perjantai 17. tammikuuta 2014

Hei, kuuraparrat!

Talvi on tullut sitten viime bloggauksen, jee! Mitäs meille onkaan tässä tapahtunut? Hierojalla käytiin ja molemmat todettiin melko vetreiksi. Mara nyt on sellainen rentoreiska ja sen lihasmassa ja etenkin piukat pakarat saivat jälleen hierojan ihastuksiin ;-) Mimmillä oli vasemmalla etuosassa hiukan jäykkyyttä, mikä johtui sen taannoisesta oikean etujalan ontumisesta. Eli kun se ontui oikeaa etujalkaa, se samalla varasi enemmän vasemmalle ja vasen puoli jumittui. Tiedä häntä sitten, mistä ontuminen johtui, mutta onneksi sitä ei ole viime aikoina näkynyt.

Mimmi oli tällä kertaa tosi rauhallisesti "lähes" koko hieronnan ajan ;-)
Martin kanssa käytiin kolmansissa 2. luokan agikisoissamme Lempäälässä, jossa startattiin peräti kolme rataa. Eka radalla oli nolla taas NIIN lähellä, mutta hyllytimme 3. vikalla esteellä eli kepeillä. Tällä kertaa vika ei ollut kuin osittain ohjaajassa, sillä Martti-parka liukastui 1. keppivälin jälkeen ja sen takia meni ohi 2. välistä. Ja kun keskeytin suorituksen, se pujotteli hienosti kepit takaisinpäin eli hylly siitä hyvästä.


Toka agiradalla saatiin vitonen kiellosta kepeillä, jonne tultiin keinulta. Martti hämääntyi, kun olin keinun oikealla puolella, jossa oli rengas ja eka radalla oltiin menty juuri sinne. Nyt olisi pitänyt mennä suoraan kepeille, mutta herra kääntyi mun suuntaani eli renkaalle. Onneksi ei hypännyt siitä, mutta siitä vitonen. Toinen vitonen meinasi tulla myös, kun tapani mukaan heilautin käsiä takaakiertoon liian laveasti ja jätkä meinasi hypätä viereisen hypyn…


Hyppärillä oltiin kolmospallilla 10 vp:llä, jotka tuli kahdesta riman pudotuksesta. Muuten oli vauhti kohdillaan joka radalla ja nollatuloksissa oltaisiin saatu se eka himoittu kakkosten LUVA… Martti oli kuitenkin aivan ihana ja olen kyllä tyytyväinen sen suorituksiin <3


Kisojen jälkeen Mara alkoi nuolla oikeaa etujalkaansa, joka jälleen punoittelee. En tiedä, saiko jonkun ”pöpön” kisoista vai tuliko sinne joku raapale siellä. Mitään jälkeä siinä en näe, muuta kuin punoitusta. Vaivaa kuitenkin, kun herra sitä lutkuttaa. Sukka ei pysy ja kauluria en halua pitää. Nyt vaan koitan hoidaa erinäisillä kotikonsteilla: Betadinea,Vetramilia, Aloe Veraa, Dermacoolia, Vetri Dermiä – onhan meillä näitä! Menoa tuo vaiva ei haittaa, mutta eihän tuo lussutus tietenkään voi jatkua, ettei vaan tee pahempaa vahinkoa. Tarkoitus olisi ostaa koirille näitä pakkasia varten tassuvoidetta, jota hierojamme suositteli. Ikinä en ole mitään tassurasvoja talvella käyttänyt, mutta ajattelin nyt testata tätä rekikoirienkin käyttämää WinterPad–voidetta :-)



Pakkasten saavuttua tilasin Mimmille uuden talvitakin, ToppaPompan ja harkitsen hiukan samanlaisen hankkimista Marallekin. Molemmilla on BOT-takit, mutta niiden "häntäosasto" on alkanut ärsyttää. Mimmin "figuuri" on muuttunut iän myötä niin, että vuosia sitten teetetty mittatilaustakki ei enää oikein "istu" ja vanha Hurttakin on käynyt selästä liian lyhyeksi. Nyt kelpaa mummelin lenkkeillä uudessa asussa <3



