Jätesäkkiä ja jesaria

Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitään ihmeitä ei tässä ole tapahtunut eikä valokuviakaan ole tullut pimeydessä otettua. Nyt on kuitenkin ainakin itselleni laitettava muistiin pari juttua eilisestä Jaakko Suoknuutin agilitykoulutuksesta.

Olimme siis Kaarinassa Purina Centerissä parsoneiden agilitykoulutuksessa. Samalla kyydillä tulivat myös Anna ja Nuga ja Marjut ja Ruu. Päivä oli pitkä, mutta todella antoisa, vaikkakaan koirat eivät kovin paljoa päässeetkään tekemään :-) Suurin anti koulutuksessa olikin ne suulliset ohjeet, joita Jaakko antoi meille ohjaajille.

Rata, johon saimme tutustua oli 30 esteen haastava rata monenlaisine kiemuroineen.

Me pääsimme tekemään tästä pätkissä 13 ekaa estettä oman 20 minuuttisemme aikana. Ja sitten se päivän anti…

1. Ohjaa koiraa, älä esteitä

Tarkoittaa, että mun tulisi lopettaa esteiden huutelu radalla. Eli ei nää ”hyppy”, ”hyppy” –huuteloita :-) Koiraa ohjataan ja koiran linjaa, esteiden huutelu on turhaa. Eli esim. tuossa puomilta vain ohjataan keholla 7 esteelle ja huudetaan koiran ponnistaessa ”Martti” samalla, kun itse valssataan eteenpäin. Eli kutsutaan koiraa, ei estettä. Jesari käyttöön?

2. Eteläeurooppalaiset kädet haltuun

Kuten Procaniksen Markokin aikoja sitten totesi, mun kädet ovat hiukan liian eteläeurooppalaiset. Huidon siis radalla vähän miten sattuu ja heittelen koiraa esteille hiukan ”sinnepäin”. Jaakko kertoi, että heillä on pidetty koulutuksia, joissa ohjaajat ovat pukeutuneet pelkällä päänreiällä varustettuihin jätesäkkeihin, jolloin koiria ohjataan ilman käsiä. Koira ei käytännössä seuraa ohjaajan käsiä, vaan rintakehää ja jalkoja. Sain itsekin kokeilla ohjausta kahdelle hypylle valssien kera kädet selän takana. Tosi kömpelö tunne ja vaikea liikkua, mutta koira meni juuri sinne, minne pitikin. Ne kädet ON turhat. Tämän kun muistaisi sitten tosi toimissakin, jotenkin mä en vaan saa millään noita käsiä haltuun!

3. Luota koiraan

Koiraa ei saatella joka esteelle, vaan päinvastoin sille annetaan tilaa. Esim. tuossa 2. esteellä ei ollut mitään tarvetta mennä sohimaan hypyn siivekkeille, vaan jo n. metriä ennen estettä ohjaaja lähti kohti 3. putkea, sillä koira kyllä hyppää hypyn jo siinä vaiheessa ilman apuja. Näin ehdin paljon paremmin 3. putken taakse ottamaan koiraa vastaan ja ohjaamaan sen 4. hypylle. Ylipäätään tuo, että ohjaa linjaa eikä esteitä, on hyvä ohje. Jos esim. koiran pitää hypyn jälkeen kääntyä tiukasti tulosuuntaan, se pitää näyttää sille jo ennen kuin se ponnistaa. Eli tossut koiran linjaa kohden, ei sinne hypylle päin. Huoh.

Em. kohdat oli mun henkilökohtainen antini koulutuksesta. Tärkeitä perusasioita, joita ei vain meinaa muistaa… Mielenkiintoista oli seurata myös muiden koulutettavien tekemistä. Joukossa oli 3. luokan koirakoita, jotka vetivät puhtaasti lähes koko 30 esteen radan kaikkine vaikeine kommervenkkeineen. Sitä seurasi silmät pyöreinä, että voi kun olisi joskus tuossa tilanteessa! Myös Jaakon vinkit radan vaikeisiin kohtiin olivat antoisia. Mm. pysäytys putkelle ja vastakäännös takaavienneissä olivat uutta meikäläiselle. Eli esim. suoralle 9 putkelle koira tuli viedä niin, että itse pysähtyy juuri ennen kun koira suikkaa putkeen ja jatkaa siitä sitten 10-putken väärälle päälle ottamaan koiraa vastaan. Myös vastakäännökset esim. A:lta hypyn takaakierrolle näytti todella sujuvilta, kun ne osasi tehdä :-)

Kaiken kaikkiaan reissu oli siis oikein onnistunut ja jätti sellaisen kipinän, että noita huippukouluttajien koulutuksia pitää saada useamminkin kalenteriin! Kyllä uusi koutsi näkee aina eri tavalla asioita kuin vanhat tutut ja itsekin saa uudelta ihmiseltä aina jotain uutta.

Loppuun muutama tuoreempi kuva viimeiaikaisesta lempiharrastuksesta eli sohvaperunailusta :-)