Tuplahyllyt ja tötterön paluu

Martin kanssa startattiin viikonloppuna Takkujen kisoissa Hervannassa kahdella agiradalla. Kisoista ei ole paljon kerrottavaa, sillä emäntä oli jo lähtiessä väsynyt, flunssainen ja heikossa hapessa muutenkin eikä Marttikaan erityisen pirteänä sängystä kisoihin lähtenyt. Mitä tästä reissusta opin: 1. en enää ikinä ilmoittaudu kisoihin, joissa kaikki säkäluokat kisaavat minimedimaksi-järjestyksessä (reissulle tuli mittaa 6 tuntia ja ratojen välissä oli odotusaikaa melkein 3 tuntia…) ja 2. en enää ikinä lähde kisoihin vähääkään kipeänä (ajatus, henki ja jalat eivät kulje).

Tuomarina toimi Kari Jalonen, jonka radat oli tähän mennessä koetuista kolmosen radoista selkeästi kinkkisimmät. Silti meidän hyllyt tulivat radoilla kohdista, joita en oikeastaan edes älynnyt mitenkään pelätä etukäteen ja sitten taas ne vaikeimmat kohdat menivät hienosti!

Eka radalla hyllytimme heti 5. esteellä, kun Mara suikkasi A:lle putken sijaan. Ilmeisesti oletin liikaa putken vetovoimasta enkä vienyt sitä tarpeeksi lähelle putken suuta. Jatkorata tosi vaikeine keppikulmineen meni kuitenkin ihan kivasti, kunnes lopussa samainen kohta, jossa putken suuaukot A:n molemmin puolin aiheutti taas päänvaivaa ja Mara suikkasi tällä kertaa putkeen, kun olisi pitänyt mennä A:lle. Tätä virhettä en oikein osaa analysoida, en oikein voinut viedäkään A:n ylösmenolle asti, koska olisin sitten kompastunut putken suuhun, vaan oli pakko ohjata kauempaa. No, virhe kuin virhe.

Toka rata olisi ollut vauhti-iloittelua, joskin siinäkin oli pari hankalaa putkeen vientiä + kepeillemeno. Tällä kertaa tein jotain kummallista heti radan alussa ja Mara hyppäsi 2. hypyn väärään suuntaan. Harmi, etten saanut ratoja videolle! Oletan kuitenkin, että menin liian lähelle 2. Hyppyä ja ahdistin siten Maran esteen väärälle puolelle. Siitä siis hylly. Loppuradalla tuli virhe kepeilläkin eli 2. välistä sisään, mutta sitä en jäänyt korjailemaan, vaan juostiin rata loppuun. Näistä kisoista siis pelkkää kokemusta ja uran ekat tuplahyllyt. Eipä niitä hyllyjä muutenkaan ole Martille paljoa vielä kertynyt.

Tötsäelämä päättyi viikko sitten, kun Martti viikonlopun aikana unohti jalkansa ja siihen on jo kasvanut ihan kivasti karvaa. Viikko saatiin siis elää ilman tötsää, kunnes kisojen jälkeen huomasin herran nuolevan häntäänsä. Lähempi tutkailu osoitti, että hännässä oli märkivä tulehdus yhdessä kohtaa :-( Eikun saksimaan karvoja hännästä, putsaamaan ihoa ja Fucidermiä taas kehiin. Tokihan häntä nyt kiinnostaa sitten kovin eli pakko pitää jälleen kauluria. Onneksi Fuciderm-hoidon pitäisi auttaa, eikä antibioottikuuria nytkään toivottavasti tarvita!

Mimmi sen sijaan on voinut oikein hyvin. Mummeli pääsi jälleen Kirsin osaaviin käsiin hierottavaksi ja vaikka taukoa edellisestä kerrasta oli viisi kuukautta, Mimmillä ei ollut yhtään jumeja! Hienoa <3 Eipä tuo vaan osaa hieronnasta nauttia, kiemurteli taas niin, ettei meinannut kahden ihmisen kädet riittää :-D Mimmi on oikea vauhtimummo <3

Helteinen paluu arkeen

Loman loppu meni ihan mukavasti, vaikka Martin tötsäelämä valitettavasti on jatkunut jo yli kaksi viikkoa :-(

Lomareissuni aikana se oli päässyt nuolemaan jalkaa, mikä palautti tilanteen alkutekijöihinsä. Fucidermiä piti käyttää vain max 10 pv, mutta käytin sitä kuitenkin 14 pv. Kotona testasin illan, voisiko tötteröstä jo luopua, mutta heti oli jätkä lussuttamassa ihoaan ja eikun tötsä päähän taas :-/

Ikävä tällaisilla helteillä pitää muovikuuppaa toisella, mutta tässä ei nyt mikään muu näytä auttavan. Onneksi iho ei enää punoita, mutta ennen kuin siihen alkaa kasvaa edes vähän karvaa suojaksi, ei tötteröstä voi luopua. Toivon ja uskon kuitenkin, että nyt ollaan jo voiton puolella ikävän vaivan kanssa!

