Ruska-aikaan

Agilityssä oli tiistaina tekniikkatreenit. Harjoittelimme ympyrässä olevilla esteillä välistävetoja ja päällejuoksua molempiin suuntiin. Suunnanvaihto tapahtui aina putken jälkeen. Että piti olla vaikeaa! Kuten koutsimme sanoi, Martti on niin kiltti, että jos mä alan sekoilla enkä näytä herralle riittävän selkeästi tietä, hän pysähtyy ihmettelemään ♥ Alkuhaparoinnin jälkeen sain kuitenkin skarpattua ja seuraavat toistot meni aina edellisiä paremmin :-) Martti kyllä vähän kolisutteli rimoja kiperissä kohdissa, hyppytekniikkaa täytyy siis hioa ja ottaa useammin harjoituksia tiukilla käännöksillä.

Sadekelit on vähän harmittavasti haitanneet lenkkeilyä, meidän porukka kun ei ole kovin säänkestävää :-/ Harmi sinänsä, sillä molempia ja etenkin Mimmiä oli tarkoitus kiivaasti laihduttaa erkkaria varten, mutta eipä tuloksia paljon ole tullut. Vaikka ruokamäärä on pienentynyt huomattavasti, ei se pelkästään laihduta, jos liikunta vähenee vastaavasti. No, leikkimielellähän me näyttelyissä piipahdetaan ja jos sitten tulee noottia lihavuudesta, niin so not. Tiedän kyllä, etten yrittänyt tarpeeksi :-) Mutta on Mimmi niin nätti nöpönen, kaikkine ylimääräisine grammoineen ♥ Riitta kävi siistimässä neidin, valitettavasti en ole saanut aikaiseksi "jälkeen" kuvaa :-)

Pikavisiitillä maalla

Metsässä ollaan jokunen kerta käyty ja niin on muutama muukin :-) Yleensä ollaan saatu kyseisissä paikoissa lenkkeillä ihan keskenämme ja olen uskaltanut Mimmiäkin paikoitellen pitää irti. Nyt näyttää siltä, että entistä enemmän koiria ulkoilutetaan näissäkin metsissä eli tarkkana saa olla! Toisessa paikassa tuli viikonloppuna vesikoiranarttu yllättäen vastaan mutkan takaa. Onneksi sain Mimmin kiinni ennen kuin se näki tyypin, mutta Martti oli irti. Onni, että koira oli narttu, vaikka luotankin kyllä näissä tilanteissa aika hyvin siihen, ettei Martti ainakaan aloita tappelua uroksenkaan kanssa. Sitä ei vaan koskaan tiedä, millainen se vastaantulija on... Toisessa metsässä sitten pöllähtikin metsästä eteen vinttikoira, jonka hihnanpäätä ei näkynyt eikä kuulunut mistään. Onneksi nytkin oli vain Mara irti ja uskomatonta, mutta totta: jätkä tuli luokse kutsusta, vaikka näki tämän koiran lähellä! On se hieno mies ♥

Kotikotimaisemaani Karhella ♥

Haavanlehtien kauneutta ruska-aikaan

 YLÖKKin treeneissä Maralla oli vauhti päällä. Olen niin kehunut sen varmoja alastulokontakteja, niin kissan viikset: tällä kertaa jätkä juoksi niistä läpi ihan mennen tullen :-/ Jouduttiin ottaan pelkkää puomia monta toistoa etupalkalla, että alkoi sujua. Sitten ei enää lähdetty säätämään puomia radalla, vaan tehtiin vauhdikasta hyppy-putki -ilottelua. Lopuksi mentiin keppejä etupalkalla, sujuihan se. Seuraavat treenit ovatkin sitten hallissa. Saamme jatkaa lähes samalla kokoonpanolla Wyffen opissa, mahtavaa \0/

Syyspäivän touhuja takapihalla...

Jos metsään haluat mennä nyt….

