Syksy saapuu

Syksy on viimein säänkin puolesta saapunut ja samalla meidän mökkikausi 2015 päättynyt. Päiväretkiä toki vielä voidaan tehdä, kuten tänään. 

Tänään käytiin myös suppilovahveroapajillamme, mutta sienisaalis jäi vaatimattomaksi. Koirat sen sijaan sai juosta metsässä itsensä väsyksiin ja nyt sohvalla makaakin melko rentoa porukkaa ;-) Itselle tällaiset metsäretket eivät näiden kanssa välttämättä kovin rentouttavia ole, koska Marttikin on alkanut viime aikoina tehdä itsenäisesti metsässä lenkkejä silmänkantamattomiin. Kyllä se aina on tullut takaisin, mutta minuutit tuntuvat pitkiltä jätkän ollessa näkymättömissä. Lisäksi oman metsän poikki kulkee rautatie, mikä aiheuttaa lisähuolta. Mimmi taas haaveilee omia polkujaan eikä huomaa aina seurata, missä emäntä kulkee :-) Mummoa saa siis myös vislailla tiuhaan. Yhtä kaikki, metsässä juoksentelu on koirille ihan parasta liikuntaa ja pitäisi vaan useammin lähteä sinne.

Muuten syksy on alkanut kuten vuosi sittenkin eli Martti on joutunut pitämään tötteröä takajalan ihovaurion takia. Vaiva on pitkittynyt ärsyttävästi, sillä joka kerta, kun olen armahtanut ja jättänyt tötterön pois, jalka on nuoltu rikki. Nyt (koputan puuta) on menty viikko ilman tötsää ja jalka on suht ok kunnossa. Toivotaan, että ikävä vaiva taas helpottaisi!

Agilityn saralla kesäkausi päättyi ja samalla meidän kolmen vuoden treenaus Johanna Wuthrichin asiantuntevassa opissa. Talven treenaamme Hanna Löytynojan ryhmässä, joten uusia tuulia tiedossa torstai-iltoihin - treenipäivä sentään pysyy samana, kuin aiempinakin talvina ;-)

Syyskuussa käytiin kisaamassa pari Wyffen rataa Takuilla Hervannassa ja nolla oli hypärillä NIIN lähellä! Vitonen tuli tyhmästä virheestä eli renkaan sivusta hyppäämisestä. Agiradalta tuli kymppi. Olen silti tosi tyytyväinen siihen, että me ollaan löydetty hieman vauhtia suorituksiin verrattuna aiempaan. Nytkin molemmilla radoilla oli miinusaikaa em. virheistä huolimatta! Seuraava yritys SM-nollien keräämiseen onkin sitten vasta oman seuran kisoissa SDP:llä 25.10.

Mukavaa syksyä kaikille!

 

 

Kesä vielä jäädä vois...

Kesäloma on jo kaukana takanapäin ja elokuun helteetkin vaihtumassa normaaliin syyssäähän. Blogin hiljaiselo on taas venynyt luvattoman pitkäksi, pahoittelut siitä.

Mitään kovin merkittävää ei loppukesäämme ole kuulunut, paljon on vietetty aikaa mökillä ja muuten ihan tavallista arkea ilman erityisiä tapahtumia. Molemmat koirat ovat voineet ihan mukavasti, mitä nyt Mimmi on nykyään todella laiska lenkkeilijä ja helteellä lenkit muutenkin olivat ihan minimaalisen lyhyitä. 

