Kepillä vauhtia!

Kävimme tällä viikolla pitkästä aikaa Martin kanssa Pro Caniksella agilitytreeneissä. Päivän rata oli tällainen 23 esteen kiva juoksentelu, jossa oli paljon taaksevientejä ja muuten aika simppeliä etenemistä.

Aluksi tehtiin pätkää keinulle asti eli 18. esteelle aika mukavasti. Toki sain noottia 2. hypyn takana tekemästäni valssista väärään suuntaan, koiran kadottamisesta 5. putken jälkeen persjätössä ennen hyppyä jne, mutta suht sujuvaa oli meno. Lopulta sain valssinkin sujumaan oikein eli kohti 3. putken suuta. Kepeillä himmasin liikaa eli tapani mukaan sipsuttelin keppien vieressä Martin tahtiin ja sitten tulikin kiire taakseviennille hypyllä. Marko tuli lopulta hyppyriman kanssa perässäni ja uhkasi läimäistä sillä, jos en mene tarpeeksi lujaa :-) Ja uskottava se on: vaikka mamma juoksi vähintään 2 keppiväliä Martin edellä, se teki kepit loppuun asti! Näin ehdin tietysti myös ohjaamaan paremmin taakseviennin ja vastakäännöksen keinulle. Avot!

Hiki tuli, mutta oli kyllä taas tosi rakentavaa saada Markon neuvoja. Kyllä me kehujakin saatiin, mutta myös paaljon opittavaa. Pitää muistaa seurata katseella KOIRAN LINJAA, ei seuraavaa estettä. Pitää muistaa pitää kontakti koiraan EIKÄ HUKATA koiraa jonnekin taaksensa. Pitää muistaa antaa koiralle tilaa eikä blokata sen linjaa juoksemalla itse kohti esteitä… Ja pitää muistaa EDETÄ eikä jäädä odottelemaan, että koskas se koira tulee putkesta tai koskas se laskeutuu hypyltä maahan. Hyviä neuvoja kaikki, kunhan vaan muistaisi ne aina käytännössä! Ai niin, ja taaksevienneissä jaloilla kyykkäys eli ohjaus, ei käsillä ;-)

Etenkin toi eteneminen on mulle vaikeaa, koska tapani on varmistella Martin suorituksia hyvin läheltä ja saatella sitä esteille. Ehkä Marttikin on liian tottunut siihen, että mamma on koko ajan lähellä. Mutta ihan hyvin voisin itse edetä nopeammin, jolloin ehtisin paremmin ohjatakin sitä tiukoissa paikoissa. Pitää vaan LUOTTAA siihen koiraan ja pistellä menemään :-)

Nähtiin treeneissä myös ihana kääpiövillis Ilona, jonka kanssa aikanaan 3 vuotta sitten agilityn Pro Caniksella aloitimmekin. Martti oli ihan täpinöissään Ilonan nähdessään, mutta valitettavasti neiti ei oikein enää pahemmin välittänyt Maran seurasta :-)

Ystäville ♥

Kuvassa Mimmin bestis forever: rottweiler Eetu, Martin 1. ja ehkä rakkain tyttöystävä Luna, "kasvattisisko" Armi, naapurintyttö Sofie ja Mimmin satunnainen tuttava kultsu Wäinö ♥

Ihanaa Ystävänpäivää!

Pomppaa päälle ja salvaa tassuihin!

Kovimmalla pakkasella Martti ulkoili Mimmin uudessa ToppaPompassa, joka on osoittautunut hintansa arvoiseksi ostokseksi. Mimmin koko on kuitenkin herran rintakehälle liian pieni eikä takki suojaa tarpeeksi hyvin.

Niinpä tilasin herralle oman miehekkäämmän värisen ja kokoa isomman Pompan ja se vaikuttaisi olevan oikein sopiva.

Pompassa on monta hyvää ominaisuutta: suojaava takaosa, ei jalkalenkkejä, korkea suojaava kaulus, hihnanreikä niskassa, suojaava mahakappale, ei-niin-kutittava teddyvuori - vain muutamia mainitakseni. Etenkin Mimmi-herkkistä kutittaa monien toppamantteleiden fleecevuori, mutta Pompan teddy ei aiheuta lainkaan samanlaista kieriskelyä lenkillä.