Vasemmassa jalassa näkyy himmeä karvaton kohta

Loppuu ne pitkätkin lomat joskus. Tänä vuonna neljän viikon kesälomaan mahtui niin paljon kaikkea pientä, että loma tuntui oikeasti pitkältä ja paluu arkeen toisaalta ihan mukavaltakin. Koirienkin elämään tuli hiukan ryhtiä kuukauden mökkeilyn ja vapaana riekkumisen jälkeen. Tai no, ei sitä helteellä paljon riekuttu ja koska helteinen sää jatkui myös kotiin paluun jälkeen, on arki ollut lähinnä lepäilyä. Aamuisin tehdään 10-15 min pissakävely (mikä on siis meidän normaali aamulenkin pituus) ja töiden jälkeen samanlainen. Kunnon lenkkiä ei olla näillä helteillä tehty ollenkaan, mutta ollaan toki oltu sitten omalla pihalla sitäkin enemmän.

Mimmi tarkistaa, kummassa on viileämpi olla: sisällä vai pihalla :-)

Ja toki käytiin Martin kanssa agilitytreeneissä ja juuri silloin olikin oikein ihana kaatosade ja ukkonen. Onneksi me päästiin vetään pikku treeni sateen tauolla, olisi ehkä ohjaajan muuvit menneet vielä enemmän metsään kaatosateessa. Miten voi saksalainen ja pakkovalssi sujua niin kömpelösti? No, jotenkin taas koitin sisäistää ne liikkeet, ehkä seuraavalla kerralla jo sujuu paremmin! Mara oli taas tosi hieno, tottakai ♥

Viikonloppua vietetään luonnollisesti hienossa kesäsäässä möksällä, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin :-)

Hellettä kuupassa

Helteiset kesäpäivät sujuvat ihan mukavasti citykodissakin, vaikka toki mieli hiukan haikailee jo takaisin mökkirantaan... Helteessä ei lenkkeillä, vaan aikaa vietetään joko takapihalla makoillen, pallotellen tai nameja etsien tai sitten sisällä vähän viileämmillä (no, sisälämpötila jatkuvasti 25-28...) lattioilla.

Mimmi luonnollisesti nautiskelee mieluiten badenbadenissaan ♥

Herra kerjäämässä leikkiseuraa :-)

 Hetken hengähdys varjossa

Pihassa riittää erilaisia tuoksuja...

 

 Mimmillä meni hermo kuvaamiseen :-D

 Pientä aktivointia namuja etsien...

Kävimme näyttämässä Maran jalan ihottumaa Riitta-lääkärillä Hasselissa. Teippinäytteestä ei onneksi löytynyt hiivaa tai bakteereita, joten Martti välttyi antibioottikuurilta. Ihottuma oli kuitenkin hyvää vauhtia syvenemässä, joten saatiin viikon Fuciderm-kuuri ja nuoleminen pitää tietysti estää kaulurilla. Huoh. Ihmeen hyvin jätkä kuitenkin osaa kuupan kanssa elää, osaa juodakin sen kanssa, mitä vähän epäilin. Tietysti välillä raapitaan seiniä ja huonekaluja, mutta uskoisin viikon kaulurinpidon onnistuvan maallakin, johon koirat jäävät muutaman päivän lomareissuni ajaksi hoitoon...

Kisarapsaa kotikentältä

Lomailun keskellä starttasimme Martin kanssa kotikisoissa tutulla Mutalan kentällä järkyttävän helteisessä säässä. Martti on hirveän huono juomaan enkä saanut sitä ennen kisoja juomaan a) vettä, b) nesteytysjuomaa, c) tonnikalavettä :-/ Ruiskulla juotin hiukan väkisin, mutta silti vähän arvelutti lähteä 30 asteen helteeseen kisaamaan. Onneksi kisapaikalla sai kuitenkin häkin varjoon eikä Mara näyttänyt mitenkään juomattomuudestakaan kärsivän. Toki se kisaratojen jälkeen joi vähän vettä.

