Jos metsään haluat mennä nyt….

…niin takuulla yllätyt :-D Ainakin emäntä yllättyi eilen ja erittäin positiivisesti, kun olimme metsälenkillä Annan, Nemon, Lunan ja Nugan kanssa! Oikeastaan ne olivat Martin ja Lunan treffit, mutta pariskunnan ralliretken jälkeen (oli muuten vauhdikasta menoa ja nyt Mara pysyi hyvin Lunan vauhdissa, liekö kunto parantunut ;-)) teimme samaisen lenkin loppuporukan kanssa. Otin Mimmin remmissä, kun Nemo ja Nuga olivat irti. Eihän siitä meinannut mitään tulla, Mimmi rähjäsi hihnassa ja varsinkin Nuga oli siitä kovin kiinnostunut. Vaikkei Mimmi ole koskaan tapellut kenenkään kanssa, en luota siihen silti yhtään. Pelkään aina pahinta enkä sen takia uskalla Mimmiä juuri missään porukoissa kuskata.

Mimmi vaikutti kuitenkin remmissä toisten morjestellessa sen verran järkevältä, että ajattelin kokeilla sen päästämistä irti poikien kanssa. Yleensähän ongelmia tulee juuri hihnassa ja kun koirat saavat selvittää välinsä irti, homma toimii ongelmitta. Lupasin Annalle maksaa mahdolliset eläinlääkärikulut ja päästin Mimpsun irti :-) Ja hienosti meni ♥ Neidillä on kyllä ärsyttävä tapa pysähtyä toisen eteen räksyttämään päin naamaa ja huonompihermoisen kanssa siitä saisi helposti kähinän aikaiseksi, onneksi Nemolla on rautaiset hermot ja se sieti ihmeen hyvin neidin kimitystä. Mutta kun Nemonkin pinna katkesi, se sanoi Mimmille aika selvästi ja neitihän uskoi! Nuga sen sijaan sai pientä kähinää aikaiseksi, kun tuli iskäänsä puolustamaan, mutta ne nyt on normaaleja parsonpiireissä ;-) Summa summarum: metsästä tuli väsyneitä ja tyytyväisiä koiria sekä todella iloinen Mimmin omistaja ♥

Mimmi ja pojat ♥

Mimmi on nyt erkkariin asti laihdutuskuurilla, nyt ei enää pelkät puheet auta! Olenhan pitkään puhunut sen laihduttamisesta, mutta nyt oli pakko ryhtyä tositoimiin. Koirat olivat viikonlopun maalla mummolassa ja tulivat taas kotiin entistäkin pulleampina :-/ Mimmi syö nyt lähes pelkästään hiukan riisiä ja kanaa aamuin illoin ja namit on minimissä. Erkkarimenestystä emme ole menossa hakemaan, mutta en halua, että arvostelussa lukee taas ensimmäisenä ”liian pönäkässä kunnossa” :-) Kai veteraaneille vähän annetaan anteeksi, mutta ehdoin tahdoin en halua Mimmiä liian lihavana tietenkään pitää.

Siis laihtarille - TAAS???

Mara oli maalla esitellyt jahtitaitojaan. Isä vie sitä irti lenkeillä maantielläkin (mitä itse en uskaltaisi!) ja jätkä pysyy tuntumassa tosi kivasti. Olivat kuitenkin nähneet soramontulla erään mökkiläisen kissan ja siitäkös Martin jahtaamisvietti oli syttynyt ja herra oli lähtenyt jahtiin… Lopputulosta ei tiedetä muuta kuin, että Mara tuli aika nopeasti perään, kun isä lähti paikalta pois. Tuskinpa siis oli kovin lähelle päässyt.

Mitähän mahtaa herra miettiä?

Procaniksella tehtiin paria radanpätkää. Eka radalla oli A ja rengas, toka radalla A. Monenmoista pyöritystä, pakkovalssia, takaakiertoja ym. Tämä oli oikeastaan eka kerta, kun A ja rengas olivat meillä osana rataa niin, että niiden jälkeen ei heti palkattu. Martti meni molemmat tosi hienosti ♥ Sen alastulokontakti on kyllä melko varma, ”ota”-käskystä se stoppaa kovastakin vauhdista etutassut maahan ja takapää sitten hiukan saattaa nousta ilmaan :-D Renkaalla se hyppäsi eka kerralla liian korkealle ja kolisutteli rengasta, mutta sen jälkeen osasi jo tähdätä oikein. Rata olisi jatkunut kepeille, mutta niitä ei uskallettu vielä kokeilla. Eli möllistartit voisi jo kohta olla meidän juttu, kun puomi ja A on hallussa! Vielä keinu ja kepit pitää saada osaksi rataa, niin sitten me ”osataan” kaikki esteet :-)

Tähän loppuun söpöstelykuva. Aamuisin töihin lähtiessäni on näky usein tällainen tai oikeastaan Marakin on makuuasennossa. Nämähän ei yleensä koskaan nuku lähekkäin, ei edes samalla sängyllä, mutta aamuisin Mara usein tunkee Mimmin viereen ja neidin ilmeestä kyllä näkee, ettei se oikein nauti läheisyydestä :-D On ne niin muruja ♥♥