Martti käy kerran kuussa siedätyspiikillä ja johtuuko sitten piikistä vai mistä, sillä ei tänä kesänä ole ollut pahempia ihotulehduksiakaan (koputan puuta). Yksi pieni ihovaurio oli etujalan sisäsyrjällä ja alkuun näyttikin, että siitä voi kehkeytyä pahempi tulehdus, mutta kotihoidolla ja muutaman päivän tötteröelämällä tilanne rauhoittui. Edit 28.8. Eipä olisi pitänyt tätä julkaista, sillä nyt takajalkaa on taas nuoltu ja herralla tötterö päässä :-(

Mimmillä on syyskuun alussa "senioritarkistus" Hasselissa eli katsotaan neidin yleisterveydentila ja otetaan verikokeita. Toivotaan, että mummolla olisi kaikki hyvin <3 Mimmin vakuutusyhtiöstäkin tuli viesti, että sen vakuutus irtisanotaan 1.10. alkaen vakuutuskauden päättyessä :-( Eli jatkossa kaikki eläinlääkärikulut menevät sitten omasta pussista, snif. Toivotaan, ettei lääkärissä tarvisi nyt vanhana juosta, kun on nuorena tullut niin paljon käytyä!

 

Agilityn saralla ollaan pidetty emännän erilaisten aikatauluongelmien takia taas pari viikkoa taukoa, mutta kävimme kyllä elokuussa 15.8. kisaamassa Lempäälässä LEVEKin kisoissa. Olin ilmoittautunut kaikille kolmelle radalle, mutta kun näin aikataulut päätin heti, että viimeinen eli hypäri jää meiltä väliin. Kisapäivä oli helteinen ja aikataulu sellainen, että kisoissa olisi vierähtänyt helposti puoli päivää eli no thänks :-) Osallistuimme siis vain agiradoille.

Eka rata oli NIIN hienoa menoa ja tulos NIIN lähellä nollaa, kuin vain voi olla eli vitonen tuli viimeisen okserin rimasta :-( Aikakin olisi ollut reilusti (-5,83) alle ihanneajan, joten hyvin lähellä oli neljäs SM-nollamme. Mutta kuitenkin niin kaukana. Toka rata olikin sitten ihan eri tyylinen kuin eka (tuomarina xx), meille vaikeita ohjauskuvioita, valssausta sinne tänne jne. Alku meni ihan ok, mutta 4. kepeille oli vaikea sisääntulo 90 asteen kulmassa ja Mara kosahti kolmanteen keppiväliin eli siitä vitonen. Valssaukseni ei ollut kovin sujuvia ja jouhevia, joten yliaikaakin tuli n. 2 sekuntia, joten se siitä radasta.

Seuraavia kisoja olen koittanut katsoa kalenteriin, mutta "valitettavasti" emännällä on nyt juuri muutakin elämää kuin agilityä ja viikonlopuiksi menoja sovittuna :-) Lähiseudun kisat ovat juurikin niinä samoina viikonloppuina, joten nyt tulee väkisin taas kisataukoa. Mahdolisesti syyskuun loppupuolella käväistään Takutien kisoissa Tampereella, katsotaan nyt, miten tämä syksy tästä etenee. Loppuvuodesta sitten toivottavasti taas vähän tiuhempaa kisailua.

Tuplanollat kotikisoista

Mökkeilyn lomassa kävimme Martin kanssa starttaamassa omissa kotikisoissa Mutalassa kahdella agiradalla ja yhdellä hypärillä. Tuomarina oli oma koutsimme Johanna Wüthrich. Pessimisti ei pettynyt, sillä tuloksena oli tuplanollat agiradoilta ja hyppäriltäkin "melkein nolla", paitsi viimeisen hypyn rima putosi :-) 

Mara käyttäytyi joka radan lähdössä ihan kummallisesti, joten odotusarvot eivät kovin korkealla olleet. Ilmeisesti märässä hiekassa oli rutkasti ihanien neitosten hajuja eikä jätkää olisi emännän paikallaanolokäskyt tai kontaktin hakemiset lähdössä voineet vähempää kiinnostaa. Niinpä eka radalla tuli "lentävä lähtö" siinä samassa, kun sain jätkään jonkinlaisen kontaktin, mutta rata olikin sitten jouhevaa menoa ja tulos meille kovin harvinainen: nolla, aika -7,71 ja sijoitus 6.

Tässä rata, kiitos jälleen luottokuvaaja Annalle ratojen videoinnista! 