…niin takuulla yllätyt :-D Ainakin emäntä yllättyi eilen ja erittäin positiivisesti, kun olimme metsälenkillä Annan, Nemon, Lunan ja Nugan kanssa! Oikeastaan ne olivat Martin ja Lunan treffit, mutta pariskunnan ralliretken jälkeen (oli muuten vauhdikasta menoa ja nyt Mara pysyi hyvin Lunan vauhdissa, liekö kunto parantunut ;-)) teimme samaisen lenkin loppuporukan kanssa. Otin Mimmin remmissä, kun Nemo ja Nuga olivat irti. Eihän siitä meinannut mitään tulla, Mimmi rähjäsi hihnassa ja varsinkin Nuga oli siitä kovin kiinnostunut. Vaikkei Mimmi ole koskaan tapellut kenenkään kanssa, en luota siihen silti yhtään. Pelkään aina pahinta enkä sen takia uskalla Mimmiä juuri missään porukoissa kuskata.

Mimmi vaikutti kuitenkin remmissä toisten morjestellessa sen verran järkevältä, että ajattelin kokeilla sen päästämistä irti poikien kanssa. Yleensähän ongelmia tulee juuri hihnassa ja kun koirat saavat selvittää välinsä irti, homma toimii ongelmitta. Lupasin Annalle maksaa mahdolliset eläinlääkärikulut ja päästin Mimpsun irti :-) Ja hienosti meni ♥ Neidillä on kyllä ärsyttävä tapa pysähtyä toisen eteen räksyttämään päin naamaa ja huonompihermoisen kanssa siitä saisi helposti kähinän aikaiseksi, onneksi Nemolla on rautaiset hermot ja se sieti ihmeen hyvin neidin kimitystä. Mutta kun Nemonkin pinna katkesi, se sanoi Mimmille aika selvästi ja neitihän uskoi! Nuga sen sijaan sai pientä kähinää aikaiseksi, kun tuli iskäänsä puolustamaan, mutta ne nyt on normaaleja parsonpiireissä ;-) Summa summarum: metsästä tuli väsyneitä ja tyytyväisiä koiria sekä todella iloinen Mimmin omistaja ♥

Mimmi ja pojat ♥

Mimmi on nyt erkkariin asti laihdutuskuurilla, nyt ei enää pelkät puheet auta! Olenhan pitkään puhunut sen laihduttamisesta, mutta nyt oli pakko ryhtyä tositoimiin. Koirat olivat viikonlopun maalla mummolassa ja tulivat taas kotiin entistäkin pulleampina :-/ Mimmi syö nyt lähes pelkästään hiukan riisiä ja kanaa aamuin illoin ja namit on minimissä. Erkkarimenestystä emme ole menossa hakemaan, mutta en halua, että arvostelussa lukee taas ensimmäisenä ”liian pönäkässä kunnossa” :-) Kai veteraaneille vähän annetaan anteeksi, mutta ehdoin tahdoin en halua Mimmiä liian lihavana tietenkään pitää.

Siis laihtarille - TAAS???

Mara oli maalla esitellyt jahtitaitojaan. Isä vie sitä irti lenkeillä maantielläkin (mitä itse en uskaltaisi!) ja jätkä pysyy tuntumassa tosi kivasti. Olivat kuitenkin nähneet soramontulla erään mökkiläisen kissan ja siitäkös Martin jahtaamisvietti oli syttynyt ja herra oli lähtenyt jahtiin… Lopputulosta ei tiedetä muuta kuin, että Mara tuli aika nopeasti perään, kun isä lähti paikalta pois. Tuskinpa siis oli kovin lähelle päässyt.

Mitähän mahtaa herra miettiä?

Procaniksella tehtiin paria radanpätkää. Eka radalla oli A ja rengas, toka radalla A. Monenmoista pyöritystä, pakkovalssia, takaakiertoja ym. Tämä oli oikeastaan eka kerta, kun A ja rengas olivat meillä osana rataa niin, että niiden jälkeen ei heti palkattu. Martti meni molemmat tosi hienosti ♥ Sen alastulokontakti on kyllä melko varma, ”ota”-käskystä se stoppaa kovastakin vauhdista etutassut maahan ja takapää sitten hiukan saattaa nousta ilmaan :-D Renkaalla se hyppäsi eka kerralla liian korkealle ja kolisutteli rengasta, mutta sen jälkeen osasi jo tähdätä oikein. Rata olisi jatkunut kepeille, mutta niitä ei uskallettu vielä kokeilla. Eli möllistartit voisi jo kohta olla meidän juttu, kun puomi ja A on hallussa! Vielä keinu ja kepit pitää saada osaksi rataa, niin sitten me ”osataan” kaikki esteet :-)