Loppuun harvinainen kuva meiltä: Mimmi ja Martti yhdessä samassa häkissä! Meillähän ei koirat viihdy vierekkäin, paitsi joskus isolla sängyllä, kun Martti väkisin tunkee Mimpsun viereen ;-) Nyt pääsi käymään Mimpsulle vahinko, kun se oli jo häkissä nukkumassa ja "pikkuveli" tunki sinne myös :-) Pahoittelut kännykkäkuvien huonosta laadusta...


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Hyvää uutta koiravuotta!

Vuosi vaihtui meillä siis tyttöjen kesken vahvistettuna Mimmin Eetu-bestiksellä <3 Näiden seniorikaverusten touhua on ihana seurata, niin harmonista niiden yhteiselo on. Ensimmäisenä yönä pidettiin koiraportti vierashuoneen oviaukossa kiinni ja Mimmi ramppasi koko yön katselemassa portin takana kavereita :-) Aamun koitteessa sitten uskallettiin kuitenkin avata portti ja eikö mitä, neiti oli hetkessä sängyssä Eetun ja Outin vieressä :-D Eikä Eetu kommentoinut mitään, siellä ne pötköttivät vierekkäin - tosi ystävyyttä <3 <3


Näiden kaverusten hermorakenne on kunnossa. Iltalenkki tehtiin kymmenen aikaan rakettien paukkeessa eikä kumpikaan korvaansa lotkauttanut paukkeelle. Sisätiloissa Mimmi tosin nyt ensimmäistä kertaa haukkui paukuille ja välähdyksille, mitä se ei koskaan ennen ole tehnyt. Tiedä sitten, mistä johtuu. Ei se yhtään pelännyt, mutta alkoi välillä räkyttää ikkunassa paukun kuultuaan.

Mutta Eetu, miksi sinulla on niin suuri suu :-D
Martin vuodenvaihde oli sujunut maalla mukavan rauhallisesti. Kotiuduttuaan se pääsi heti agilitytreeneihin, jotka sujuivat myöskin oikein mallikkaasti. Tehtiin taaksevientejä, mitkä onnistui tällä kertaa tosi hienosti. Koutsin sanoin, mulla on niin kuuliainen koira, että vaikka häiskisin miten (ne eteläeurooppalaiset liikkeet...), se pyrkii tekemään oikein - mun muru <3

Hiukan rivo kuva rennosta sohvaperunasta <3
Seuraavat kisat meillä onkin herran kanssa tulevana lauantaina Lempäälässä, jossa olisi tarkoitus startata kaikilla kolmella radalla. Sitä ennen molemmilla koirilla on vielä hieronta Kirsin luona tiistaina. Viimeksihän molemmilla oli taas jumeja, Mimmillä edelliskertaa enemmän. Toivottavasti nyt ei löydy pahoja jumituksia!

Maralla oli myös kaveritreffit, kun Sofie vei sen metsään juoksemaan :-) Kaveruksilla oli tosi kivaa ja vauhti sen mukaista... Kivasti väsytti tuollainen rallattelu vilkkaankin pojan! Valitettavasti sumuisessa säässä kuvaaminen jäi, joten laitetaan tähän kuvaa kaveruksista noin vuoden takaa - hieman talvisemmassa säässä järvenjäällä ;-)