Me voimme suositella Pomppaa :-)

Toinen uusi talvituttavuus on Winterpad-tassuvoide, jota olen nyt pakkasilla käyttänyt molemmilla. Vielä en pysty sanomaan, olisiko se auttanut Martin tassupunoitukseen, mutta tuskinpa siitä haittaakaan on ollut. Mimmikään ei ole pahemmin tassuja lenkillä nostellut, kun ne on rasvattu ennen ulkoilua. Tätä kai rekikoirillakin käytetään, joten josko se olisi jonkinlainen lämpöeristekin :-)

Nautitaan talvesta!

Talven parhautta

Ihanat aurinkoiset talvipäivät ovat parhautta <3 Kovalla pakkasella lenkit tosin ovat lyhyitä, mutta sitäkin piristävämpiä. Maalla lenkkeiltiin järven jäällä näin ihanassa talvisäässä.

Viime viikolla Maralla oli tän talven ekat jäätreffit Sofien kanssa <3

Toivotaan, että nämä ihanat säät jatkuvat!

Hei, kuuraparrat!

Talvi on tullut sitten viime bloggauksen, jee! Mitäs meille onkaan tässä tapahtunut? Hierojalla käytiin ja molemmat todettiin melko vetreiksi. Mara nyt on sellainen rentoreiska ja sen lihasmassa ja etenkin piukat pakarat saivat jälleen hierojan ihastuksiin ;-) Mimmillä oli vasemmalla etuosassa hiukan jäykkyyttä, mikä johtui sen taannoisesta oikean etujalan ontumisesta. Eli kun se ontui oikeaa etujalkaa, se samalla varasi enemmän vasemmalle ja vasen puoli jumittui. Tiedä häntä sitten, mistä ontuminen johtui, mutta onneksi sitä ei ole viime aikoina näkynyt.

Mimmi oli tällä kertaa tosi rauhallisesti "lähes" koko hieronnan ajan ;-)

Martin kanssa käytiin kolmansissa 2. luokan agikisoissamme Lempäälässä, jossa startattiin peräti kolme rataa. Eka radalla oli nolla taas NIIN lähellä, mutta hyllytimme 3. vikalla esteellä eli kepeillä. Tällä kertaa vika ei ollut kuin osittain ohjaajassa, sillä Martti-parka liukastui 1. keppivälin jälkeen ja sen takia meni ohi 2. välistä. Ja kun keskeytin suorituksen, se pujotteli hienosti kepit takaisinpäin eli hylly siitä hyvästä.

Toka agiradalla saatiin vitonen kiellosta kepeillä, jonne tultiin keinulta. Martti hämääntyi, kun olin keinun oikealla puolella, jossa oli rengas ja eka radalla oltiin menty juuri sinne. Nyt olisi pitänyt mennä suoraan kepeille, mutta herra kääntyi mun suuntaani eli renkaalle. Onneksi ei hypännyt siitä, mutta siitä vitonen. Toinen vitonen meinasi tulla myös, kun tapani mukaan heilautin käsiä takaakiertoon liian laveasti ja jätkä meinasi hypätä viereisen hypyn…

Hyppärillä oltiin kolmospallilla 10 vp:llä, jotka tuli kahdesta riman pudotuksesta. Muuten oli vauhti kohdillaan joka radalla ja nollatuloksissa oltaisiin saatu se eka himoittu kakkosten LUVA… Martti oli kuitenkin aivan ihana ja olen kyllä tyytyväinen sen suorituksiin <3