Tähän loppuun söpöstelykuva. Aamuisin töihin lähtiessäni on näky usein tällainen tai oikeastaan Marakin on makuuasennossa. Nämähän ei yleensä koskaan nuku lähekkäin, ei edes samalla sängyllä, mutta aamuisin Mara usein tunkee Mimmin viereen ja neidin ilmeestä kyllä näkee, ettei se oikein nauti läheisyydestä :-D On ne niin muruja ♥♥

Agiraporttia

YLÖKK-treeneissä viikko sitten päästiin ”asian ytimeen” eli treenaamaan kontakteja ja keppejä. Radalla oli kepit, keinu ja puomi. Keppien jälkeen oli putki ja aluksi mentiin palloetupalkalla pelkkiä keppejä pari kertaa ja sitten niin, että pallopalkka lensi vasta putken jälkeen. Martti meni kepit pääosin virheittä. Tällä kertaa se aloitti aina oikeasta välistä, mutta saattoi jättää väliin tokavikan kepin. Huoh. Ohjasin edelleen oikealta puolelta, koska kepit on olleet viime aikoina niin epävarmoja eikä kannattanut hämmentää sitä enempää ohjauspuolen vaihdoilla.

Puomia mentiin yksittäin ja osana rataa niin, että ensin mentiin kaarteessa pari hyppyä, sitten U-putki ja putkesta suoraan puomille. Martti oli sikataitava alastulokontaktilla ♥ Jätkä meinas tosin heittää voltin, kun pysähtyi täydestä vauhdista ”ota”-käskystä kuin seinään :-D Ihan niin kuin pitikin – tosin ehkä ihan vähän varovaisemmin voisi ottaa… Mentiin myös niin, että puomin jälkeen palkkapallo tuli vasta hypyn jälkeen.  Martti pysähtyi joka kerta varmasti alastulokontaktille eikä aiemmin  ilmenneestä himmailusta alastulolla ”ota”-käskyn jälkeen ollut enää tietoakaan. Hieno mies!

Procaniksella tehtiin taas pientä pätkää rataa, jossa oli myös puomi. Tehtiin radan alkua hyppy-hyppy-puomi ja etupalkka puomin jälkeen. Eka kerralla Martti hyppäsi jostain ihme syystä ylösmenolta maahan, kai se havitteli etupalkkaa tai jotain. Onneksi ei loukannut ja jatkossa meni kyllä ihan hienosti oikein. Ei kuitenkaan jatkettu rataa puomilta, koska Markon mielestä oli paras jättää puomi vielä hautumaan.

Koska meillä on ollut tapana nyt syksyllä tehdä toka kierroksella jotain kontaktiestettä radan sijaan, treenattiin pitkästä aikaa keinua. Aluksi vein Maraa pannasta keinulle, päästin puolivälissä irti ja vapautus ”ota” etupalkalle, kun etutassut on maassa, kuten muillakin kontaktiesteillä. Kun tämä meni hienosti, tehtiin keinu putken kautta eli vauhtia tuli aika tavalla lisää. Kerran Mara hyppäsi keinulta, mutta ilmeisesti säikähti siitä sen verran, että muut toistot se meni tosi hienosti.

Mimpsu on ollut hieronnan jälkeen mielestäni jotenkin pirteämpi, liekö sitten jumittunut alaselkä aiheuttanut sille apeutta aiemmin? Nyt se on tosi reippaana useimmiten lenkilläkin ja töistä kotiin tullessa se on heti ovella, kun tässä joku aika sitten se tuli vasta paljon jälkeen Maran vastaanottoseremonioihin. Parin viikon päästä neiti pääsee taas Kirsin käsittelyyn ja tarvii sitten katsoa, pitääkö hieronnassa käydä jatkossa useamminkin.

