Kisasimme vain seitsemissä kisoissa ja nollia saimme kasaan seitsemän kappaletta. SM-nollat olivat kasassa, mutta en viitsinyt lähteä Lappeenrantaan asti kisoihin, kun ei reissukaveriakaan ollut. Hienoin saavutuksemme oli syyskuun alussa Nokian kisoissa nollavoitto ja sen myötä Martin toinen agilityserti!
Tälle vuodelle, kun Martti täyttää kesällä jo 8 vuotta, olisi sitten tavoitteena saada se viimeinen serti ja herra agilityvalioksi näin veteraani-iässä :-) Pitäisi vain alkaa merkata niitä kisoja kalenteriin...
Välillä sydän nyrjähtää, kun tajuan, miten iäkäs se jo on. Saan olla todella kiitollinen, että olen saanut pitää Mimmin jo yli 13 vuotta ja se on vielä pysynyt melko terveenäkin <3 Silti tippa tulee silmään, kun tajuaa, että parikin yhteistä vuotta alkaa olla jo todella paljon koiran iässä. Ja kun lukee tuttujen koirien poistumisista sateenkaarisillalle ajattelee kauhulla, miten siitä ikinä omalla kohdalla tulee selviämään... Mutta pessimistinkin pitää ajatella positiivisesti eli nyt kaikki on hyvin ja pitää nauttia näistä yhteisistä hetkistä täysillä!
Lokakuun alussa kävimme Raatikaisen Tiinan kuvattavana mun ja Mimmin vanhoissa lenkkimaisemissa Hatanpään Arboretumissa. Sää ei oikein suosinut kuvauspäiväämme, mutta kivoja otoksia Tiina meistä sai otettua. Iso kiitos vielä!