Tuomarina toimi Jari Helin, jonka radoilla ei aiemmin oltu käytykään. Agilityradalla oli heti alkuun pari taaksevientiä ja puolivälin putken jälkeen hypyt kinkkisessä kulmassa toisiinsa nähden sekä radan lopussa hyppyjä siten, että niille olisi ollut järkevintä tehdä takaaleikkauksia. Meille siis kovin haasteellisia pätkiä! Tyylipisteitä kun ei jaettu, niin meillä meni kuitenkin ihan loistavasti! Ainoastaan radan alussa putken jälkeisillä hypyillä, joissa moni hyllyttikin radan, tuli toisella hypyllä rima alas. Videoltakaan en nähnyt, tuliko se alas taas siitä syystä, että mun käsi laski väärässä kohtaa. Voi hyvin olla. Tulos kuitenkin hienosti 5 vp, aika -1.84 ja sijoitus 6. liki 40 koirakon joukossa! 

Hyppärillä oli myös vaaran paikkoja ja arvelin, että keppien sisäänmeno tulee olemaan meille vaikean kulmansa takia haasteellinen. Mutta loppujen lopuksi sisäänmeno onnistuikin, mutta sen sijaan Mara jätti 2. keppivälin väliin ja meni suoraan 1.sta kolmanteen väliin. Ilmeisesti ohjasin sitä oudosti ja se kyllä tapojensa vastaisesti myös huomautti siitä mua heti :-D Toinen yritys onnistui ja sitten rata meni jotenkuten virheittä loppuun. Tulos siis 5 vp, aika -2.26 ja sijoitus 9. Aika oli mielestäni aika hyvä, koska otettiin kuitenkin kepit uusiksi ja lopussa takaaleikkaukset menivät sössimiseksi ja siinä paloi aikaa. Näin ollen siis olemme startanneet kolmosissa yhteensä neljä kertaa ja joka radalta saatu tulos, jopa yksi nolla. Ei huano!

Lopussa vielä herra kisamökissään, jota leppeä kesätuuli ihan mukavasti "viilensi" :-) Nyt katsellaan sitten kisakalenterista, milloin startataan seuraavan kerran. Ensin kuitenkin pitää parantaa Maran toisessa etujalassa oleva inhottava ihottuma, joka saattaa vaatia jopa antibioottikuurin parantuakseen :-/

 

Helteistä lomaa

Eipä tässä paljoa ole lomalla koirilla ollut tapahtumia, sillä ollaan oltu vain mökillä ja koiria ei ole edes lenkeillä rasitettu :-) Ne hoitavat itse ulkoilunsa voimavarojensa mukaan eli Mimmi lähinnä käy väkisin pissalla aamuin illoin ja Martti laukkaa mummolan ja mökin välillä ja välillä pulahtaa ehkä hakemassa keppiä järvestä :-) Todellista lomaa siis!

Käväistiin sentään pikaisesti myös sivistyksen parissa, Martin kummitädin luona Turun seudulla :-) Reissu meni rennoissa merkeissä kotiympyröissä. Helteinen sää vaati veronsa ja toki matkustaminenkin rasittaa ;-)

Lomaa on vielä jäljellä, mutta laumamme siirtyy nyt hetkeksi mökiltä kotiympyröihin. Ja pitäisi tässä vetää pari starttia YLÖKKin kotikisoissakin. Mitenkähän mahtaa sujua, kun ei olla käyty treeneissäkään kahteen viikkoon?

Martti uinnin ja hiekassa pyöriskelyn jälkeen...

Otetaan iisimmin!

Eka lomaviikko alkaa olla takana ja ollaan oltu enimmäkseen maalaismaisemissa. Loma alkoikin Mimmin järjestämällä jännitysnäytelmällä, johon liittyi perinteinen kova jalkapallo, järvi, aallot, kaislikko ja melkein hukkunut emäntä... Mummo nimittäin löysi jostain jemmasta vanhan jalkapallon, jolla alkoi leikkiä. Pahaksi onneksi pallo vieri rinnettä pitkin rantaan ja sitä vekoosia järveen. Koska kävi tuuli, niin pallo tietysti meni laineiden mukana ja kun Mimmi ei saanut siitä mitään otetta, se vaan meni aina kauemmas, mitä enemmän se yritti palloa kiinni. No, kesti hetken ennen kuin huomasimme tilanteen ja siinä vaiheessa mummeli kiiti jo kohti ulappaa :-) Vene oli toisessa rannassa ja meikäläinen sitten hulluna koitti uimalla saada koiraa kiinni - arvaatte varmaan, ettei onnistunut...

Onneksi naapurimökkiläiset kuulivat karjuntani järvestä ja lähtivät veneellä poimimaan Mimpsun (ja pallon) parempaan talteen <3 Ehkä Mimmi olisi jaksanutkin uida pallon perässä ympäri järveä, mutta koska se ei juurikaan ole paria vetoa enempää koskaan lajia harrastanut, niin pelkäsin sen hukuttautuvan adrenaliinipiikissään. Onni onnettomuudessa, ettei mitään niin kamalaa tapahtunut <3

Martti sen sijaan tykkää uiskennella ja se osaakin uida rannan suuntaisesti :-) Tosin eipä ole palloa järveen herralle heiteltykään...

Vaikka loma onkin, niin aksareeneissä tietty käytiin. Tehtiin avokulmia kepeille ja aika kivasti meni jo vaikeatkin kulmat. Radan pätkällä sain taas huutia käsistä ja äänestä, nyt vaan suuta soukemmalle ja kädet pitkin kehoa ;-) Laitetaas tähän muutama kuva toissatreeneistä, kuvien copyright Sue Kalves.

Kontaktilla, näettekste? Samalla ehti poseerata kameralle ;-)

Öö, ponnistus kunnossa?

Täältä tullaan!

Lomailu jatkuu enimmäkseen mökillä ja kelitkin suosivat eli ihanaa aurinkoa riittää <3

Mukavaa kesäistä viikonloppua lukijoille!

Mimmin revittelyt ja kesäfrisööri

Jaa mää vai? Jaa revittelevvai? Meikä ei oo päässy äänee täsä plokissa enää vuasii, mutta ny varastin emännän näppiksen ja päätivvähä kertoo kuulumisia. Nöösi ov vallan viäny meikän akilitihommelit enkä oo päässy ku kerta vuatee joskus ja jouluna kokeilee, viäkö äipällä kulkee. No, täsä taannoin se älys ottaa meikänki mukaa nöösin reeneihi ja niinhän siinä kävi, kummää vähä aavistelinki. Nöösi veti sevverta heikosti, että äippä otti sitte meikäläisen näyttää, mite sitä akilitia oikeen veretää ;-)

Kattokaa itte!

Äippä käski sanoo, että täjjälkee sitte onnuttii yks ehtoo, mutta se ny on iha pikku seikka! Olipaha mahtava vetää vähä hyppyy ja putkee ja puamiaki!

No sitte me ollaa oltu möksällä ja siähä on aina iha parasta. Pääsee saunoo ja löylyt on paljo lepposemmat ku kotona, jaksaa paremmi nauttia siä lauteilla. Ja tiätty ottaa vähä saunakaljaa...

Meikäläisen karvotuksesta äippä on jaksanu repiä ressiä jo pitemmän aikaa. Semmiälestä meikä on alkanu vanhemmite kasvattaa karvaa liika nopeeta ja se kasvaa paljo pitemmäkski ku enne. Meikä pitäis kyä kaikki karvat ihan itte, se nyhtämine jos mikä on rasittavaa puuhaa. Mutta ei auttanu, ku äippä vei mut piiitkästä aikaa rehvaa kasvattiäippä-Riittaa. Mää tiätty tosi ilosena, ku pitkästä aikaa nähtii, mutta ei siinä sitte kavvaa iloittu, ku Riitta kaivo esii semmotte karmee suriseva vehkee ja alko verellä sitä pitkin meikäläistä. Hyi hitto!

Huvitti oikee, ku sekä Riitta että äippä oli iha hoomoilasina meikän karvotuksen kans, ku ei se kone (eikä se toinenka kone, jota ne koitti) meinannu irrottaa mitää. Siinä ne tuskaili, mutta kyä sitä karvaa sitte loppuviimeks kummiski irtos melkoset kasat. Meikällähä on täyrelline parsonturkki: karkee päällikarva ja PAKSU ja tihee pohjavilla. Sitä sai meinaa muutaman kerrokse ajella, ennenku alko ees vähä pohjavillan väripilkkuja näkyä :-) Karmee operaatio kaikenkaikkiaa, mut lopputulos oli äipästä superlällyihkusöpöliini ♥ ja kiältämättä olo on vähä keveempi... Ja äippä sano, että mää laihruinki silminnähre. JEE! Se tiätää sitä, että saa taas enempi herkkuja :-) Tsekakkaa ite!

Aika söpö, eikös ♥