Ässämmiin

Käytiin Martin kanssa Janakkalassa kisoissa pitkän kisa- ja treenitauon jälkeen ja kisathan meni vallan mainiosti. Tuloksena seitsemäs nolla eli nyt olisi oikeus osallistua kesäkuussa agilityn SM-kisoihin Nastolassa :-) Syksy oli nollien ja tulosten suhteen nihkeää, mutta vuodenvaihteen jälkeen meillä on hyllyt vähentyneet ja nytkin tuli joka radalta tulos. Kiitos kisareissukaveri Annalle ratojen kuvaamisesta ja Annalle ja Nemolle mukavasta matkaseurasta <3

Tuomarina kisoissa oli Heidi Viitaniemi. Eka radalta saatiin vitonen 4. hypyn ohituksesta ja aika -3,75. Hypyn ohitus oli ihan oma moka, juoksin vaan suoraan kohti 5. hyppyä enkä ohjannut Marttia putkesta kunnolla edeltävälle hypylle. Tuo olikin sitten ainoa radan virhe, muuten meni hienosti. Tosin videolta näkee, miten jätkä hyppää aika rohkeasti puomin alastulolta... Sellaista se ei yleensä ole tehnyt eli kurinpalautusta kontakteille tiedossa!



Toinen rata oli meidän nollarata. Aika ei tälläkään päätä huimannut, -3,90. Mara on niin kuuliainen ja tulee juuri mun kanssa samaa vauhtia, joten mun pitäisi vaan pistellä lujempaa menemään, niin meidän ajatkin paranisivat.


Vikalla radalla nolla oli NIIN lähellä, että melkein luulin sen tulleenkin. Mutta Martti kolautti tokavikaa estettä eli pituutta ja siitä vitonen. Käänsin sen ehkä liian tiukasti puomilta pituudelle ja jätkälle tuli kiire perääni, joten hyppäsi vähän huolilmattomasti pituuden. Aika tällä radalla -3,32 eli meidän tasaista vauhtia sekin :-)

 

Nyt on yksi iso tavoite agilityn saralla saavutettu. En koskaan olisi uskonut, kun 5 vuotta sitten alkeiskurssille jätkän kanssa Procanikselle menimme, että a) kilpailisimme virallisissa kisoissa, b) olisimme joskus agilityn 3-luokassa tai c) voisimme osallistua agilityn SM-kisoihin! Niin vuodet ovat kuitenkin menneet ja nyt meillä on oikeus osallistua kesäkuussa Nastolassa järjestettäviin SM-kilpailuihin :-) Vaikka meidän vauhdilla ei noissa skaboissa ole mitään mahdollisuuksia kuin peränpitäjiksi, on silti iso asia päästä samoihin kisoihin Suomen huippujen kanssa. Toivottavasti sekä Martti että minä pysyisimme terveinä ja todella pääsisimme starttaamaa kesäkuussa!

Uusi alku

Bloggaus on ollut tauolla luvattoman pitkään. Pahoittelut siitä, jos tänne vielä olet eksynyt! Päiväkirjamaisen blogin pitäminen ei enää oikein innosta, enkä ole keksinyt tälle uuttakaan muotoa. Yritän kuitenkin aktivoitua päivityksissä, sillä itsekin ärsyynnyn blogeista, joita päivitetään vain kerran-pari vuodessa. Ja täällä on mennyt sentään jo 20 000 kävijän rajakin rikki... Kiitos teille kaikille, jotka ovat kuulumisiamme käyneet vuosien varrella lukemassa ♥

Ihanaa kevättä kaikille lukijoille!

Mimmille kuuluu oikein hyvää <3 Mummo on tosin tullut iän myötä entistä laiskemmaksi lenkkeilijäksi ja kulkee usein flexinmitan meidän jäljessä. Jos neitiä kiinnostaa, niin vauhti on ihan normaali. Terveydessä ei mitään moitittavaa ja karvakin on taas ajeltu siistimpään kevätkuntoon :-)

Martille kuuluu myös tällä hetkellä hyvää. Agilitytreenit ja kisat jouduttiin pitämään kuukauden verran talvella tauolla vasemman takajalan ontumisen vuoksi. Mitään syytä vaivaan ei löytynyt, mutta 10 päivän tulehduskipulääkekuuri auttoi ja jätkä on taas iskussa. Vielä pitäisi yksi aginolla saada metsästettyä ennen kesäkuun alkua, jotta saisimme osallistumisoikeuden agilityn SM-kisoihin... 

Eli tällä hetkellä kaikki on hyvin <3