Ruska-aikaan

Agilityssä oli tiistaina tekniikkatreenit. Harjoittelimme ympyrässä olevilla esteillä välistävetoja ja päällejuoksua molempiin suuntiin. Suunnanvaihto tapahtui aina putken jälkeen. Että piti olla vaikeaa! Kuten koutsimme sanoi, Martti on niin kiltti, että jos mä alan sekoilla enkä näytä herralle riittävän selkeästi tietä, hän pysähtyy ihmettelemään ♥ Alkuhaparoinnin jälkeen sain kuitenkin skarpattua ja seuraavat toistot meni aina edellisiä paremmin :-) Martti kyllä vähän kolisutteli rimoja kiperissä kohdissa, hyppytekniikkaa täytyy siis hioa ja ottaa useammin harjoituksia tiukilla käännöksillä.

Sadekelit on vähän harmittavasti haitanneet lenkkeilyä, meidän porukka kun ei ole kovin säänkestävää :-/ Harmi sinänsä, sillä molempia ja etenkin Mimmiä oli tarkoitus kiivaasti laihduttaa erkkaria varten, mutta eipä tuloksia paljon ole tullut. Vaikka ruokamäärä on pienentynyt huomattavasti, ei se pelkästään laihduta, jos liikunta vähenee vastaavasti. No, leikkimielellähän me näyttelyissä piipahdetaan ja jos sitten tulee noottia lihavuudesta, niin so not. Tiedän kyllä, etten yrittänyt tarpeeksi :-) Mutta on Mimmi niin nätti nöpönen, kaikkine ylimääräisine grammoineen ♥ Riitta kävi siistimässä neidin, valitettavasti en ole saanut aikaiseksi "jälkeen" kuvaa :-)

Pikavisiitillä maalla

Metsässä ollaan jokunen kerta käyty ja niin on muutama muukin :-) Yleensä ollaan saatu kyseisissä paikoissa lenkkeillä ihan keskenämme ja olen uskaltanut Mimmiäkin paikoitellen pitää irti. Nyt näyttää siltä, että entistä enemmän koiria ulkoilutetaan näissäkin metsissä eli tarkkana saa olla! Toisessa paikassa tuli viikonloppuna vesikoiranarttu yllättäen vastaan mutkan takaa. Onneksi sain Mimmin kiinni ennen kuin se näki tyypin, mutta Martti oli irti. Onni, että koira oli narttu, vaikka luotankin kyllä näissä tilanteissa aika hyvin siihen, ettei Martti ainakaan aloita tappelua uroksenkaan kanssa. Sitä ei vaan koskaan tiedä, millainen se vastaantulija on... Toisessa metsässä sitten pöllähtikin metsästä eteen vinttikoira, jonka hihnanpäätä ei näkynyt eikä kuulunut mistään. Onneksi nytkin oli vain Mara irti ja uskomatonta, mutta totta: jätkä tuli luokse kutsusta, vaikka näki tämän koiran lähellä! On se hieno mies ♥

Kotikotimaisemaani Karhella ♥

Haavanlehtien kauneutta ruska-aikaan

 YLÖKKin treeneissä Maralla oli vauhti päällä. Olen niin kehunut sen varmoja alastulokontakteja, niin kissan viikset: tällä kertaa jätkä juoksi niistä läpi ihan mennen tullen :-/ Jouduttiin ottaan pelkkää puomia monta toistoa etupalkalla, että alkoi sujua. Sitten ei enää lähdetty säätämään puomia radalla, vaan tehtiin vauhdikasta hyppy-putki -ilottelua. Lopuksi mentiin keppejä etupalkalla, sujuihan se. Seuraavat treenit ovatkin sitten hallissa. Saamme jatkaa lähes samalla kokoonpanolla Wyffen opissa, mahtavaa \0/

Syyspäivän touhuja takapihalla...