Tuplanollavoitot ja tupla-LUVAt!

Tää päivä oli selkeästi Martin <3 Startattiin Takkujen kisoissa hyppärillä ja agiradalla ja tuloksen voitte lukea otsikosta: molemmilta radoilta nollavoitot ja LUVAt \0/ Tänään vaan kaikki natsasi, vaikka toki parannettavaa omasta ohjauksesta löysin vaikka kuinka paljon. Mutta Martti paikkaa mun mokat, kuuliainen poika kun on <3

Mara hyppärin lähdössä. Kuva: Tommi Anttila

 Eka rata oli hyppäri. Ainoa, mikä jännitti, oli tietysti kepit, vaikka ne saikin ohjata oikealta ja ne oli mennyt treeneissä viimeksi joka kerta hienosti. No, ei ollut radallakaan ongelmia ja tuloksena -10,52, voitto ja meidän eka LUVA!

Tässä vielä kuvia hyppäriltä. Kaikki kuvat: Tommi Anttila.

Hauska kuva :-D Ohjaus kohti taivasta...

Tänään mä osaan - oikeesta välistä sisään!

Venyy...

Mihkäs sitte?

Ai jaa, LÄPI!

Olin kyllä ihan äimänkäkenä etenkin tuosta ajasta, koska radalla se ei tuntunut ollenkaan noin nopealta! Mutta kai se sitten sujuvaa oli :-) Agiradalle meillä ei sitten ollutkaan tämän jälkeen mitään paineita, mutta kuinkas ollakaan: näin siinä sitten kävi:

Eli medien ainoa nolla, -11,14 ja sitä myöten oltiin ykkösiä ja saatiin päivän toinen LUVAmme!! Radalla kaikki meni ihan hienosti, vaikkakin (kuten videosta voi nähdä), mun ohjaus on kyllä aikamoista huitomista... Ja ohjauskuvio ihan eri mitä olin suunnitellut tuohon loppuun eli piti valssata A:n jälkeisen hypyn jälkeen, mutta ihme ja kumma: Mara kesti takaaleikkauksen hypylle <3

Voitte varmaan kuvitella, mikä oli fiilis päivän jälkeen (ja on edelleen) :-D Hymy korvissa ja sitä rataa... Kisoista saaduilla lahjakorteillakin tuli osteltua kisapaikalla yhtä sun toista. Ei meinaa uskoa, että me ollaan 3. kisojemme jälkeen yhden LUVAn päässä kakkosista... Täytyy nyt nauttia tästä fiiliksestä, koska sitähän tää laji on: välillä ollaan näissä tunnelmissa, seuraavissa kisoissa voi tunnelma olla jo ihan toinen :-) Mutta liiaksi en voi tuota Maraa kehua, se on NIIN kuuliainen harrastuskaveri: ei häröile turhia, keskittyy ja paikkaa ne munkin mokat kiitettävästi. Ihan paras agilitykaveri, mitä toivoa sopii <3

Kisakalenteri on tällä hetkellä tyhjä, mutta eiköhän tässä syksyn mittaan jossain kisoissa käydä näyttäytymässä. Mitään varsinaisia tavoitteita meillä ei agilityssä ole ollut, mutta olishan se aika hienoa, jos se viimeinenkin nousunolla tulisi jo ennen ensi kesää :-)

Friends will be friends ♥

Niin rakkaita kuin kumpikin koiristani minulle on, on Mimmi luonnollisesti esikoisena ja ihkaensimmäisenä omana koirana The One And Only <3

Joskus on ihana viettää laatuaikaa kaksin, ihan kuin ennen vanhaan ja sellaista me vietimme viime viikonloppuna. Oltiin nimittäin reissussa meidän molempien parhaimpien ystävien luona :-) On niin ihanaa, että Mimmi tulee näiden isojen mustien poikien kanssa niin hyvin toimeen. Harmi sen sijaan on, että nämä ystävät asuvat nykyään niin kaukana, että näemme vain muutaman kerran vuodessa :-(

Mimmi ja bestiksensä Eetu <3

Koirat tulivat hyvin juttuun samoissa tiloissa, ainoastaan yöksi erotimme kaverukset portilla. Mitään kahakkaa ei ollut, mutta turvallisuussyistä lelut ja luut pidettiin kuitenkin poissa saatavilta ;-) Pääsivätpä kaverukset juoksemaan vapaana metsässäkin ja Mimmillä ja Tarmolla oli oikein mukava juoksukisa puiden seassa :-D

