Viikonloppu
sujui kovin agilitypainotteisesti. Perjantai-iltana olimme kolmen viikon tauon
jälkeen treeneissä. Siellä tehtiin välistäveto- ja takaakierto -harjoituksia ja
sitten vauhdikasta radanpätkää. Tekniikkatreeni ei ehkä taas ihan putkeen
mennyt, mutta radan pätkässä oli vauhtia ja tekemisen meininkiä. Lauantaina
talkoilin lähes 10 tuntia seuran kisoissa tuulessa ja tuiverruksessa ja
sunnuntaina meillä oli kolmen startin päivä samaisissa kisoissa Martin kanssa.
Kuva: Tanja Nummelin
Tuomarina
kolmosilla oli Mika Moilanen, joka toimii tuomarina myös tämänvuotisissa
agilityn SM-kisoissa. Kaikki kolme rataa olivat tosi kivoja! Niissä sai juosta ”henkensä
edestä” ja oli myös sopivasti ansoja ja pikku kikkoja, mutta pärjäsi
kuitenkin perusohjauksella ilman mitään japanilaisia tai kiinalaisia muuvseja
;-)
Kuva: Tanja Nummelin
A-agiradalta
tuomisina oli 5 vp ja hieman yliaikaa. Vitonen tuli heti 3. esteeltä, kun
oletin Martin menevän taakse ja nähtävästi ohjaukseni oli kuitenkin taas
huolimaton huitaisu ja vedinkin koiran mukanani ohi esteen. 11 putken jälkeen
meinasin unohtaa, että piti vielä suorittaa hyppy ennen puomia ja siinä ohjaus
tosi kökkö pelastus. Samaten lopussa ohjasin renkaalta väärää puolta toisin,
kuin olin alun perin ajatellut ja sen takia linja 3. viimeiselle hypylle oli
ihan pöllö ja Mara jäi kyselemään. Aikaa siis tuhraantui näihin.
B-agirata
oli aikamoista sähellystä. Ajatus tehdä persjättö heti 4 putken jälkeen ennen 5
hyppyä kosahti, kun jäin pahasti jälkeen ja kökösti yritetty takaaleikkaus ei
onnistunut. Siitä vitonen. Rata jatkui siitä suht ok, kunnes keppien jälkeen
ohjasin tosi huolimattomasti vasempaan päähän putkea liikkeeni vetäessä koiran
oikeaan päähän ja sitä pelastaessa pieni yhteentörmäys koiran kanssa - vitonen.
Loppusuoralla jäi auttamatta suoran putken aikana jälkeen ja tyhmä yritys silti
tehdä takaaleikkaus hypylle epäonnistui sekin ja taas meinasin jyrätä Martin,
kun se jäi pyörimään esteen eteen jalkoihini. Lopputulema 10 vp, vaikka luulin
meidän saavan vitosen vielä tuosta lopun sählingistäkin.
Hypärille
ei enää ollut juurikaan paukkuja saati sitten paineita. Niinpä tulos olikin
melkoinen yllätys: NOLLA ja aika -2,58! Huhtikuun 2014 kolmosiin nousun jälkeen
meille on siunaantunut tasan yksi nollatulos ja sekin heti ekoista kolmosten
kisoista toukokuussa 2014. Eli yli vuosi on tahkottu kolmosissa hyllyjen ja
5-15 vp välillä, joten nolla tuli kyllä ”tarpeeseen” :-) Kaunis nolla se
ei ollut ja vauhtia voisi(n) aina parantaa, mutta minusta rata sujui aika
lailla, kuten olin suunnitellutkin. Juosta sai ja koska Martti ei juurikaan
mammasta irtoa, pelkäsin jääväni pahasti jälkeen heti ekalla juoksusuoralla.
Karjuin kuitenkin putken jälkeen ”lujaa, lujaa” ja vaikka Martti ehti katsoa
minuun päin putken jälkeen, se tuntui tajuavan, että nyt pitää mennä ETEEN :-)
Kuva: Tanja Nummelin
Lopussa meni
varmaan pari sekuntia aikaa, kun putkijarrutus ei toiminut ja Mara ehti sännätä
suorasta putkesta kauas, ennen kuin kääntyi takaisin. Eli tällä kertaa meidän
vauhti oli ehkä n. -5 sekunnin luokkaa, mikä on meille todella hyvin.
Nyt
olisi kauhea innostus kisata, mutta valitettavasti tulevan viikonlopun
SM-kisojen jälkeen kisatarjonta tuntuu kuihtuvan todella vähiin :-( Agirotu oli
harkinnassa kunnes tajusin, että siellä on lauantaina vain kaksi starttia.
Ehkei Nastolaan asti kannata sen takia edes ajella. Juhannuksen jälkeisellä
viikolla olisi TAMSKin kisat, mutta meillä on vieras sen viikon enkä taida
kehdata viettää yhtä iltaa silloin pois kotoa… Eli ehkä seuraavat kisat on
sitten taas oman seuran kisat heinäkuun lopussa ja lomaillaan siihen saakka!