Kisojen jälkeen Mara alkoi nuolla oikeaa etujalkaansa, joka jälleen punoittelee. En tiedä, saiko jonkun ”pöpön” kisoista vai tuliko sinne joku raapale siellä. Mitään jälkeä siinä en näe, muuta kuin punoitusta. Vaivaa kuitenkin, kun herra sitä lutkuttaa. Sukka ei pysy ja kauluria en halua pitää. Nyt vaan koitan hoidaa erinäisillä kotikonsteilla: Betadinea,Vetramilia, Aloe Veraa, Dermacoolia, Vetri Dermiä – onhan meillä näitä! Menoa tuo vaiva ei haittaa, mutta eihän tuo lussutus tietenkään voi jatkua, ettei vaan tee pahempaa vahinkoa. Tarkoitus olisi ostaa koirille näitä pakkasia varten tassuvoidetta, jota hierojamme suositteli. Ikinä en ole mitään tassurasvoja talvella käyttänyt, mutta ajattelin nyt testata tätä rekikoirienkin käyttämää WinterPad–voidetta :-)

Pakkasten saavuttua tilasin Mimmille uuden talvitakin, ToppaPompan ja harkitsen hiukan samanlaisen hankkimista Marallekin. Molemmilla on BOT-takit, mutta niiden "häntäosasto" on alkanut ärsyttää. Mimmin "figuuri" on muuttunut iän myötä niin, että vuosia sitten teetetty mittatilaustakki ei enää oikein "istu" ja vanha Hurttakin on käynyt selästä liian lyhyeksi. Nyt kelpaa mummelin lenkkeillä uudessa asussa <3

Loppuun harvinainen kuva meiltä: Mimmi ja Martti yhdessä samassa häkissä! Meillähän ei koirat viihdy vierekkäin, paitsi joskus isolla sängyllä, kun Martti väkisin tunkee Mimpsun viereen ;-) Nyt pääsi käymään Mimpsulle vahinko, kun se oli jo häkissä nukkumassa ja "pikkuveli" tunki sinne myös :-) Pahoittelut kännykkäkuvien huonosta laadusta...

Hyvää uutta koiravuotta!

Vuosi vaihtui meillä siis tyttöjen kesken vahvistettuna Mimmin Eetu-bestiksellä <3 Näiden seniorikaverusten touhua on ihana seurata, niin harmonista niiden yhteiselo on. Ensimmäisenä yönä pidettiin koiraportti vierashuoneen oviaukossa kiinni ja Mimmi ramppasi koko yön katselemassa portin takana kavereita :-) Aamun koitteessa sitten uskallettiin kuitenkin avata portti ja eikö mitä, neiti oli hetkessä sängyssä Eetun ja Outin vieressä :-D Eikä Eetu kommentoinut mitään, siellä ne pötköttivät vierekkäin - tosi ystävyyttä <3 <3

Näiden kaverusten hermorakenne on kunnossa. Iltalenkki tehtiin kymmenen aikaan rakettien paukkeessa eikä kumpikaan korvaansa lotkauttanut paukkeelle. Sisätiloissa Mimmi tosin nyt ensimmäistä kertaa haukkui paukuille ja välähdyksille, mitä se ei koskaan ennen ole tehnyt. Tiedä sitten, mistä johtuu. Ei se yhtään pelännyt, mutta alkoi välillä räkyttää ikkunassa paukun kuultuaan.

Mutta Eetu, miksi sinulla on niin suuri suu :-D

Martin vuodenvaihde oli sujunut maalla mukavan rauhallisesti. Kotiuduttuaan se pääsi heti agilitytreeneihin, jotka sujuivat myöskin oikein mallikkaasti. Tehtiin taaksevientejä, mitkä onnistui tällä kertaa tosi hienosti. Koutsin sanoin, mulla on niin kuuliainen koira, että vaikka häiskisin miten (ne eteläeurooppalaiset liikkeet...), se pyrkii tekemään oikein - mun muru <3

Hiukan rivo kuva rennosta sohvaperunasta <3

Seuraavat kisat meillä onkin herran kanssa tulevana lauantaina Lempäälässä, jossa olisi tarkoitus startata kaikilla kolmella radalla. Sitä ennen molemmilla koirilla on vielä hieronta Kirsin luona tiistaina. Viimeksihän molemmilla oli taas jumeja, Mimmillä edelliskertaa enemmän. Toivottavasti nyt ei löydy pahoja jumituksia!