Olen seuraillut jonkin aikaa Mimpsua, kun se on alkanut välillä ontumaan vasenta etujalkaansa. Mietityttää, olisiko kyseessä nivelrikko. Se selviäisi kuvissa, joita varten neiti pitäisi nukuttaa ja nukutus arveluttaa sterilisaatioleikkauksen heräämisongelmien takia. No, jos ontuminen jatkuu, niin pakkohan se on tutkia. Nyt viikonloppuna ei kuitenkaan pitemmätkään lenkit ole ontumista aiheuttaneet, joten ehkä huolehdin taas turhaan :-)


tiistai 31. joulukuuta 2013

Summa Summarum 2013


Kuluneelle vuodelle ei ainakaan blogiin kirjattu mitään erityisiä tavoitteita koirarintamalla. Hiljainen tavoite toki oli startata Martin kanssa virallisissa agilitykisoissa vuoden aikana ja jatkaa treenaamista YLÖKKillä. Molemmat myös toteutuivat eli treenasimme Wyffen ryhmässä koko vuoden kerta viikkoon ja elokuussa vihdoin ja viimein startattiin ekan kerran virallisissa kisoissa.

Kuva: Eija Viitanen
Kisaura lähtikin sitten käyntiin odotettua paremmin, sillä kolmansissa 1. luokan kisoissaan Mara otti kaksi nollavoittoa ja siten kaksi LUVAA ja heti seuraavassa kisassa eli 9. kisastartissaan SERTin nousten siis 4 kisassa kakkosiin! Kakkosissa ehdittiin startata kaksissa kisoissa yhteensä neljä kertaa saaden kolme kertaa 5 vp ja kerran 10 vp, sijat 2-7. Hiukan kauemminkin olisi ehkä voitu ykkösten ratoja kisailla, sillä kyllä vaikeusastetta tuli kakkosissa heti lisää. Lisäksi medikoirakoita on sen verran vähän, että myös vauhdin pitää olla melkoinen, jotta voi edes haaveilla LUVAsta. Mutta lähellä se eka kakkosten LUVAkin on ollut, siinä siis tavoitetta vuodelle 2014!



Agilityn lomassa vuoden varrella oli hiukan terveydellisiä ongelmia. Martilla tassunvälit vaivasivat oikeastaan koko kesäajan ja niiden takia rampattiin lääkärissä erinäisiä kertoja. Oli hiivaa ja sitten taas ei ollut hiivaa. Loppujen lopuksi en tiedä, mikä vaivaa aiheutti, mutta syksyn tullen tassut ovat olleet paremmassa kunnossa, märistä keleistä huolimatta. Toivotaan, että kiusallinen vaiva pysyy poissa ensi vuonna!

Mimmin osalta vuoden kohokohta harrastusmielessä oli toukokuun Tampere KV, jossa neiti sai veteraaneissa ERIn ja SA:n <3 Syksyn tullen erkkarissa menestystä ei enää tullut ja hiukan mietin, olisiko Mimmin näyttelyura nyt sinetöity. Ans kattoo ;-) 


Muuten vuosi oli Mimmille normaalia laiskahkoa kotioleilua ja pari laatuaikareissua isojen mustien luokse :-) Valitettavasti toinen iso musta, Tarmo, lähti koirien taivaaseen loppusyksystä <3


Terveys ei pahemmin reistaillut ja vuositarkastuksestakin mentiin läpi puhtain paperein. Toivotaan samaa myös tulevalle vuodelle, jolloin Mimmi täyttää jo 10 vuotta! Uutta Vuotta juhlitaan naisvoimin vahvistettuna Mimmin bestiksellä Eetulla, Martti on paukkuja paossa mummolassa. Laatuaikaa siis molemmilla <3

  
Oikein Ihanaa ja paukkupelotonta Uuden Vuoden aattoa kaikille lukijoille!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulua!


Tässä vähän joulutunnelmiamme :-)
Ja näähän oli kaikki mulle?

No revitään sitte!

Mun, Mun, Mun!

My precious <3

Helppo rikkoo...

Joulusöpöys <3

Alkaahan se joulun viettokin väsyttää...

Tarkkana ku porkkana!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulu on jo ovella

Päivitystauon kuulumiset seuraavassa.

