LUVAa pukkas

Eilen olimme Maran kanssa TAMSKin helmikisoissa kaikilla kolmella radalla. Tuomarina kakkosilla oli Anders Virtanen, jonka radoilla viime kesänä aloitimme virallisen kisauramme. Ekaa kertaa meillä oli päivän ekana starttina hyppäri, joka vaikutti ensi näkemältä aika kimurantilta. Siinä oli myös ihan sama muuri-kepit -yhdistelmä, jolta viime kisoissa tuli vitonen Maran liukastuttua kepeille tulossa. Niinpä päätin ottaa ko. kohdan tosi tarkasti. Muitakin vaaran paikkoja radalla oli, mutta yllätysyllätys: tulos oli 0 miinusaikaa -8,16 ja meidän eka LUVA kakkosissa! Lisäbonuksena me oltiin kakkosissa ylipäätään ainoat nollan tekijät ko. hyppärillä, jes!!

Toka rata oli agirata, jolta tulikin jymy-yllätys: nollavoitto ja toinen LUVAmme kakkosissa! En meinannut oikein todeksi uskoakaan, mutta tosi hienosti Martti kyllä puksutti <3 Ja muuten päivän kaikilla kolmella radalla ei mitään ongelmia enää kepeillä - ohjauspuolesta riippumatta. WAU!

Kolmas rata vaikutti rataantutustuttaessa oikeastaan A-rataa kivemmalta, vaikka siinä olikin heti alussa hankala vienti 2. hypylle ja edelleen muurille. Itsellä oli jo kuitenkin keskittyminen sen verran herpaantunut, että mokasin Martin suorituksen plokkaamalla 2. hypyn niin, ettei jätkällä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä se väärästä suunnasta :-( Koska hyllyn jälkeen ajatus oli jo muutenkin herpaantunut, niin vielä tuli kielto putkelta, mutta sen jälkeen (yhtä riman pudotusta lukuun ottamatta) loppurata meni ihan kivasti. Oikeastaan olin tyytyväinen, ettei sitä kolmatta LUVAa nyt sentään tullut, olisi ollut aika shokkihoitoa "joutua" jo tässä vaiheessa kolmosiin :-D

En voi liikaa kehua Marttia, niin ihanan kuuliainen agilitykaveri se on. Jos vaan itse olisin nopeampi, niin meidän ajatkin paranisivat entisestään. Martti menee juuri niin kuin sitä ohjaa eikä tee omia ratkaisujaan - puolensa ja puolensa siinäkin. Mulle sopii silti paremmin tällainen nöyrä kaveri, kuin kuuma hökäle, joka sinkoilisi pitkin kenttää ja jonka kanssa pitäisi koko ajan olla sata lasissa :-)

Mimmi on jäänyt näissä agilitybloggauksissa valitettavasti vähän kuin taka-alalle, mutta ei neiti sentään mitenkään syrjässä kotona ole <3 Koitin nyppiä sitä hiukan, kun karvankasvu on iän myötä vilkastunut ihan mahdottomaksi. Homma ei kuitenkaan meinaa enää sujua ja Riitan kanssa sovittiinkin, että kesätukka neidille vedetään koneella :-)

Säät eivät tänä talvena ole suosineet ja näyttää siltä, että tänään meillä ollaan ihan sohvaperunoina <3

Mukavaa sunnuntaita, säästä huolimatta!

Kepillä vauhtia!

Kävimme tällä viikolla pitkästä aikaa Martin kanssa Pro Caniksella agilitytreeneissä. Päivän rata oli tällainen 23 esteen kiva juoksentelu, jossa oli paljon taaksevientejä ja muuten aika simppeliä etenemistä.

Aluksi tehtiin pätkää keinulle asti eli 18. esteelle aika mukavasti. Toki sain noottia 2. hypyn takana tekemästäni valssista väärään suuntaan, koiran kadottamisesta 5. putken jälkeen persjätössä ennen hyppyä jne, mutta suht sujuvaa oli meno. Lopulta sain valssinkin sujumaan oikein eli kohti 3. putken suuta. Kepeillä himmasin liikaa eli tapani mukaan sipsuttelin keppien vieressä Martin tahtiin ja sitten tulikin kiire taakseviennille hypyllä. Marko tuli lopulta hyppyriman kanssa perässäni ja uhkasi läimäistä sillä, jos en mene tarpeeksi lujaa :-) Ja uskottava se on: vaikka mamma juoksi vähintään 2 keppiväliä Martin edellä, se teki kepit loppuun asti! Näin ehdin tietysti myös ohjaamaan paremmin taakseviennin ja vastakäännöksen keinulle. Avot!

Hiki tuli, mutta oli kyllä taas tosi rakentavaa saada Markon neuvoja. Kyllä me kehujakin saatiin, mutta myös paaljon opittavaa. Pitää muistaa seurata katseella KOIRAN LINJAA, ei seuraavaa estettä. Pitää muistaa pitää kontakti koiraan EIKÄ HUKATA koiraa jonnekin taaksensa. Pitää muistaa antaa koiralle tilaa eikä blokata sen linjaa juoksemalla itse kohti esteitä… Ja pitää muistaa EDETÄ eikä jäädä odottelemaan, että koskas se koira tulee putkesta tai koskas se laskeutuu hypyltä maahan. Hyviä neuvoja kaikki, kunhan vaan muistaisi ne aina käytännössä! Ai niin, ja taaksevienneissä jaloilla kyykkäys eli ohjaus, ei käsillä ;-)

Etenkin toi eteneminen on mulle vaikeaa, koska tapani on varmistella Martin suorituksia hyvin läheltä ja saatella sitä esteille. Ehkä Marttikin on liian tottunut siihen, että mamma on koko ajan lähellä. Mutta ihan hyvin voisin itse edetä nopeammin, jolloin ehtisin paremmin ohjatakin sitä tiukoissa paikoissa. Pitää vaan LUOTTAA siihen koiraan ja pistellä menemään :-)

Nähtiin treeneissä myös ihana kääpiövillis Ilona, jonka kanssa aikanaan 3 vuotta sitten agilityn Pro Caniksella aloitimmekin. Martti oli ihan täpinöissään Ilonan nähdessään, mutta valitettavasti neiti ei oikein enää pahemmin välittänyt Maran seurasta :-)

Ystäville ♥

Kuvassa Mimmin bestis forever: rottweiler Eetu, Martin 1. ja ehkä rakkain tyttöystävä Luna, "kasvattisisko" Armi, naapurintyttö Sofie ja Mimmin satunnainen tuttava kultsu Wäinö ♥

Ihanaa Ystävänpäivää!