Ensimmäinen adventti

Ihanan luminen ja aurinkoinen päivä!

'

Otettiin myös vähän joulukorttikuvia ;-)

Jätesäkkiä ja jesaria

Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitään ihmeitä ei tässä ole tapahtunut eikä valokuviakaan ole tullut pimeydessä otettua. Nyt on kuitenkin ainakin itselleni laitettava muistiin pari juttua eilisestä Jaakko Suoknuutin agilitykoulutuksesta.

Olimme siis Kaarinassa Purina Centerissä parsoneiden agilitykoulutuksessa. Samalla kyydillä tulivat myös Anna ja Nuga ja Marjut ja Ruu. Päivä oli pitkä, mutta todella antoisa, vaikkakaan koirat eivät kovin paljoa päässeetkään tekemään :-) Suurin anti koulutuksessa olikin ne suulliset ohjeet, joita Jaakko antoi meille ohjaajille.

Rata, johon saimme tutustua oli 30 esteen haastava rata monenlaisine kiemuroineen.

Me pääsimme tekemään tästä pätkissä 13 ekaa estettä oman 20 minuuttisemme aikana. Ja sitten se päivän anti…

1. Ohjaa koiraa, älä esteitä

Tarkoittaa, että mun tulisi lopettaa esteiden huutelu radalla. Eli ei nää ”hyppy”, ”hyppy” –huuteloita :-) Koiraa ohjataan ja koiran linjaa, esteiden huutelu on turhaa. Eli esim. tuossa puomilta vain ohjataan keholla 7 esteelle ja huudetaan koiran ponnistaessa ”Martti” samalla, kun itse valssataan eteenpäin. Eli kutsutaan koiraa, ei estettä. Jesari käyttöön?

2. Eteläeurooppalaiset kädet haltuun

Kuten Procaniksen Markokin aikoja sitten totesi, mun kädet ovat hiukan liian eteläeurooppalaiset. Huidon siis radalla vähän miten sattuu ja heittelen koiraa esteille hiukan ”sinnepäin”. Jaakko kertoi, että heillä on pidetty koulutuksia, joissa ohjaajat ovat pukeutuneet pelkällä päänreiällä varustettuihin jätesäkkeihin, jolloin koiria ohjataan ilman käsiä. Koira ei käytännössä seuraa ohjaajan käsiä, vaan rintakehää ja jalkoja. Sain itsekin kokeilla ohjausta kahdelle hypylle valssien kera kädet selän takana. Tosi kömpelö tunne ja vaikea liikkua, mutta koira meni juuri sinne, minne pitikin. Ne kädet ON turhat. Tämän kun muistaisi sitten tosi toimissakin, jotenkin mä en vaan saa millään noita käsiä haltuun!

3. Luota koiraan

Koiraa ei saatella joka esteelle, vaan päinvastoin sille annetaan tilaa. Esim. tuossa 2. esteellä ei ollut mitään tarvetta mennä sohimaan hypyn siivekkeille, vaan jo n. metriä ennen estettä ohjaaja lähti kohti 3. putkea, sillä koira kyllä hyppää hypyn jo siinä vaiheessa ilman apuja. Näin ehdin paljon paremmin 3. putken taakse ottamaan koiraa vastaan ja ohjaamaan sen 4. hypylle. Ylipäätään tuo, että ohjaa linjaa eikä esteitä, on hyvä ohje. Jos esim. koiran pitää hypyn jälkeen kääntyä tiukasti tulosuuntaan, se pitää näyttää sille jo ennen kuin se ponnistaa. Eli tossut koiran linjaa kohden, ei sinne hypylle päin. Huoh.

