Vuosi 2017 paketissa

Uusi vuosi 2018 on vaihtunut. Vuosi 2017 oli koirarintamalla melko hiljaiseloa. Lopetimme Martin kanssa treenaamisen kasvattajaseurassa YLÖKKillä ja siirryimme treenailemaan kerran viikossa Tähtitekniikalle Maijun opastukseen. Itselle uusien juttujen oppiminen on aika takkuista, mutta mielestäni olemme hieman edenneet mm. irtoamisessa, joka on meidän kompastuskivemme.

Kisasimme vain seitsemissä kisoissa ja nollia saimme kasaan seitsemän kappaletta. SM-nollat olivat kasassa, mutta en viitsinyt lähteä Lappeenrantaan asti kisoihin, kun ei reissukaveriakaan ollut. Hienoin saavutuksemme oli syyskuun alussa Nokian kisoissa nollavoitto ja sen myötä Martin toinen agilityserti! 


Tälle vuodelle, kun Martti täyttää kesällä jo 8 vuotta, olisi sitten tavoitteena saada se viimeinen serti ja herra agilityvalioksi näin veteraani-iässä :-) Pitäisi vain alkaa merkata niitä kisoja kalenteriin...

Mimmi-mummo joutui lokakuussa yllättäen hammasoperaatioon, kun Hasselin Riitta kurkkasi sen suuhun Martin rokotusreissulla ja totesi yhden poskihampaan irronneen ja juurikanavan olevan näkyvissä. Reviirin Noora Naaralainen operoi Mimmin ja kaikki meni ennakkopeloistani huolimatta oikein hyvin. Mimmi on sitkeä mummo <3 

Välillä sydän nyrjähtää, kun tajuan, miten iäkäs se jo on. Saan olla todella kiitollinen, että olen saanut pitää Mimmin jo yli 13 vuotta ja se on vielä pysynyt melko terveenäkin <3 Silti tippa tulee silmään, kun tajuaa, että parikin yhteistä vuotta alkaa olla jo todella paljon koiran iässä. Ja kun lukee tuttujen koirien poistumisista sateenkaarisillalle ajattelee kauhulla, miten siitä ikinä omalla kohdalla tulee selviämään... Mutta pessimistinkin pitää ajatella positiivisesti eli nyt kaikki on hyvin ja pitää nauttia näistä yhteisistä hetkistä täysillä!

Lokakuun alussa kävimme Raatikaisen Tiinan kuvattavana mun ja Mimmin vanhoissa lenkkimaisemissa Hatanpään Arboretumissa. Sää ei oikein suosinut kuvauspäiväämme, mutta kivoja otoksia Tiina meistä sai otettua. Iso kiitos vielä!

Hengissä ollaan!

Hyvät noin vuoden takaiset aikeeni aktivoitua bloggauksen suhteen ovat unohtuneet ja tämä blogi elänyt hiljaiseloa. Koirarintamallakin ollaan eletty aika hiljaisesti ja rauhallisesti, mikä ei tietysti ole huonokaan asia.

Aloitetaan Mimmistä. Mimmi lähestyy 13 ikävuotta ja voi edelleen oikein hyvin. Viime vuoden lopulla neitiä tutkittiin Hasselissa hieman tarkemmin usein toistuvan ripuloinnin takia. Perusveriarvojen lisäksi otettiin erityiset suolistoon liittyvät lisämääritykset. Perusveriarvot olivat ok, mutta suolistokokeiden tärkein löydös oli hyvin alhainen folaatti. Se liittyy ohutsuolen alkuosan vaurioihin ja voi johtua ruoka-aineperäisestä ongelmasta tai IBD:stä. Mimmi söi tylosiinikuurin ja lääkäri suositteli hypoallergeenista dieettiä. Ripulointi kuitenkin loppui tylosiinikuurin päättymisen jälkeen itsekseen, joten en alkanut muuttaa Mimmin ruokavaliota. Käytännössä meillä on melko mahdotonta pitää toisella koiralla mitään dieettiä, kun puruluita ym. pitää kuitenkin olla toiselle tarjolla. Lisäksi koirat ovat niin paljon hoidossa vanhoilla vanhemmillani, että heidän ohjeistamisensa erikoisruokavalioon olisi käytännössä mahdotonta. Onneksi Mimmi on tuon ripulointijakson jälkeen pysynyt kotikonstein kunnossa! 

