Kesä se vaan jatkuu säiden puolesta, ihanaa! Koirat saaneet olla paljon omalla pihalla ja möksälläkin on käyty pikavisiitillä muiden kiireiden keskellä. Mitään uutta ja ihmeellistä ei viikkoon ole mahtunut, kylässä käytiin ihan Tampereen keskustassa ja siellä haisteltiin kaupungin tuoksuja :-) Viikonloppuna oli ystäväni kylässä ja siinä oli omat touhunsa. Lisäksi on nyt koitettu parilla lenkillä vähän juostakin ja jaksoi se Mimmikin lyllertää ihan kivasti perässä <3
Aksarintamalla koitettiin tällä viikolla treenata keppikulmia ja se osoittautukin vaikeaksi. Jos tulokulma on suora, kepit menee hienosti, mutta heti kun otetaan esim. putkelta vauhtia ja tullaan kepeille vinosti, suikkaa jätkä väärästä välistä sisään. Tämä on siis asia, jota meidän pitää alkaa säännöllisesti treenata ja paljon!!
Agikisojen osalta suunnitelmat muuttuivat, kun Kaupin ryhmänäyttelyn tuomari vaihtui. Sain siitä hyvän "tekosyyn" perua näyttelyilmot ja ilmoitin sen sijaan Martin Valkeakosken agikisoihin kaikille kolmelle radalle :-) Mimpsu on niin tuhdissa kunnossa, ettei sitä olisi kehdannut Kaupissa kehään viedäkään ja Martti nyt ei muutenkaan mikään näyttelytyyppi ole, joten hyvä näin. Erkkariin varmaan Mimmin kanssa lähdetään, mutta Martti keskittyköön näytelmien sijaan agilityyn :-)
Laitetaas tähän loppuun muutamia rallittelukuvia takapihalta :-) Niiden myötä, mukavan kesäistä viikon alkua!
Starttasimme vihdoin Martin kanssa virallisesti, Takkujen kisoissa Hervannassa. Kisadebyyttimme oli hiukan vaakalaudalla, sillä johtuiko jännityksestä vai peuran kurkkutorvesta, Mara oli ihan ripulilla kisapäivän aamuyöllä. Olisin totta kai jättänyt kisat väliin, jos herra aamulla olisi vielä oireillut, mutta se nukkui loppuaamuyön ulkona käynnin jälkeen ihan rauhallisesti ja oli aamulla normaali iloinen itsensä eikä mahakaan möyrinyt :-) Niinpä me startattiin kohti Hervoodia.
Osallistuimme kahdelle eli A- ja B-radalle. Molemmissa oli tuomarina Sari Mikkilä ja tuomariharjoittelijana Petteri Kerminen. Aluksi herra tietysti mitattiin kisakirjaa varten ja tulos oli - yllätysyllätys - medikoira ;-) Korkeudeksi saivat 37,5 cm eli ihan mieen mitoissa ollaan :-D
Molemmat radat oli melko suoraviivaista ohjausta, ilman mitään ihme kommervenkkejä. Taisi olla molemmissa 18 estettä, A-radalla pussi ja B-radalla rengas sekä keinu ns. "vaikeampia" esteitä. A-radalla kepeillevienti oli vauhdikas suoraan putkesta ja vasemmalta ohjaten. Se vähän jännitti etukäteen, mutta radalla Mara lähti tosi hienosti oikeasta välistä etenemään keppejä. Olinko sitten kuitenkin jännittynyt vai aloinko jo ennakoida seuraavaa hyppyä, mutta Mara tuli kepeiltä ulos 3. viimeisestä välistä. Siitä hämmentyneenä koitin ohjata sen kädellä kepit loppuun ja se lähti häröilemään keppejä takaisin päinkin, mutta meni kuitenkin viimeiset välit oikein eli kepeiltä vain 5. Tokavika hyppy oli tiukan kurvin jälkeen ja siinä herra hyppäsi hiukan laiskasti ja rima tippui eli tulos 10 virhettä :-) Aika taisi olla reilut 9 s alle ihanneajan ja sijoitus hopeaa, ykkönenkään ei saanut nollatulosta!
Palkintojenjaossa Maraa ei olis voinut vähempää kiinnostaa poseeraus ;-) Kuva otettu kännykällä, siitä heikko laatu.
