meillä ei pentuvuosien jälkeen ole harrastettu. Pölypunkkeja nyt on joka huushollissa, mutta voin kyllä sanoa, että meillä siivoustaso on monia kotitalouksia (huomattavasti) korkeampi ;-) Niinpä kotikonstein näiden allergeenien vähentäminen Martin elinympäristöstä on hieman ongelmallista... 

Toisaalta onko varmaa, että Martin iho-oireilut edes johtuvat noista kohonneista arvoista? Sehän voi oireilla esim. ruoka-aineallergiaa, jota ei ole koskaan eliminaatiodieetillä todennettu. Eikö pölyallergian pitäisi pahentua talvella, kun ollaan paljon sisällä eikä kesäaikaan? Ovatko nämä oireilut vielä niin "vakavia", että kannattaa lähteä siedätykseen vai onko se turhaa hätävarjelun liitoittelua? Toki teen mitä vain koirieni hyvinvoinnin eteen <3, mutta tätä pitää nyt vielä vähän pureskella. Ainakaan tällä hetkellä Mara ei vaikuta mitenkään kärsivältä, vaan ihan normaali iloinen itsensähän tuo on ollut koko häntävaivankin ajan :-D

Martista Mimmiin eli mummeli on voinut pientä mahaflunssaa lukuunottamatta oikein hyvin <3 Neiti on päässyt Martin treeneihin mukaan ja olen tehnyt sen kanssa pientä tottistelua kentällä. Innostuin YLÖKKin tapahtumassa rally-tokosta ja tarkoitus olisikin päästä tuon seniorin kanssa harjoittelemaan lajin alkeita vielä tänä syksynä :-) Jotenkin tuntuu, että se voisi olla Mimmistä mukavaa yhdessä tekemistä <3 Ihan hassua, että tuo Elämäni Koira täyttää ihan pian jo 10 vuotta!

 
Maran kanssa on lääkekuurista huolimatta käyty treeneissä. Viime kerrasta jäi erityisesti mieleen hienot pysymiset kontakteilla vapautukseen asti eli perusjuttu, mutta joka meillä on vähän alkanut lipsua :-) Kisakalenteri on nyt syyskuun ajan antibioottikuurin takia tyhjä, mutta lokakuun lopussa olisi tarkoitus startata pitkästä aikaa. Toivotaan, ettei tule enää mitään takapakkeja ennen sitä!

Ihanaa syksyn jatkoa! Nautitaan auringosta!

Batman ja Minni

Koirat saivat (ties monennetko) uudet pannat syksyn pimeneviin iltoihin. Puolikuristavat heijastinpannat, á la Vinhan pantaputiikki saapuivat postissa tällä viikolla ja ovat ihan täydelliset mun Batmanille ja Minni Hiirelle <3 <3

Terveyskuulumisista sen verran, että Martin häntä alkaa pikkupikkuhiljaa olla parempaan päin. Ikävät ruvet ovat irronneet, mutta paljaaseen ihoon ei vielä ole alkanut oikein karva kasvaa ja häntä on aika hurjan näköinen isoine karvattomine aluineen. Herra on kuitenkin saanut jo olla ilman tötteröä ja toistaiseksi ainakin häntä on saanut olla rauhassa - tai ainakaan se ei ole todistetusti ollut nuolemisesta märkä... Toiveissa on, että siihen alkaisi vielä karvoituskin kasvamaan :-)

Mimmille kuuluu myös oikein hyvää. Neiti pääsi taas agilitytreeneihinkin autoilemaan ja kentällä sai mennä muutaman kerran remmissä A:ta sekä sivulletuloa ja seuraamista. Neiti oli taas ihan liekeissä! Aina tulee vähän huono omatunto, kun sen kanssa ei tehdä kaksin enää mitään. Täytyykin varata kalenteriin muutama tyttöjen päivä, jolloin Martti saa lähteä maalle lomalle!

Treeneissä harjoiteltiin meille niin haasteellista irtoamista. Hypyt ja putket olivat ympyrässä ja ohjauksen piti tapahtua pienellä alueella ympyrän keskellä eli koiraa ei saanut saatella esteille. Olin tosi yllättynyt siitä, miten hyvin Martti loppujen lopuksi irtosikin! Jälleen kerran pitäisi vaan luottaa siihen enemmän, niin pääsisi itsekin paljon vähemmällä juoksemisella ja hiellä :-) Myös takaaleikkaus kepeillä onnistui kuin vettä vaan ja A:n alastulokontaktillakin malttoi tällä kertaa pysyä taas vapautukseen asti. Hyvänmielen treenit!

On pitänyt jo jonkin aikaa kysyä, mitä rituaaleja (ruokinnan ja liikunnan lisäksi) teidän koirillanne on? Tarkoitan sellaisia hassuja koirien käytöksiä, jotka liittyvät johonkin tilanteeseen tai asiaan ja toistuvat säännöllisesti.

Yksi hellyttävimmistä Martin tällaisista rituaaleista on aamulenkin jälkeinen "halihetki". Kun remmi on irroitettu ja olen saanut kengät pois ja takin naulaan, herra odottaa vieressä halihetkeään. Sitten pitää kyykistyä ja paijailla herraa vähän aikaa <3 Ja sitten ollaan taas normaalisti. Tämä rituaali toistuu aina arkiaamuisin kotona, ei mökki- tai maaseutuympäristössä ja on musta NIIN suloista <3

Pitkästä yhteisestä historiasta Mimmin kanssa huolimatta, en ole huomannut sillä ihan yhtä voimakkaita rituaaleja. Toki molempien pitää iltaruuan jälkeen saada Dentastixit tai tulee tupenrapinat :-) Tyypit odottavat namikaapilla ja siinä onkin tekeminen, jos hampitikkuja ei vaan ole...