 

Maaliskuussa molemmat kävi Hakametsässä Sanna Elfvingillä silmätarkissa, jo 8. kerta Mimmillä (tarkistin KoiraNetistä 😉) ja jälleen rekisteriin tuli merkintä "Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia" 💗 Ikään liittyviä muutoksia oli kuitenkin molemmissa silmissä; seniiliä kaihia, lasiaisen vuotoa ja rappeumaa. Linssit olivat edelleen tiukasti kiinni eli ei huolta! Ja Sanna sanoi, että kyllä Mimmi vielä voi hyvinkin tulla silmätarkkiin, vaikkei ihan joka vuosi tarvikaan käydä 😁

Muuten Mimmi viettää rentoa mummokoiran elämää. Lenkkeily ei aina innosta ja mummo nukkuu paljon. Innostuu kyllä edelleen palloleikeistä nollasta sataan ja joskus sitten revittelyn jälkeen vasen etujalka on hetken poissa pelistä. Kyseinen jalka on alkanut vihoitella sen jälkeen, kun neiti löi sen kerran kotona sohvapöydän kulmaan. Saunominen on edelleen Mimmin juttu ja mökillä sitä onkin nyt kesälomalla harrastettu päivittäin - saunaoluttilkkaa unohtamatta 😉

Martin kanssa agilityharrastus on ollut hieman jäähdyttelytauolla. Tarkoitus ei ollut varsinaisesti pitää taukoa, mutta käytännössä viikottaisista treeneistä luopuminen ja samalla Annan ja Nemon kisauran lopetus jotenkin johtivat nykytilanteeseen. Vielä viime kesäkauden treenasimme Ylökkillä, mutta talvikaudeksi siirryimme Tähtitekniikalle puolikkaalla paikalla eli treenit joka toinen viikko. Ylökkillä talkoovelvoite nousi oman toleranssirajani yli 10 päivään vuodessa ja toisaalta yksityisellä treenaaminen on niin kallista, että päädyin tällaiseen kompromissiratkaisuun. Selvää tämän puolen vuoden kokemuksen jälkeen on, ettei 2 treenit kuussa riitä mihinkään, jos oikeasti haluaa harrastaa korkealla tasolla ja kisata. Kahden viikon tauon jälkeen sitä on aina kuin uuden lajin parissa treeneissä ja tuntuma on kadoksissa. 

Kisaaminen muuttui tylsemmäksi, kun ihanat kisakaverit jäivät matkasta ja ollaankin kisailtu tänä vuonna todella harvakseltaan. Jos vuonna 2016 kisasimme yhteensä 9 kisoissa (mikä sekään ei ole paljon!), ollaan tänä vuonna käyty tähän mennessä kolmissa kisoissa... SM-nollat saimme kyllä kasaan, mutta jätimme kisat väliin. Lappeenrannan majoitusmahdollisuudet olivat jo talvella buukatut ja jotenkin niin kauas lähteminen meidän tulosmahdollisuuksilla tuntui turhalta. Myös kevään järjettömät työkiireet olivat omiaan vahvistamaan päätöstä eli kisat jäivät tällä kertaa väliin.

Mutta agility Martin kanssa on edelleen superhauskaa 💙 Treenit sujuvat oikein mukavasti ja ainoa jarru meillä on ohjaaja eli minä. Kuten Maiju-koutsimme sanoi, nyt ei kannata enää jarrutella, vaan kokeilla rohkeasti uusia juttuja! Siinä tajusin oikeastaan vasta, että eihän se mun vauvakoira ole enää mikään vauva, vaan 7-vuotias aikamies ja vuoden päästä olisi näyttelykehissä jo senioriainesta 😲 Ei vaan pysty tajuamaan, niin vauhdikas velikulta tuo jätkä edelleen on!

Ja viime vuoden meriiteistä Martti myös palkittiin Ylökkin vuoden 2016 medikoirana. Aivan mahtava juttu! Ehkä me tästä aktivoidutaan vielä syksyn tullen. Hieman sertien havittelu kiinnostaisi, kun viime vuonna se ainokaisemme satuttiin saamaan...