Maran kanssa startattiin 8.12. toista kertaa kakkosissa ja eka LUVA oli NIIN lähellä hyppärillä! Oikeastaan lähempänä ei olis voinut ollakaan, sillä viimeisen hypyn rima tippui jostain syystä alas. Kisat oli alusta pitäen ohjaajalle aikamoista sähellystä, en jotenkin saanut koottua itseäni kummallekaan radalle. Tämä parempi rata eli hyppäri meinasi kosahtaa heti alkuunsa, kun en kuullut lainkaan tuomarin pilliä ja jäin vähäksi aikaa odottelemaan lähtöön tuomaria tähyillen, että joko saadaan lähteä :-) Tässä ihmetellessäni Mara lähti selkäni takaa hiipimään ekalle esteelle, mutta onneksi Annu kiljaisi jotain yleisöstä ja ehdin käskyttää Maran takaisin paikoilleen :-) Tästäkin alkukommelluksesta huolimatta rata muuten ihan ok ja tosiaan, 5 vp ja miinusaikaa --> kakkospallisijoitus :-)


Eka rata ko. kisoissa oli Anne Saviojan agirata, jolta tulos 10,36 eli 10 virhettä ja vähän yliaikaa. Vein Martin kepeille ihan kökösti, siitä vitonen ja toinen vitonen takaakierrosta, jonka mokasin. Ja juuri rataantutustumisessa koutsimme oli muistuttanut, että KATSO KOIRAA takaakierrossa.. Ja sitten meikä unohtaa sen ja Martti hämääntyi ja kielsi hypyllä. No, tältäkin radalta kuitenkin 3. sija.


Muuten ei ihmeitä. Maalla käytiin pitkästä aikaa ja siellä koirat sai juosta vapaana taas mielin määrin. Leikittiin myös palloleikkejä papan kanssa, minkä jälkimainingeissa Mimmi ontui pari päivää. Nyt onneksi vaikuttaisi ontuminen helpottaneen, tosin eipä näillä kaameilla vesi-/pääkallokeleillä paljoa viitsi lenkkeilläkään! Kumpikaan koira ei tykkää märällä sepelillä/jäällä kävelystä ja sellaista keli nyt näyttäisi pitkälle tulevaisuuteen olevan. Musta joulu siis mitä todennäköisemmin edessä, mutta koitetaan silti pitää joulumieli korkealla <3

This is FUN!

JEE!

LisääLisääLisää!

Samalle hajulle päästävä... Hetken oli maisema talvinen <3
Niinpä, siellä se Joulu on jo ihan nurkan takana. Koirille on lahjat ostettuna, muttei vielä paketissa. Tyyppejä kiinnostaa tuo lahjapussukka aivan valtavasti, joten oli pakko laittaa se kaapin perukoille :-D Postissa tuli jo myös jouluksi uudet petit mummolakäyttöön. Onhan ne vanhat pahvilaatikot jo melko kauan kestäneetkin...

Ihanaa Joulun odotusta lukijoille - enää 8 yötä jouluun!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti

Ihanan luminen ja aurinkoinen päivä!
'







Otettiin myös vähän joulukorttikuvia ;-)



maanantai 25. marraskuuta 2013

Jätesäkkiä ja jesaria


Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitään ihmeitä ei tässä ole tapahtunut eikä valokuviakaan ole tullut pimeydessä otettua. Nyt on kuitenkin ainakin itselleni laitettava muistiin pari juttua eilisestä Jaakko Suoknuutin agilitykoulutuksesta.

Olimme siis Kaarinassa Purina Centerissä parsoneiden agilitykoulutuksessa. Samalla kyydillä tulivat myös Anna ja Nuga ja Marjut ja Ruu. Päivä oli pitkä, mutta todella antoisa, vaikkakaan koirat eivät kovin paljoa päässeetkään tekemään :-) Suurin anti koulutuksessa olikin ne suulliset ohjeet, joita Jaakko antoi meille ohjaajille.

Rata, johon saimme tutustua oli 30 esteen haastava rata monenlaisine kiemuroineen.