Ja loppuun shoppailu-uutinen: Peten koiratarvikkeessa oli Hurtta-tuotteita puoleen hintaan, joten tilasin Hurtan vihreän sadeloimen. Ajattelin Maralle, mutta jos ei mahdu, niin Mimpsu saa sen. Neidille on myös talvea varten BOT-takki kaapissa, pysyvät veteraanilihakset vetreinä ♥

Kuva Peten koiratarvikkeen sivuilta

Kuva Back on Track Suomen sivuilta

Mennyt viikko pikakelaten

Perjantaina YLÖKK-treeneissä tehtiin eka kertaa A:ta osana rataa. Ennen A:ta oli hyppysuora ja U-käännös ja Martti meni kontaktin tosi hienosti, vaikka juoksin siitä ohi. Teimme A:n radan vikana esteenä, joten etupalkkana oli pallo. Koska se meni niin hienosti, Wyffe oli sitä mieltä, ettei kannata koittaa jatkaa rataa siitä, vaan jättää hyvä A:n suoritus muhimaan :-) Teimme myös irtoamisharjoitusta suorasta putkesta hypylle eli "eteen"-käskyn opettelemista ja yksittäisenä keppejä. Maralla ongelmaksi on tullut aloitus 2. välistä, joten harjoiteltiin nyt niin, että torppasin jalalla lähdössä heti 2. välin pakottaen näin Maran aloittamaan oikeasta välistä. Ans kattoo, miten jatkossa sujuu!

Mimmillä oli taas ripulia viikolla ja perjantaina olin siitä tosi huolissani, sillä Maran treeneistä tullessamme se oli vain pöydän alla häntä koipien välissä ja pää alhaalla tosi vaisuna. Tutkin jo kaikki mahdolliset päivystyspaikat, mutta annoin sille taas Canikuria illalla ja otin kainaloon nukkumaan, ja aamulla neiti oli taas oma itsensä ♥ Maha siis varmaan vain vaivasi edelleen. Täytyy loppusyksyn rokotuksilla pyytää lääkäriä ottamaan kokeita ja tutkimaan neiti taas kuonosta hännänpäähän!

Lauantaina lähdettiin sienihimon siivittämänä mökille ja lähes samantien Maran kanssa sienimetsään. Mimmi jäi lepäilemään takkatulen loimuun ;-) Martti on mukava metsäkaveri, sillä se ei uskalla emännästä kovin kauas lähteä, vaan juoksentelee koko ajan näköpiirissä :-D Ja jätkä tosiaankin juoksi! Kalliota ylös alas ja yli mättäiden ympäriinsä...

Apua, kuuluuko sieltä linnun ääni? Hui...

Näitäkö sää äippä mettästät?

Mettän poika tahron olla!

Ilmeisesti jätkä venäytti jalkansa tai astui tassunsa johonkin metsässä, sillä se tuli retken lopulla luokse toista etujalkaansa roikottaen. Jätkä ontui vielä mökilläkin ja aloin jo huolestua, vaikken mitään kipeää kohtaa tai pistosta tms. tassusta löytänytkään. Päiväunet kuitenkin auttoivat tässäkin tapauksessa ja paino oli joka jalalla taas herätessä ja vauhti entisenlainen :-D

Procaniksella teimme jälleen lyhyttä radanpätkää, jossa oli tällä kertaa uutena esteenä pussi. Olemme tehneet pussia yksittäisenä esteenä sekä YLÖKKillä että Procaniksella, mutta emme aiemmin osana rataa. Muistaakseni pussille olen käyttänyt samaa käskysanaa kuin putkeen eli "läpi". Jostain syystä Mara ei kuitenkaan tajunnut tällä kertaa pussin merkitystä ollenkaan! Koitin varmaan 10 krt ohjata sen pussiin, mutta se tuli aina takaisin tai meni ohi. Marko otti pallopalkan ja piti pussin päätä raollaan ja oli siellä pallon kanssa, mutta silti Mara meni todella vastentahtoisesti pussiin, jos ollenkaan.