Martin terveydentila on ollut viime syksyn perinteisen ihotulehduksen jälkeen ok. Mitään kutinoitakaan ei ole nyt ollut eli odotellaan taas sitä syksyä ja todennäköisesti tulevaa ihonhoitorumbaa. Silmätarkissa jätkä sai myös terveen paperit, vain pieni näärännäppy löytyi toisesta silmästä.

Molemmat käyvät säännöllisesti Kirsillä hieronnassa. Kummallakaan ei juurikaan ole jumeja, toisinaan Martilla on jotain pientä, mutta hienosti ne aina sulavat käsittelyssä.

Laitetaan tähän loppuun muutama yhteiskuva tältä vuodelta. Josko tämän sepustuksen myötä innostuisi taas kirjoittelemaan kuulumisia hieman useammin, kuin kerran vuodessa. Eihän näitä romaaneja muuten jaksa kukaan enää lukea 😂

Ihanaa kesän jatkoa teille kaikille, jotka vielä tänne eksyitte pitkästä hiljaiselosta huolimatta!

 

Uusi alku

Bloggaus on ollut tauolla luvattoman pitkään. Pahoittelut siitä, jos tänne vielä olet eksynyt! Päiväkirjamaisen blogin pitäminen ei enää oikein innosta, enkä ole keksinyt tälle uuttakaan muotoa. Yritän kuitenkin aktivoitua päivityksissä, sillä itsekin ärsyynnyn blogeista, joita päivitetään vain kerran-pari vuodessa. Ja täällä on mennyt sentään jo 20 000 kävijän rajakin rikki... Kiitos teille kaikille, jotka ovat kuulumisiamme käyneet vuosien varrella lukemassa ♥

Ihanaa kevättä kaikille lukijoille!

Mimmille kuuluu oikein hyvää <3 Mummo on tosin tullut iän myötä entistä laiskemmaksi lenkkeilijäksi ja kulkee usein flexinmitan meidän jäljessä. Jos neitiä kiinnostaa, niin vauhti on ihan normaali. Terveydessä ei mitään moitittavaa ja karvakin on taas ajeltu siistimpään kevätkuntoon :-)

Martille kuuluu myös tällä hetkellä hyvää. Agilitytreenit ja kisat jouduttiin pitämään kuukauden verran talvella tauolla vasemman takajalan ontumisen vuoksi. Mitään syytä vaivaan ei löytynyt, mutta 10 päivän tulehduskipulääkekuuri auttoi ja jätkä on taas iskussa. Vielä pitäisi yksi aginolla saada metsästettyä ennen kesäkuun alkua, jotta saisimme osallistumisoikeuden agilityn SM-kisoihin... 

Eli tällä hetkellä kaikki on hyvin <3

 

Valkeaa unelmaa

Ihana talvi tuli oikein rytinällä juuri sopivasti, sillä kuratassujen pesu alkoi jo ärsyttää. Nyt nautitaan tästä ihanasta valkeudesta ja omasta pihasta, josta voi tulla sisälle ilman ikävää pesuoperaatiota...

 

Kesä vielä jäädä vois...

Kesäloma on jo kaukana takanapäin ja elokuun helteetkin vaihtumassa normaaliin syyssäähän. Blogin hiljaiselo on taas venynyt luvattoman pitkäksi, pahoittelut siitä.

Mitään kovin merkittävää ei loppukesäämme ole kuulunut, paljon on vietetty aikaa mökillä ja muuten ihan tavallista arkea ilman erityisiä tapahtumia. Molemmat koirat ovat voineet ihan mukavasti, mitä nyt Mimmi on nykyään todella laiska lenkkeilijä ja helteellä lenkit muutenkin olivat ihan minimaalisen lyhyitä. 