Me pääsimme tekemään tästä pätkissä 13 ekaa estettä oman 20 minuuttisemme aikana. Ja sitten se päivän anti…

  1. Ohjaa koiraa, älä esteitä
Tarkoittaa, että mun tulisi lopettaa esteiden huutelu radalla. Eli ei nää ”hyppy”, ”hyppy” –huuteloita :-) Koiraa ohjataan ja koiran linjaa, esteiden huutelu on turhaa. Eli esim. tuossa puomilta vain ohjataan keholla 7 esteelle ja huudetaan koiran ponnistaessa ”Martti” samalla, kun itse valssataan eteenpäin. Eli kutsutaan koiraa, ei estettä. Jesari käyttöön?

  1. Eteläeurooppalaiset kädet haltuun
Kuten Procaniksen Markokin aikoja sitten totesi, mun kädet ovat hiukan liian eteläeurooppalaiset. Huidon siis radalla vähän miten sattuu ja heittelen koiraa esteille hiukan ”sinnepäin”. Jaakko kertoi, että heillä on pidetty koulutuksia, joissa ohjaajat ovat pukeutuneet pelkällä päänreiällä varustettuihin jätesäkkeihin, jolloin koiria ohjataan ilman käsiä. Koira ei käytännössä seuraa ohjaajan käsiä, vaan rintakehää ja jalkoja. Sain itsekin kokeilla ohjausta kahdelle hypylle valssien kera kädet selän takana. Tosi kömpelö tunne ja vaikea liikkua, mutta koira meni juuri sinne, minne pitikin. Ne kädet ON turhat. Tämän kun muistaisi sitten tosi toimissakin, jotenkin mä en vaan saa millään noita käsiä haltuun!

  1. Luota koiraan
Koiraa ei saatella joka esteelle, vaan päinvastoin sille annetaan tilaa. Esim. tuossa 2. esteellä ei ollut mitään tarvetta mennä sohimaan hypyn siivekkeille, vaan jo n. metriä ennen estettä ohjaaja lähti kohti 3. putkea, sillä koira kyllä hyppää hypyn jo siinä vaiheessa ilman apuja. Näin ehdin paljon paremmin 3. putken taakse ottamaan koiraa vastaan ja ohjaamaan sen 4. hypylle. Ylipäätään tuo, että ohjaa linjaa eikä esteitä, on hyvä ohje. Jos esim. koiran pitää hypyn jälkeen kääntyä tiukasti tulosuuntaan, se pitää näyttää sille jo ennen kuin se ponnistaa. Eli tossut koiran linjaa kohden, ei sinne hypylle päin. Huoh.

Em. kohdat oli mun henkilökohtainen antini koulutuksesta. Tärkeitä perusasioita, joita ei vain meinaa muistaa… Mielenkiintoista oli seurata myös muiden koulutettavien tekemistä. Joukossa oli 3. luokan koirakoita, jotka vetivät puhtaasti lähes koko 30 esteen radan kaikkine vaikeine kommervenkkeineen. Sitä seurasi silmät pyöreinä, että voi kun olisi joskus tuossa tilanteessa! Myös Jaakon vinkit radan vaikeisiin kohtiin olivat antoisia. Mm. pysäytys putkelle ja vastakäännös takaavienneissä olivat uutta meikäläiselle. Eli esim. suoralle 9 putkelle koira tuli viedä niin, että itse pysähtyy juuri ennen kun koira suikkaa putkeen ja jatkaa siitä sitten 10-putken väärälle päälle ottamaan koiraa vastaan. Myös vastakäännökset esim. A:lta hypyn takaakierrolle näytti todella sujuvilta, kun ne osasi tehdä :-)

Kaiken kaikkiaan reissu oli siis oikein onnistunut ja jätti sellaisen kipinän, että noita huippukouluttajien koulutuksia pitää saada useamminkin kalenteriin! Kyllä uusi koutsi näkee aina eri tavalla asioita kuin vanhat tutut ja itsekin saa uudelta ihmiseltä aina jotain uutta.

Loppuun muutama tuoreempi kuva viimeiaikaisesta lempiharrastuksesta eli sohvaperunailusta :-)