B-agirata alkoi samanlaisessa lähtökeskustelussa kuin ensimmäinenkin, mutta jälleen itse rata sujui mallikkaasti, joten tuloksena nolla, aika -7,64 ja sijoitus jälleen 6.

Illan viimeinen rata oli hyppäri ja sinne ei noiden tuplanollien jälkeen ollut enää minkäänlaisia paineita. Oltiin Martin kanssa molemmat jo aika väsyneitä eikä rataantutustumisen jälkeen ollut oikein minkäänlaista käsitystä, miten rata menee. Ohjaus oli todellä kökköä, Mara teki isoja kaaria ja itse olin myöhässä jokaisessa valssauksessa. Kaikesta huolimatta triplanolla oli enemmän kuin lähellä ja itse asiassa luulinkin meidän saaneen yliaikanollan, mutta viimeinen rima sittenkin tipahti. Tällä kertaa se ei kyllä johtunut ohjauskäden laskusta hypyn päällä, mutta ehkä Maralle tuli kiire perääni ja sen takia hyppäsi vähän huolimattomasti. Joka tapauksessa ihan mahtava 5 virhettä ja aikakin meni jokusen kymmenyksen alle ihanneajan.

Eli uramme parhaat kisat ja ihan mieletön flow niiden jälkeen. Martti oli (haisteluista huolimatta) ihan super ja vauhtikin meille poikkeuksellisen hyvää ♥ Tästä on hyvä jatkaa! Tuloslapuissa oli hauskoja kommentteja tutulta tuomarinsihteeri Annulta, jonka kautta nähtävästi Maran tyttöystävät Sofie ja Serekin olivat välittäneet jätkälle terveisiä ;-)

Lomaa on vielä hitunen jäljellä ja vaikka sääennuste ei hyvää lupaa, laumamme jatkaa vielä hetken mökkeilyä näissä maisemissa ♥

 
 

LOMA

Emännän kesäloma on puolessa välissä. Koirat viettivät loman alkupuoliskon maalla mökillä. Maalla koirien kanssa on niin helppoa, kun ne voivat olla irti ulkona aamusta iltaan! Ja kyllä ne olostaan siellä nauttivatkin! Antaa kuvien puhua puolestaan :-)

♪♫♪ Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...

... miten onnellinen voikaan olla hän ♫♪♪

Mökkimaisema <3

"Oma" järvi <3

Muotokuva

JES! Kepinhakua niitetyllä mökkipellolla :-)

Mihin se meni?

Vedetääs hetki henkeä..

Ja sitten mennään taas! Katso parsoni loikkaa ♫♫♪

Heitä se käpy!

Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?!

LisääLisääLisää, pliiis

Kepistä asiaa ;-)

Mummo ei anna periksi <3

MUN lelu <3

 

Oman rakkaan tyynyn kanssa on hyvä nukahtaa leikkien jälkeen <3

Maalaistouhuja

Kuvakimaraa viikonlopulta, olkaat hyvät.

Sain raahattua itseni metsään varmaan kolmen vuoden tauon jälkeen verisen sienen kanssa. Tein tosi lyhyen, ehkä n. 15 m x 15 m x 15 m mittaisen jäljen. Kaadolle ei ollut sorkkaa pakkasessa, joten kinkun siivut saivat toimia "kaatona" :-) 

Jälki oli vain n. 3 tunnin ikäinen, kun kävin ajamassa sen ensin Mimpsun kanssa. Mummeli ei oikein alkumakauksesta kiinnostunut, mutta jäljesti kuitenkin ekan sivun melko tarkasti ja merkkasi ekan kulman hienosti pissaamalla. Sen jälkeen neidin kiinnostus touhuun alkoi häipyä eikä kaatokinkutkaan oikein jaksaneet kiinnostaa ;-) Metsässä oli NIIN paljon kiinnostavampiakin asioita :-)