Martti käy kerran kuussa siedätyspiikillä ja johtuuko sitten piikistä vai mistä, sillä ei tänä kesänä ole ollut pahempia ihotulehduksiakaan (koputan puuta). Yksi pieni ihovaurio oli etujalan sisäsyrjällä ja alkuun näyttikin, että siitä voi kehkeytyä pahempi tulehdus, mutta kotihoidolla ja muutaman päivän tötteröelämällä tilanne rauhoittui. Edit 28.8. Eipä olisi pitänyt tätä julkaista, sillä nyt takajalkaa on taas nuoltu ja herralla tötterö päässä :-(

Mimmillä on syyskuun alussa "senioritarkistus" Hasselissa eli katsotaan neidin yleisterveydentila ja otetaan verikokeita. Toivotaan, että mummolla olisi kaikki hyvin <3 Mimmin vakuutusyhtiöstäkin tuli viesti, että sen vakuutus irtisanotaan 1.10. alkaen vakuutuskauden päättyessä :-( Eli jatkossa kaikki eläinlääkärikulut menevät sitten omasta pussista, snif. Toivotaan, ettei lääkärissä tarvisi nyt vanhana juosta, kun on nuorena tullut niin paljon käytyä!

 

Agilityn saralla ollaan pidetty emännän erilaisten aikatauluongelmien takia taas pari viikkoa taukoa, mutta kävimme kyllä elokuussa 15.8. kisaamassa Lempäälässä LEVEKin kisoissa. Olin ilmoittautunut kaikille kolmelle radalle, mutta kun näin aikataulut päätin heti, että viimeinen eli hypäri jää meiltä väliin. Kisapäivä oli helteinen ja aikataulu sellainen, että kisoissa olisi vierähtänyt helposti puoli päivää eli no thänks :-) Osallistuimme siis vain agiradoille.

Eka rata oli NIIN hienoa menoa ja tulos NIIN lähellä nollaa, kuin vain voi olla eli vitonen tuli viimeisen okserin rimasta :-( Aikakin olisi ollut reilusti (-5,83) alle ihanneajan, joten hyvin lähellä oli neljäs SM-nollamme. Mutta kuitenkin niin kaukana. Toka rata olikin sitten ihan eri tyylinen kuin eka (tuomarina xx), meille vaikeita ohjauskuvioita, valssausta sinne tänne jne. Alku meni ihan ok, mutta 4. kepeille oli vaikea sisääntulo 90 asteen kulmassa ja Mara kosahti kolmanteen keppiväliin eli siitä vitonen. Valssaukseni ei ollut kovin sujuvia ja jouhevia, joten yliaikaakin tuli n. 2 sekuntia, joten se siitä radasta.

Seuraavia kisoja olen koittanut katsoa kalenteriin, mutta "valitettavasti" emännällä on nyt juuri muutakin elämää kuin agilityä ja viikonlopuiksi menoja sovittuna :-) Lähiseudun kisat ovat juurikin niinä samoina viikonloppuina, joten nyt tulee väkisin taas kisataukoa. Mahdolisesti syyskuun loppupuolella käväistään Takutien kisoissa Tampereella, katsotaan nyt, miten tämä syksy tästä etenee. Loppuvuodesta sitten toivottavasti taas vähän tiuhempaa kisailua.

Pientä kremppaa kisa- ja kesäkauden alkajaisiksi

Kesä on ainakin kalenterin mukaan virallisesti alkanut. Toukokuu jäi blogipäivitysten osalta välistä, mutta kelataan nyt sen tapahtumia, jotka sisältävät lähinnä terveysasiaa.

Lauantaina 9.5. kisattiin Valkeakoskella Korkeakankaan urheilukeskuksessa. Startattiin, vaikka oli hiuskarvan varassa, ettei lähdetty koko kisoihin. Martti oli nimittäin juuri kisojen alla torstain ja perjantain maalla hoidossa ja kun hain sen kotiin perjantai-iltana, ei herra suostunut hyppäämään mihinkään. Ei sängylle, ei sohvalle, ei tuolille. Liikkui muuten normaalisti eikä vaikuttanut kipeältä, muttei jostain syystä ponnistanut. Kokeilin kisa-aamuna kuitenkin takapihalla hyppyviritelmän avulla, miten jätkä hyppää ja mielestäni näytti normaalilta, joten lähdettiin kisoihin.