Olimme ihan äimänä kaikki! Lopulta, kun hermot oli jo meikäläisellä hiukan tiukalla, komensin jätkää "pussi"! Ja eikös herra sujahtanut pussiin :-D Marko-koutsikin oli ihmeissään, että ottaako jätkä tosiaan sanalliset käskyt noin kirjaimellisesti. Tarvii vissiin kokeilla vallan sanatonta ohjausta ens kerralla ja katsoa, mihin jätkä menee ;-) Nauratti kyllä, kun kuvittelin Maran kiroilleen mielessään, että "Ei h---etti, toi on PUSSI eikä LÄPI" :-D

Viikkoon mahtui vielä koirahierontaakin. Kävimme nyt ensimmäistä kertaa Karhuniemen Kirsillä kotikylälläni ja voin kyllä suositella! Molemmat koirat käyttäytyi hienosti ja Kirsi osasi todella lempeästi käsitellä niitä. Mimmillä oli alaselkä tosi tiukkana ja hermopinteiden käsittely sai sen takajalat tärisemään vinhasti. Neidille varattiinkin heti seuraava aika kuukauden päähän, on sitten vetreänä erkkarin veteraanikehässä :-D

Martti oli meidän rentoreino eli ei mitään jumeja. Herran tiukka lihasmassa kiinnitti kyllä Kirsinkin huomion, jässikäksi taisi Maraa nimittää ;-)

Lihashuoltoa kotioloissa...

Keskittymisharjoitusta

Meillä oli tällä viikolla todellakin erilaiset agitreenit! Teemana oli keskittyminen ja nimenomaan ohjaajan, ei niinkään koiran. Hallissa oli 6 estettä seuraavanlaisessa muodostelmassa.

Markolla oli lapuilla erilaisia vähintään 5 numeron sarjoja, jotka siis olivat esteiden suoritusjärjestyksiä. Jokainen ohjaaja veti nipusta vuorollaan oman lappunsa, jossa numerot olivat milloin missäkin järjestyksessä. Ohjaaja seisoi koira remmissä selin estemuodostelmaan, kun Marko luetteli numerot, jotka ohjaajan tuli painaa mieleensä. Tarkoitus siis oli, että katsomatta esteisiin ohjaaja opettelee ensinnäkin esteiden suoritusjärjestyksen, mutta vielä tärkeämpänä opettelee myös ohjauskuviot ko. radanpätkään.

Kun ohjaaja oli valmis, hän jätti koiran aloitushypyn taakse ja meni edelleen selin esteisiin radan keskelle. Tämän jälkeen oli 3 sekuntia aikaa lähteä liikkeelle suoritukseen. Voitte uskoa, miten vaikeaa on a) muistaa 5 numeron sarja ja b) ohjata koira niille järkevästi! Hlökohtaisesti muistan kyllä numeroita, mutta ohjauskuvioita en pystynyt millään kierroksella sokkona miettimään. Jotenkin mun oli ihan äärettömän vaikeaa hahmottaa rataa näkemättä esteitä, vaikka tiesinkin, missä tietyn numeroinen este sijaitsee. Niinpä en osannut tehdä edes yksinkertaisia valsseja, vaan koitin vaan kädellä sohia Maraa oikeille esteille ja eihän siitä oikein mitään tullut…

Ensimmäisellä kierroksella esteitä oli kaikilla viisi, toisella lisättiin yksi este (jos oli muistanut eka radan) ja vika kierroksella lisättiin jälleen yksi numero sarjaan. Lisähaastetta teki se, että eka kierroksella koirakko sai olla ”rauhassa” aikansa painaen numeroita ja kuvioita mieleensä, mutta seuraavilla kierroksilla hallissa soi poppi ja muut ohjaajat höpöttivät korvan juuressa koittaen parhaansa mukaan häiritä ohjaajan keskittymistä :-)

Oli kyllä kerrassaan mielenkiintoiset treenit! Tietenkään ihan tällaista tilannetta ei tosielämässä koskaan tule eteen, mutta harjoituksen tarkoitus olikin testata ohjaajan keskittymiskykyä ja korostaa mielikuvaharjoittelun merkitystä. Ja voin sanoa, että vaikeaa oli ainakin minulle!