Kesä on ainakin kalenterin mukaan virallisesti alkanut. Toukokuu jäi blogipäivitysten osalta välistä, mutta kelataan nyt sen tapahtumia, jotka sisältävät lähinnä terveysasiaa.
Lauantaina 9.5. kisattiin Valkeakoskella Korkeakankaan urheilukeskuksessa. Startattiin, vaikka oli hiuskarvan varassa, ettei lähdetty koko kisoihin. Martti oli nimittäin juuri kisojen alla torstain ja perjantain maalla hoidossa ja kun hain sen kotiin perjantai-iltana, ei herra suostunut hyppäämään mihinkään. Ei sängylle, ei sohvalle, ei tuolille. Liikkui muuten normaalisti eikä vaikuttanut kipeältä, muttei jostain syystä ponnistanut. Kokeilin kisa-aamuna kuitenkin takapihalla hyppyviritelmän avulla, miten jätkä hyppää ja mielestäni näytti normaalilta, joten lähdettiin kisoihin.
Eka rata oli aika puurtamista ja hyllyhän siitä tuli putki-puomi -erottelukohdassa, kun putki veti puomia paremmin - ainakin kahteen kertaan :-) Toka agiradalla pistin merkille, että Martti oli vielä normaaliakin hitaampi, mutta virheitä tuli vain yhdestä riman pudotuksesta. Tulos 5 vp ja aika n. -1,5 eli ei sillä korkealle sijoituttu. Kolmas rata olisi ollut hyppäri, mutta sille me ei startattu. Onneksi radan reunalla oli hieroja-Kirsi katsomassa ja meidän toka radan jälkeen hän kävi sanomassa, että Mara hyppäsi tosi huonosti takapäätään varoen. Myös toinen tuttu sanoi samaa. Kirsi koitti tunnustella Marttia, mutta ei löytänyt mitään erityistä. Jätettiin silti 3. rata väliin.
Viikon kuluessa Martti normalisoitui eli alkoi taas hypätä kotona sohville ym., joten uskalsin lähteä sen kanssa helatorstaina Nokialle. Radat olivat Helinin Jarin taattua kiemuraa ;-) Molemmilta radoilta tuli valitettavasti hylly, mutta olin niin iloinen, kun Martti hyppäsi taas normaalisti <3 Eka radalla hylly tuli ilmeisesti renkaalta, vaikka olin itse katsovinani, että siitä tuli vain kaksi kieltoa. No, se ja sama :-) Muuten ihan ok rata. Hyppäri oli sitten semmoinen kieputus, etten olisi siitä millään selvinnytkään ja sen takia hylly, putken jälkeinen hyppy 11 väärästä suunnasta. Hyvä kisafiilis silti.
Kisojen jälkeisen päivän treenitkin sujuivat vielä ihan normaalisti, mutta sitten Martti lopetti taas hyppäämisen :-( Vaiva kesti taas pari päivää ja meni itsekseen ohi. "Pappa" kuskasi Martin 3. siedätyspiikillä Hasselissa ja samalla Riitta-lääkäri koitti selvittää tuota pomppuongelmaa. Mitään selkeää syytä ei kuitenkaan löytynyt. Eturauhanen oli vähän turvonnut, mutta ei aristanut, kuten ei selkä tai mikään muukaan kohta. Jäykältä hieman kai tuntui, mutta toisaalta Martti jännitti aika lailla tutkimusta. Pitää tähän väliin todeta, että Martti on kyllä niiin ihana muru lääkärireissuilla. Nytkin isä kertoi, että se oli vaan istuskellut hänen jaloissaan, vaikka odotushuoneesa oli kissoja ja tutkimushuoneessa kerjännyt nameja lääkäriltä <3
Käytin Maran vielä ylimääräisessä hieronnassa Kirsillä, eikä Kirsi löytänyt mitään erityistä vikaa, paitsi turvonneen eturauhasen :-) Nyt meillä on ollut agilitytaukoa reilut pari viikkoa, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus jälleen osallistua treeneihin ja sunnuntaina oman seuran kisoihin. Toivotaan, että hyppääminen taas sujuu. Kotioloissa ei nyt pariin viikkoon ole ongelmia ollut, joten ehkä eturauhanen alkaa pikku hiljaa helpottaa :-)
Muuten ei ihmeitä kuulu. Mimmi voi edelleen hyvin - ja liian paksusti... Takapihalla on leikitty sään niin salliessa ja vielä tehdään lenkit koko porukan voimin, vaikka olenkin miettinyt pitäisikö alkaa lenkittää koirat erikseen. Ihan sen takia, että Maran kanssa voitaisiin käydä juoksulenkeillä kuntoa kohottamassa. Tosin olen muutaman yrityksen jälkeen jo aikonut unohtaa koko idean, jätkän kanssa juokseminen ei ole kovin sujuvaa...
Kesäkuun myötä olisi tarkoitus pikku hiljaa starttailla myös mökkikautta. Toivotaan, että sääkin muuttuu pian kesäisemmäksi.