Eka rata oli aika puurtamista ja hyllyhän siitä tuli putki-puomi -erottelukohdassa, kun putki veti puomia paremmin - ainakin kahteen kertaan :-) Toka agiradalla pistin merkille, että Martti oli vielä normaaliakin hitaampi, mutta virheitä tuli vain yhdestä riman pudotuksesta. Tulos 5 vp ja aika n. -1,5 eli ei sillä korkealle sijoituttu. Kolmas rata olisi ollut hyppäri, mutta sille me ei startattu. Onneksi radan reunalla oli hieroja-Kirsi katsomassa ja meidän toka radan jälkeen hän kävi sanomassa, että Mara hyppäsi tosi huonosti takapäätään varoen. Myös toinen tuttu sanoi samaa. Kirsi koitti tunnustella Marttia, mutta ei löytänyt mitään erityistä. Jätettiin silti 3. rata väliin.

Viikon kuluessa Martti normalisoitui eli alkoi taas hypätä kotona sohville ym., joten uskalsin lähteä sen kanssa helatorstaina Nokialle. Radat olivat Helinin Jarin taattua kiemuraa ;-) Molemmilta radoilta tuli valitettavasti hylly, mutta olin niin iloinen, kun Martti hyppäsi taas normaalisti <3 Eka radalla hylly tuli ilmeisesti renkaalta, vaikka olin itse katsovinani, että siitä tuli vain kaksi kieltoa. No, se ja sama :-) Muuten ihan ok rata. Hyppäri oli sitten semmoinen kieputus, etten olisi siitä millään selvinnytkään ja sen takia hylly, putken jälkeinen hyppy 11 väärästä suunnasta. Hyvä kisafiilis silti.

Kisojen jälkeisen päivän treenitkin sujuivat vielä ihan normaalisti, mutta sitten Martti lopetti taas hyppäämisen :-( Vaiva kesti taas pari päivää ja meni itsekseen ohi. "Pappa" kuskasi Martin 3. siedätyspiikillä Hasselissa ja samalla Riitta-lääkäri koitti selvittää tuota pomppuongelmaa. Mitään selkeää syytä ei kuitenkaan löytynyt. Eturauhanen oli vähän turvonnut, mutta ei aristanut, kuten ei selkä tai mikään muukaan kohta. Jäykältä hieman kai tuntui, mutta toisaalta Martti jännitti aika lailla tutkimusta. Pitää tähän väliin todeta, että Martti on kyllä niiin ihana muru lääkärireissuilla. Nytkin isä kertoi, että se oli vaan istuskellut hänen jaloissaan, vaikka odotushuoneesa oli kissoja ja tutkimushuoneessa kerjännyt nameja lääkäriltä <3 

Käytin Maran vielä ylimääräisessä hieronnassa Kirsillä, eikä Kirsi löytänyt mitään erityistä vikaa, paitsi turvonneen eturauhasen :-) Nyt meillä on ollut agilitytaukoa reilut pari viikkoa, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus jälleen osallistua treeneihin ja sunnuntaina oman seuran kisoihin. Toivotaan, että hyppääminen taas sujuu. Kotioloissa ei nyt pariin viikkoon ole ongelmia ollut, joten ehkä eturauhanen alkaa pikku hiljaa helpottaa :-)

Muuten ei ihmeitä kuulu. Mimmi voi edelleen hyvin - ja liian paksusti... Takapihalla on leikitty sään niin salliessa ja vielä tehdään lenkit koko porukan voimin, vaikka olenkin miettinyt pitäisikö alkaa lenkittää koirat erikseen. Ihan sen takia, että Maran kanssa voitaisiin käydä juoksulenkeillä kuntoa kohottamassa. Tosin olen muutaman yrityksen jälkeen jo aikonut unohtaa koko idean, jätkän kanssa juokseminen ei ole kovin sujuvaa...

Kesäkuun myötä olisi tarkoitus pikku hiljaa starttailla myös mökkikautta. Toivotaan, että sääkin muuttuu pian kesäisemmäksi. 

Mukavaa kesän alkua lukijoille!

Vappua!

Vappuatton viettoa metsässä...

 ja Vappuposeerausta kotosalla... 

Osa otoksista onnistuikin ;-)

HAUskaa Vappua kaikille!