Koska aikaa tunnin treeneissä vielä jäi, saimme lopuksi treenata itsenäisesti yksittäisiä esteitä. Martin kanssa keskityttiin kontakteihin ja keppeihin. Aluksi teimme matalaa puomia, jonka alta meni putki. Aika hienosti Mara pysyi tällä kertaa alastulokontaktilla käskyn alla, vaikka juoksin paljonkin ohi/sivuun siitä. Mahtavaa kehitystä \0/ Keppien kanssa olikin sitten takapakkia, jätkä lähti säännönmukaisesti väärästä välistä liikkeelle, vaikka sillä kepit on tähän asti olleet aika varmat läheltä lähettäen. No, treeniä treeniä vaan. Lopuksi teimme pitkästä aikaa keinua. Se oli matalalla ja vein Maraa pannasta päästäen siitä irti noin puolivälissä keinua. Aika varmasti jätkä stoppasi etutassut maahan. Etupalkka oli vielä kaikissa näissä esteissä, siitä täytyy pikkuhiljaa alkaa päästä eroon, muutenhan me ei ikinä päästä meneen kontakteja/keppejä osana rataa. Hiljaa kuitenkin hyvä tulee, sen on ainakin tän reilun vuoden aikana oppinut :-)

EDIT: Piti vielä hehkuttaa itse asiassa Martin keskittymiskykyä treeneissä. Iso musta treenikaveriuros Timo ja juoksuinen Ilona treenasivat irti omia esteitään ihan vieressä, kun lopputunnista treenasimme omiamme eikä Martti ollut kiinnostunut kuin omasta tekemisestä! Marko oikein kehuikin jätkän keskittymiskykyä ♥ Vaíkka Mara vuoroa odotellessa kiljuukin, työtä tehdessä sen moraali on kyllä tosi korkealla!

Oi Beibi ♥

Meillä on harvinaisen väsynyttä koiraväkeä. Riitta-kasvattaja kävi nimittäin kylässä tänään. Pääasia vierailulla oli Mimmin trimmaaminen, sillä neiti on ilmoitettu erkkarin VETERAANIluokkaan! Kuka uskoisi, että tuo höpsö pampula täyttää erkkaria edeltävänä päivänä jo 8 vuotta? Neiti pitää vielä siistiä lähempänä näyttelyä, mutta nyt otettiin irti se, mitä irti saatiin.

Nöpönenä nuoreni taas monta vuotta ♥

Riitalla oli mukana Mimmin siskontytöntyttö Armi, jonka isotäti Mimmi siis on. Tytöt eivät samaan tilaan oikein sovi, mutta Armi tulikin leikkimään Maran kanssa...

Eikö vaan olekin sukunäköä? Tästä Armin naamasta mulle tulee ihan mieleen yksi Mimmin edesmenneestä Lalli-veljestä otettu kuva ♥

Armi tosiaan tuli leikkimään Martin kanssa, mutta jätkällä oli hiukan muunlainen visiitti mielessä...

Miten ois, ihan pikkasen jos vaan...

Ai ei vai...

Ei vitsit, mikä BEIBE ♥

Äippä hei, onhan tää tullu meille yäkylää, onhan??

Harvinainen rauhan hetki (Armille) ;-)

Nyt jätkä lo-pe-tat ton lähentelyn!

Jo nyt on ---kele!

IHANA nainen, I-H-A-N-A ♥♥♥

Onhan tää tullu jääräksee?

Armi: "Hei, joku on portilla. Kiitos luaja, pääsen pois täältä ton maalaistollon ahristelusta."

Jos vähä viä ajaisin sua takaa. Oi Armi ♥

Armi ♥

Tyttöjen ilta

Möksällä oli viikolloppuna perinteine tyttöjen ilta, johka tiätty määki osallistu :-D

Tää o jokakesäne perinne ja sillo mää nään aina mun kummitärinki ♥ Ja saan nukkuu sen peiton alla... Ja tiätty me saunotaa ja syäpötellää ja höpötellää tyttöje juttuja. Sille me ei mahreta mitää, että toi nöösiki on pakko ottaa mukaa ja se järjestää kaikkee ohjelmaa...

Esimerkiks se heitti yhren keppinsä järvee ja jäi sitte sitä ihmettelee...

Ja ku kukaa ei suastunu sitä hakee, se otti ohjakset omii tassuihinsa...

Ja haki sen itte.

 Innostuimmääki sitte vähä näyttää tytöille, et kyä määki jaksan keppii repii!

 Vaikka se on NIIN tylsää...

Kivaa oli, mut mää taisin silti olla se, joka sammu ekana (omenalaatikkoo...) ♥