Kävimme tällä viikolla pitkästä aikaa Martin kanssa Pro Caniksella agilitytreeneissä. Päivän rata oli tällainen 23 esteen kiva juoksentelu, jossa oli paljon taaksevientejä ja muuten aika simppeliä etenemistä.
Aluksi tehtiin pätkää keinulle asti eli 18. esteelle aika mukavasti.
Toki sain noottia 2. hypyn takana tekemästäni valssista väärään suuntaan,
koiran kadottamisesta 5. putken jälkeen persjätössä ennen hyppyä jne, mutta
suht sujuvaa oli meno. Lopulta sain valssinkin sujumaan oikein eli kohti 3.
putken suuta. Kepeillä himmasin liikaa eli tapani mukaan sipsuttelin keppien
vieressä Martin tahtiin ja sitten tulikin kiire taakseviennille hypyllä. Marko
tuli lopulta hyppyriman kanssa perässäni ja uhkasi läimäistä sillä, jos en mene
tarpeeksi lujaa :-) Ja uskottava se on: vaikka mamma juoksi vähintään 2
keppiväliä Martin edellä, se teki kepit loppuun asti! Näin ehdin tietysti myös
ohjaamaan paremmin taakseviennin ja vastakäännöksen keinulle. Avot!
Hiki tuli, mutta oli kyllä taas tosi rakentavaa saada Markon neuvoja.
Kyllä me kehujakin saatiin, mutta myös paaljon opittavaa. Pitää muistaa seurata
katseella KOIRAN LINJAA, ei seuraavaa estettä. Pitää muistaa pitää kontakti
koiraan EIKÄ HUKATA koiraa jonnekin taaksensa. Pitää muistaa antaa koiralle tilaa
eikä blokata sen linjaa juoksemalla itse kohti esteitä… Ja pitää muistaa EDETÄ
eikä jäädä odottelemaan, että koskas se koira tulee putkesta tai koskas se
laskeutuu hypyltä maahan. Hyviä neuvoja kaikki, kunhan vaan muistaisi ne aina
käytännössä! Ai niin, ja taaksevienneissä jaloilla kyykkäys eli ohjaus, ei
käsillä ;-)
Etenkin toi eteneminen on mulle vaikeaa, koska tapani on varmistella
Martin suorituksia hyvin läheltä ja saatella sitä esteille. Ehkä Marttikin on
liian tottunut siihen, että mamma on koko ajan lähellä. Mutta ihan hyvin voisin
itse edetä nopeammin, jolloin ehtisin paremmin ohjatakin sitä tiukoissa
paikoissa. Pitää vaan LUOTTAA siihen koiraan ja pistellä menemään :-)
Nähtiin treeneissä myös ihana kääpiövillis Ilona, jonka kanssa aikanaan
3 vuotta sitten agilityn Pro Caniksella aloitimmekin. Martti oli ihan
täpinöissään Ilonan nähdessään, mutta valitettavasti neiti ei oikein enää
pahemmin välittänyt Maran seurasta :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti