Aloitetaan Mimmistä. Mimmi lähestyy 13 ikävuotta ja voi edelleen oikein hyvin. Viime vuoden lopulla neitiä tutkittiin Hasselissa hieman tarkemmin usein toistuvan ripuloinnin takia. Perusveriarvojen lisäksi otettiin erityiset suolistoon liittyvät lisämääritykset. Perusveriarvot olivat ok, mutta suolistokokeiden tärkein löydös oli hyvin alhainen folaatti. Se liittyy ohutsuolen alkuosan vaurioihin ja voi johtua ruoka-aineperäisestä ongelmasta tai IBD:stä. Mimmi söi tylosiinikuurin ja lääkäri suositteli hypoallergeenista dieettiä. Ripulointi kuitenkin loppui tylosiinikuurin päättymisen jälkeen itsekseen, joten en alkanut muuttaa Mimmin ruokavaliota. Käytännössä meillä on melko mahdotonta pitää toisella koiralla mitään dieettiä, kun puruluita ym. pitää kuitenkin olla toiselle tarjolla. Lisäksi koirat ovat niin paljon hoidossa vanhoilla vanhemmillani, että heidän ohjeistamisensa erikoisruokavalioon olisi käytännössä mahdotonta. Onneksi Mimmi on tuon ripulointijakson jälkeen pysynyt kotikonstein kunnossa!
Maaliskuussa molemmat kävi Hakametsässä Sanna Elfvingillä silmätarkissa, jo 8. kerta Mimmillä (tarkistin KoiraNetistä 😉) ja jälleen rekisteriin tuli merkintä "Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia" 💗 Ikään liittyviä muutoksia oli kuitenkin molemmissa silmissä; seniiliä kaihia, lasiaisen vuotoa ja rappeumaa. Linssit olivat edelleen tiukasti kiinni eli ei huolta! Ja Sanna sanoi, että kyllä Mimmi vielä voi hyvinkin tulla silmätarkkiin, vaikkei ihan joka vuosi tarvikaan käydä 😁
Muuten Mimmi viettää rentoa mummokoiran elämää. Lenkkeily ei aina innosta ja mummo nukkuu paljon. Innostuu kyllä edelleen palloleikeistä nollasta sataan ja joskus sitten revittelyn jälkeen vasen etujalka on hetken poissa pelistä. Kyseinen jalka on alkanut vihoitella sen jälkeen, kun neiti löi sen kerran kotona sohvapöydän kulmaan. Saunominen on edelleen Mimmin juttu ja mökillä sitä onkin nyt kesälomalla harrastettu päivittäin - saunaoluttilkkaa unohtamatta 😉
Martin kanssa agilityharrastus on ollut hieman jäähdyttelytauolla. Tarkoitus ei ollut varsinaisesti pitää taukoa, mutta käytännössä viikottaisista treeneistä luopuminen ja samalla Annan ja Nemon kisauran lopetus jotenkin johtivat nykytilanteeseen. Vielä viime kesäkauden treenasimme Ylökkillä, mutta talvikaudeksi siirryimme Tähtitekniikalle puolikkaalla paikalla eli treenit joka toinen viikko. Ylökkillä talkoovelvoite nousi oman toleranssirajani yli 10 päivään vuodessa ja toisaalta yksityisellä treenaaminen on niin kallista, että päädyin tällaiseen kompromissiratkaisuun. Selvää tämän puolen vuoden kokemuksen jälkeen on, ettei 2 treenit kuussa riitä mihinkään, jos oikeasti haluaa harrastaa korkealla tasolla ja kisata. Kahden viikon tauon jälkeen sitä on aina kuin uuden lajin parissa treeneissä ja tuntuma on kadoksissa.
Kisaaminen muuttui tylsemmäksi, kun ihanat kisakaverit jäivät matkasta ja ollaankin kisailtu tänä vuonna todella harvakseltaan. Jos vuonna 2016 kisasimme yhteensä 9 kisoissa (mikä sekään ei ole paljon!), ollaan tänä vuonna käyty tähän mennessä kolmissa kisoissa... SM-nollat saimme kyllä kasaan, mutta jätimme kisat väliin. Lappeenrannan majoitusmahdollisuudet olivat jo talvella buukatut ja jotenkin niin kauas lähteminen meidän tulosmahdollisuuksilla tuntui turhalta. Myös kevään järjettömät työkiireet olivat omiaan vahvistamaan päätöstä eli kisat jäivät tällä kertaa väliin.
Mutta agility Martin kanssa on edelleen superhauskaa 💙 Treenit sujuvat oikein mukavasti ja ainoa jarru meillä on ohjaaja eli minä. Kuten Maiju-koutsimme sanoi, nyt ei kannata enää jarrutella, vaan kokeilla rohkeasti uusia juttuja! Siinä tajusin oikeastaan vasta, että eihän se mun vauvakoira ole enää mikään vauva, vaan 7-vuotias aikamies ja vuoden päästä olisi näyttelykehissä jo senioriainesta 😲 Ei vaan pysty tajuamaan, niin vauhdikas velikulta tuo jätkä edelleen on!
Ja viime vuoden meriiteistä Martti myös palkittiin Ylökkin vuoden 2016 medikoirana. Aivan mahtava juttu! Ehkä me tästä aktivoidutaan vielä syksyn tullen. Hieman sertien havittelu kiinnostaisi, kun viime vuonna se ainokaisemme satuttiin saamaan...
Martin terveydentila on ollut viime syksyn perinteisen ihotulehduksen jälkeen ok. Mitään kutinoitakaan ei ole nyt ollut eli odotellaan taas sitä syksyä ja todennäköisesti tulevaa ihonhoitorumbaa. Silmätarkissa jätkä sai myös terveen paperit, vain pieni näärännäppy löytyi toisesta silmästä.
Molemmat käyvät säännöllisesti Kirsillä hieronnassa. Kummallakaan ei juurikaan ole jumeja, toisinaan Martilla on jotain pientä, mutta hienosti ne aina sulavat käsittelyssä.
Ihanaa kesän jatkoa teille kaikille, jotka vielä tänne eksyitte pitkästä hiljaiselosta huolimatta!