Maralla oli myös kaveritreffit, kun Sofie vei sen metsään juoksemaan :-) Kaveruksilla oli tosi kivaa ja vauhti sen mukaista... Kivasti väsytti tuollainen rallattelu vilkkaankin pojan! Valitettavasti sumuisessa säässä kuvaaminen jäi, joten laitetaan tähän kuvaa kaveruksista noin vuoden takaa - hieman talvisemmassa säässä järvenjäällä ;-)

Olen seuraillut jonkin aikaa Mimpsua, kun se on alkanut välillä ontumaan vasenta etujalkaansa. Mietityttää, olisiko kyseessä nivelrikko. Se selviäisi kuvissa, joita varten neiti pitäisi nukuttaa ja nukutus arveluttaa sterilisaatioleikkauksen heräämisongelmien takia. No, jos ontuminen jatkuu, niin pakkohan se on tutkia. Nyt viikonloppuna ei kuitenkaan pitemmätkään lenkit ole ontumista aiheuttaneet, joten ehkä huolehdin taas turhaan :-)

Summa Summarum 2013

Kuluneelle vuodelle ei ainakaan blogiin kirjattu mitään erityisiä tavoitteita koirarintamalla. Hiljainen tavoite toki oli startata Martin kanssa virallisissa agilitykisoissa vuoden aikana ja jatkaa treenaamista YLÖKKillä. Molemmat myös toteutuivat eli treenasimme Wyffen ryhmässä koko vuoden kerta viikkoon ja elokuussa vihdoin ja viimein startattiin ekan kerran virallisissa kisoissa.

Kuva: Eija Viitanen

Kisaura lähtikin sitten käyntiin odotettua paremmin, sillä kolmansissa 1. luokan kisoissaan Mara otti kaksi nollavoittoa ja siten kaksi LUVAA ja heti seuraavassa kisassa eli 9. kisastartissaan SERTin nousten siis 4 kisassa kakkosiin! Kakkosissa ehdittiin startata kaksissa kisoissa yhteensä neljä kertaa saaden kolme kertaa 5 vp ja kerran 10 vp, sijat 2-7. Hiukan kauemminkin olisi ehkä voitu ykkösten ratoja kisailla, sillä kyllä vaikeusastetta tuli kakkosissa heti lisää. Lisäksi medikoirakoita on sen verran vähän, että myös vauhdin pitää olla melkoinen, jotta voi edes haaveilla LUVAsta. Mutta lähellä se eka kakkosten LUVAkin on ollut, siinä siis tavoitetta vuodelle 2014!

Agilityn lomassa vuoden varrella oli hiukan terveydellisiä ongelmia. Martilla tassunvälit vaivasivat oikeastaan koko kesäajan ja niiden takia rampattiin lääkärissä erinäisiä kertoja. Oli hiivaa ja sitten taas ei ollut hiivaa. Loppujen lopuksi en tiedä, mikä vaivaa aiheutti, mutta syksyn tullen tassut ovat olleet paremmassa kunnossa, märistä keleistä huolimatta. Toivotaan, että kiusallinen vaiva pysyy poissa ensi vuonna!

Mimmin osalta vuoden kohokohta harrastusmielessä oli toukokuun Tampere KV, jossa neiti sai veteraaneissa ERIn ja SA:n <3 Syksyn tullen erkkarissa menestystä ei enää tullut ja hiukan mietin, olisiko Mimmin näyttelyura nyt sinetöity. Ans kattoo ;-) 

Muuten vuosi oli Mimmille normaalia laiskahkoa kotioleilua ja pari laatuaikareissua isojen mustien luokse :-) Valitettavasti toinen iso musta, Tarmo, lähti koirien taivaaseen loppusyksystä <3

Terveys ei pahemmin reistaillut ja vuositarkastuksestakin mentiin läpi puhtain paperein. Toivotaan samaa myös tulevalle vuodelle, jolloin Mimmi täyttää jo 10 vuotta! Uutta Vuotta juhlitaan naisvoimin vahvistettuna Mimmin bestiksellä Eetulla, Martti on paukkuja paossa mummolassa. Laatuaikaa siis molemmilla <3

  

Oikein Ihanaa ja paukkupelotonta Uuden Vuoden aattoa kaikille lukijoille!