Terveyskuulumisista sen verran, että Martin häntä alkaa pikkupikkuhiljaa olla parempaan päin. Ikävät ruvet ovat irronneet, mutta paljaaseen ihoon ei vielä ole alkanut oikein karva kasvaa ja häntä on aika hurjan näköinen isoine karvattomine aluineen. Herra on kuitenkin saanut jo olla ilman tötteröä ja toistaiseksi ainakin häntä on saanut olla rauhassa - tai ainakaan se ei ole todistetusti ollut nuolemisesta märkä... Toiveissa on, että siihen alkaisi vielä karvoituskin kasvamaan :-)
Mimmille kuuluu myös oikein hyvää. Neiti pääsi taas agilitytreeneihinkin autoilemaan ja kentällä sai mennä muutaman kerran remmissä A:ta sekä sivulletuloa ja seuraamista. Neiti oli taas ihan liekeissä! Aina tulee vähän huono omatunto, kun sen kanssa ei tehdä kaksin enää mitään. Täytyykin varata kalenteriin muutama tyttöjen päivä, jolloin Martti saa lähteä maalle lomalle!
Treeneissä harjoiteltiin meille niin haasteellista irtoamista. Hypyt ja putket olivat ympyrässä ja ohjauksen piti tapahtua pienellä alueella ympyrän keskellä eli koiraa ei saanut saatella esteille. Olin tosi yllättynyt siitä, miten hyvin Martti loppujen lopuksi irtosikin! Jälleen kerran pitäisi vaan luottaa siihen enemmän, niin pääsisi itsekin paljon vähemmällä juoksemisella ja hiellä :-) Myös takaaleikkaus kepeillä onnistui kuin vettä vaan ja A:n alastulokontaktillakin malttoi tällä kertaa pysyä taas vapautukseen asti. Hyvänmielen treenit!
On pitänyt jo jonkin aikaa kysyä, mitä rituaaleja (ruokinnan ja liikunnan lisäksi) teidän koirillanne on? Tarkoitan sellaisia hassuja koirien käytöksiä, jotka liittyvät johonkin tilanteeseen tai asiaan ja toistuvat säännöllisesti.
Yksi hellyttävimmistä Martin tällaisista rituaaleista on aamulenkin jälkeinen "halihetki". Kun remmi on irroitettu ja olen saanut kengät pois ja takin naulaan, herra odottaa vieressä halihetkeään. Sitten pitää kyykistyä ja paijailla herraa vähän aikaa <3 Ja sitten ollaan taas normaalisti. Tämä rituaali toistuu aina arkiaamuisin kotona, ei mökki- tai maaseutuympäristössä ja on musta NIIN suloista <3
Pitkästä yhteisestä historiasta Mimmin kanssa huolimatta, en ole huomannut sillä ihan yhtä voimakkaita rituaaleja. Toki molempien pitää iltaruuan jälkeen saada Dentastixit tai tulee tupenrapinat :-) Tyypit odottavat namikaapilla ja siinä onkin tekeminen, jos hampitikkuja ei vaan ole...
Teuvolla ei oo mitään sen kummempia rituaaleja tai muutakaan, mutta aina kun se näkee, että jälkivaljaat ja liina otetaan esiin niin silloin se saa hepulin. Se on niin fiksu, että malttaa mielensä ja jaksaa odottaa hötkyilemättä esim. uloslähtöä, vaikka tietää ja ymmärtää puheesta jos ollaan lähdössä. Kun sitten taas Oskari. Sillä noita piisaa loputtomasti. ;) Jos nyt muutaman mainitsen niin yleensä ruokin ne n. 15.30. Todella usein Oskari tulee istuskeleen keskelle keittiön lattiaa n. 15.15 ja vilkuilee pöydälle, että josko sitä ruokaa alkais jo tuleen. Ja niin kauan se siinä notkuu, että saa ruokansa. Nyt on tullut uutena sinisen kattilan kanssa sama juttu. Mulla on sininen teflon kattila, jossa yleensä keitän kaikki maitojutut, vanilijakiisselit yms. Ja yleensä Oskari saa nuolla kattilan kun se on tyhjätty. Nyt se on alkanut tuijottaan kyseistä kattilaa aina kun se on esillä. ;D Samaten se on mukana tiskikoneen täyttämisessä ja aina kun kansi menee kiinni niin se alkaa puskemaan päätään lattiaan ja paalittelemaan. Nää nyt kaikki liittyy jollainlailla ruokaan, mutta se nyt on niin ruokaorientoitunut, että aika moni sen kaikista muistakin jutuista liittyy ruokaan. ;D
VastaaPoistaHauskat pannat!
VastaaPoistaHmm... Mitähän meillä noita tapoja on, olen niitä tainnut joskus blogissa luetellakin. Kun tulen kotiin ja menen kyykkyyn, niin Nemo tulee istumaan mun jalkojen väliin, katse pois päin musta eli ikäänkuin syliin, vaikka istuukin lattialla ja siinä sitten lipoo mun naamaa ylävinkkeliin. Myös aamuisin ensimmäisenä, kun näkee mut, niin kierähtää selälleen, että nyt tänne sitten heti aamurapsutuksia <3
Luna taas tulee salamana aina sohvalle viereen kylkeen kiinni, kun siihen istahdan ja Nuga haluaa pussailla mua aina, kun laitan aamulenkille lähteissä kenkiä jalkaan. Kohta kolme vuotta on opeteltu, että pussata voi kerran pari ja sitten mun pitää saada laittaa ne kengät, mutta yleensä on rillitkin ihan märät siinä vaiheessa. Hassuja! <3
Taidan laittaa saman kyselyn omassakin blogissa, jos kuulisi, onko meidän pennuillekin tullut jo omia tapoja. Tätä muuten taidettiin kerran kysyä jossain haasteessa :)