Pieni valkoinen - luulee olevansa iso musta :-D

Hiukan oli haikeaakin, sillä Mimmin 10-vuotiasta bestistä, Eetu-rotikkaa, on alkanut vaivata enemmän nivelrikko ja vanhuuden vaivat. Toivottavasti kuitenkin kaveruksilla olisi vielä tapaamisia edessä päinkin <3

Loppuun vielä pieni asetelmakuva :-) Mimmin silmät oikein kirkastuivat viikonlopun aikana, niin se tuntui nauttivan reissusta kaksin emännän kanssa <3

Liitoa, liitoa, liitoa

Oltiin Maran kanssa lauantaina Walatin kisoissa Valkeakoskella. Ilmoitin meidät kaikille kolmelle agiradalle eli päivä oli melko pitkä ja vauhdikas. Lisäksi sain juuri sopivasti viikonlopulle hermeettisen nuhalentsun, joten kuntoa kyllä kysyttiin radoilla...

A-rata oli todella sujuvaa menoa. Kepitkin sujui mallikkaasti eikä meillä ollut minusta juuri mitään korjattavaa, mutta vitonen pätkähti sitten yllättäen keinulta... Walatin A ja keinu ovat alumiinia ja tosi liukkaat ja rapisevat. Olen tottunut hidastamaan Maraa keinulle mentäessä ja nytpä jätkän vauhti ei sitten riittänytkään liukkaalla pinnalla, vaan se putosi keinun ylösmenolta :-/ No, onneksi toka yrittämällä saatiin keinu suoritettua, mutta menihän siinä varmaan sekunti ja tosiaan se vitonen. Sijoitus oli 4. Ei pitäisi jossitella, mutta näistä tuloksista voi nähdä, miten hieno aika meillä olisikaan ollut ilman sitä keinuepisodia. Anyway, muuten mahtava rata ja tosi kiva fiilis ♥

Tässä vielä videona tuo rata.

Muita ratoja en sitten valitettavasti saanutkaan ketään kuvaamaan. B-radalla keinu meni jo hyvin, kun en hidastanut Maran menoa yhtään. Sen sijaan 10 tulikin yllättäen kepeiltä, jonne tultiin vauhdikkaasti kahden hypyn kautta. Valssasin toka hypyn jälkeen juuri ennen keppejä ja taisin siinä pyöriessäni jotenkin sekoittaa jätkän pasmat ja se lähti väärästä välistä pujottelemaan. Toka yrittämäkin meni pieleen, mutta kolmannella saatiin onnistumaan. Tuloksena siis 10, mutta silti alle ihanneajan ja tulos 4.

C-rata oli hyvin samantapainen kuin kaksi aiempaa, ei mitään ihme kommervenkkejä. Ainoastaan loppusuoralla piti juosta hullun lailla, sillä siinä tultiin putkesta vinosti hyppy-pussi-hyppy-hyppy -suoralle. Tälläkin radalla kepit koitui meidän kohtaloksi ja niiltä jälleen 5 vp. Ohjasin vasemmalta, mutta ilmeisesti ajauduin taas liian lähelle keppejä (perisyntini :-/) ja Martti tuli kepeiltä ulos. Tällä kertaa päästiin kuitenkin palkintopallille eli tultiin toisiksi! Oli kyllä todella ansaittua, sillä Martti oli NIIN mahtava joka radalla ♥ Sillä riittää iloa, vauhtia, tarkkuutta ja yhteistyöhalua - en tiedä, mistä voisin löytää mulle paremmin sopivan agilitykaverin ♥

 Tässä vielä tulokset ja herra palkintoineen :-)

 

 

Seuraava startti sitten mahdollisesti parin viikon päästä Takuilla. Sitä ennen käydään kokeilemassa agia meidän vanhassa treenipaikassa Procaniksella. Saas nähdä, miten enää osataan!

Mimpsu oli meidän kisojen ajan maalla nauttimassa rauhasta :-)

Neiti löytää aina tontin aurinkoisimman paikan ;-)

Ja nenä mullassa, kuten maalla kuuluukin :-)