B-radalle lähdin hyvillä mielin ja siinä kepeilletulo oli myös hiukan kimurantti, hyppykäännöksen jälkeen niin, että tulokulma oli aika ahdas. Kuitenkin ohjaus oli oikealta eli helpommalta puolelta ja kepit meni alusta loppuun hienosti. Kontaktien kanssa Maralla ei ole koskaan ollut ongelmia, joten kun päästiin rata keinulle asti (4. vika este) virheittä, aloin ehkä jo ennakoida nollatulosta ja loppurata eli suoralla muuri, hyppy, hyppy ohjaus jäi vaillinaiseksi ja Mara syöksyi yllättäen muurin jälkeen suoraan edessä olleen hypyn sijaan oikealla olevaan putkeen. Siitä siis hylly. Vähän jäi harmittamaan, kun siihen asti meni niin hienosti ja Martti olisi kyllä ansainnut sen nollan, mutta eiköhän tähän kisadebyyttiin kuitenkin varsin tyytyväinen saa olla <3
Tässä meidän menoa B-radalla :-)
Nyt sitten vaan kisakalenteria katselemaan! Harmikseni täytyy todeta, että kiireitteni takia me ei päästä kisaamaan todennäköisesti ennen kuin syykuun puolivälissä jälleen Takuilla. No, onhan meillä aikaa kisailla!
Otsikko ei viittaa Maran ihanaan Ellu-siskoon <3, vaan meidän lauman koko kesän olotilaan :-) Mökillä on oltu jo viisi viikkoa ja mökkielämä on kyllä melkoista pellossa eloa... Martti liikkuu varmasti paljon enemmän kuin arkena, sillä se saa olla päivät irti pihalla naapurien eli vanhempieni touhuissa mukana. Halonkannosta ja niiden hakettamisesta onkin tullut yksi Maran lempipuuhista ;-) Mimmikin kyllä liikkuu, mutta oma-aloitteisesti se on melko laiska, lähinnä makoilee badenbadenissa terassilla <3 Mimmille (ja emännälle) pian koittava kotiinpaluu tarkoittaa siis myös ryhtiliikettä kuntoilun suhteen, kun säännölliset remmilenkit taas alkavat!
Kävynsyöntiä :-)
Klapitalkoissa...
Traktorin kyydissä...
Mönkkäriajelullakin :-D
Mimpsu pääsi loman lopuksi Kirsin hierottavaksi 7 viikon tauon jälkeen. Hierontataukoa on koko ajan pikkaisen pidennetty sen jälkeen, kun vuosi sitten aloimme taas hieronnassa käydä. Aluksi Mimmi oli aikamoinen väkkärä hierottavaksi ja kovasti jumissakin etenkin alaselästä. Nyt neiti menee Kirsin eteen patjalle kyljelleen ja antaa silmät kiinni hieroa pitkänkin aikaa <3 Tälläkään kertaa vasemmalla puolella ei ollut mitään erityistä, mutta oikealta löytyi yksi fasettilukko, joka kuitenkin aukeni käsittelyssä. Seuraavalla kerralla pääsevätkin sitten taas molemmat hierontaan!
Martin kanssa käytiin sitten jälleen lääkärissä, tällä kertaa entisessä kantapaikassamme Pirkanmaan Pieneläinklinikalla. Siellä ei oltukaan käyty reiluun vuoteen, kun Taina-lääkärimme on äitiyslomalla. Taina ei ollut paikalla nytkään, mutta tutustuimme uuteen kivaan lääkäriin, Riitta Vikbergiin. Hän tutki Maran jalat ja totesi, että punoitus viittaa allergiaan (mikä nyt oli jo aiemminkin arvelu). Kuitenkin hän totesi myös, ettei näin vähäinen oireilu anna aihetta hötkyillä isojen testien suhteen, jotka eivät edes ole täysin varmoja. Niinpä Maraa hoidetaan edelleen käsikaupan erilaisilla tuotteilla; rasvahappoampullein ja erilaisin suihkein aina, kun tassut siltä näyttävät. Mikäli punoitus johtuisi kesän siitepölyistä, oireet todennäköisesti häviäisivät talven tullen. Mikäli näin kävisi, ei välttämättä aihetta tarkempiin tutkimuksiin ole. Toisaalta, mikäli oireet edelleen syksyllä jatkuvat, Riitta suositteli kuitenkin allergiatestejä. Katsotaan siis, mitä syksy tuo tullessaan tälläkin rintamalla!
Ainakin syksy tuo tullessaan meidän debyytin virallisissa agikisoissa, ekat ilmot on nyt tehty! Apua!