Martin kanssa mentiin metsään sitten kaatosateen tauottua. Maran kanssa on muistaakseni haisteltu verta vain kerran aiemmin herran ollessa tosi pieni. Vähän mietin, että järkyttyykö se tuoreesta veren hajusta metsässä, mutta mitä vielä :-) Alkumakaus ei nytkään kiinnostanut, mutta melko tarkasti Martti kuitenkin jäljesti ekalle kulmalle, merkkasi sen läheiseen puuhun ja jatkoi suht hyvin jäljellä takasuorankin. Toinen kulma haisteltiin tosi tarkasti ja siihen kiinnostus sitten lakkasikin. Oikein lupaava jäljestys kuitenkin mielestäni! Pitäisi vaan saada itsensä hieman useammin jälkihommiin, kuin kerran kolmessa vuodessa :-)

Häntäkuulumisia sen verran, että viikonloppu sujui maalla oikein hyvin ilman tötsää, KUNNES jätkä oli hetken autossa Mimmin kanssa ja ehti siinä hetkessä sitten lussuttaa taas ruvet irti. Voi prkl :-/ Automatkustus on nyt jättitötsän kanssa takapenkillä turvavöissä, koska tötterö ei mahdu edes meidän isoon häkkiin. Ihan hyvin tuo matkustusmuoto kuitenkin on toiminut ;-)

 

Mukavaa alkusyksyn (vai loppukesän) viikon alkua kaikille lukijoillemme!

Helteinen paluu arkeen

Loman loppu meni ihan mukavasti, vaikka Martin tötsäelämä valitettavasti on jatkunut jo yli kaksi viikkoa :-(

Lomareissuni aikana se oli päässyt nuolemaan jalkaa, mikä palautti tilanteen alkutekijöihinsä. Fucidermiä piti käyttää vain max 10 pv, mutta käytin sitä kuitenkin 14 pv. Kotona testasin illan, voisiko tötteröstä jo luopua, mutta heti oli jätkä lussuttamassa ihoaan ja eikun tötsä päähän taas :-/

Ikävä tällaisilla helteillä pitää muovikuuppaa toisella, mutta tässä ei nyt mikään muu näytä auttavan. Onneksi iho ei enää punoita, mutta ennen kuin siihen alkaa kasvaa edes vähän karvaa suojaksi, ei tötteröstä voi luopua. Toivon ja uskon kuitenkin, että nyt ollaan jo voiton puolella ikävän vaivan kanssa!

Vasemmassa jalassa näkyy himmeä karvaton kohta

Loppuu ne pitkätkin lomat joskus. Tänä vuonna neljän viikon kesälomaan mahtui niin paljon kaikkea pientä, että loma tuntui oikeasti pitkältä ja paluu arkeen toisaalta ihan mukavaltakin. Koirienkin elämään tuli hiukan ryhtiä kuukauden mökkeilyn ja vapaana riekkumisen jälkeen. Tai no, ei sitä helteellä paljon riekuttu ja koska helteinen sää jatkui myös kotiin paluun jälkeen, on arki ollut lähinnä lepäilyä. Aamuisin tehdään 10-15 min pissakävely (mikä on siis meidän normaali aamulenkin pituus) ja töiden jälkeen samanlainen. Kunnon lenkkiä ei olla näillä helteillä tehty ollenkaan, mutta ollaan toki oltu sitten omalla pihalla sitäkin enemmän.

Mimmi tarkistaa, kummassa on viileämpi olla: sisällä vai pihalla :-)

Ja toki käytiin Martin kanssa agilitytreeneissä ja juuri silloin olikin oikein ihana kaatosade ja ukkonen. Onneksi me päästiin vetään pikku treeni sateen tauolla, olisi ehkä ohjaajan muuvit menneet vielä enemmän metsään kaatosateessa. Miten voi saksalainen ja pakkovalssi sujua niin kömpelösti? No, jotenkin taas koitin sisäistää ne liikkeet, ehkä seuraavalla kerralla jo sujuu paremmin! Mara oli taas tosi hieno, tottakai ♥

Viikonloppua vietetään luonnollisesti hienossa kesäsäässä möksällä, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin :-)