Em. kohdat oli mun henkilökohtainen antini koulutuksesta. Tärkeitä perusasioita, joita ei vain meinaa muistaa… Mielenkiintoista oli seurata myös muiden koulutettavien tekemistä. Joukossa oli 3. luokan koirakoita, jotka vetivät puhtaasti lähes koko 30 esteen radan kaikkine vaikeine kommervenkkeineen. Sitä seurasi silmät pyöreinä, että voi kun olisi joskus tuossa tilanteessa! Myös Jaakon vinkit radan vaikeisiin kohtiin olivat antoisia. Mm. pysäytys putkelle ja vastakäännös takaavienneissä olivat uutta meikäläiselle. Eli esim. suoralle 9 putkelle koira tuli viedä niin, että itse pysähtyy juuri ennen kun koira suikkaa putkeen ja jatkaa siitä sitten 10-putken väärälle päälle ottamaan koiraa vastaan. Myös vastakäännökset esim. A:lta hypyn takaakierrolle näytti todella sujuvilta, kun ne osasi tehdä :-)

Kaiken kaikkiaan reissu oli siis oikein onnistunut ja jätti sellaisen kipinän, että noita huippukouluttajien koulutuksia pitää saada useamminkin kalenteriin! Kyllä uusi koutsi näkee aina eri tavalla asioita kuin vanhat tutut ja itsekin saa uudelta ihmiseltä aina jotain uutta.

Loppuun muutama tuoreempi kuva viimeiaikaisesta lempiharrastuksesta eli sohvaperunailusta :-)

Todistetusti terveitä ♥

Käytiin pitkästä aikaa ”omalääkärimme” Tainan vastaanotolla Pi-Pissä. Reissu oli kaikin puolin erittäin positiivinen kokemus. Ensin käytiin vaa´alla, jonka lukemat näyttivät Mimmille 8 kg ja Martille 11 kg. Jouduimme odottamaan jonkin aikaa odotushuoneessa, jossa oli jumalattoman kokoinen rotikkauros ja toinen iso uros. Martti istui lunkina jaloissani ja heilutteli tasaisesti häntäänsä molemmille pojillle <3 Mimmi oli boksissa, koska sen hermot ei välttämättä ihan kestä tuota odotushuonetilannetta, mutta Martti tosiaan olisi varmaan istuskellut siellä rauhassa pidempäänkin kavereiden kanssa :-)

Ensin syyniin pääsi Mimmi, jolta tutkittiin päällisin puolin silmät, korvat ja hampaat ja sydänkin kuunneltiin. Kaikki priimaa. Erityisesti Mimmin hampaita ihmeteltiin, että eikö sillä ole koskaan ollut hammaskiveä – eipä ole ei :-) Sydänkin jyskytti tasaisesti ilman mitään sivuääniä. Vaikka paino vaa´an mukaan on n. 500 g liikaa, ei eläinlääkärin mielestä Mimmillä paljoa ylimääräistä ole. Kylkiluut tuntuvat selvästi ja vyötäröllä olevat pienet jenkat ovat kuulemma tyypillistä nartuille ;-) Neidiltä otettiin myös perusverenkuva, josta todettiin, että sokeri, munuais- ja maksa-arvot ovat kaikki kohdillaan. Vaikka Mimmillä on jo vuosia ollut säännöllisesti vatsavaivoja arvo, jonka ylärajan ylityksestä suolistovaivojen pitäisi näkyä, oli itse asiassa vähän alle alarajan. Lopuksi Mimmi sai kennelyskäpiikin ja tosiaan ”terveen paperit” <3

Marttikin tutkittiin päällisin puolin ja priimaa oli silläkin kaikki. Taina totesi ensimmäisenä, että tämähän on tällainen sporttimalli, pelkkää lihasta :-) Oli kuulemma jo odotushuoneessa ihastellut jätkän rakennetta. Herra sai myös kennelyskäpiikin ja Taina katsoi taas tassunvälitkin, jotka aina välillä punoittelevat. Todettiin, ettei vielä teetetä mitään allergiatestejä, kun oireet ovat pysyneet näinkin vähäisinä. Toivottavasti pysyvät jatkossakin! Lääkäri totesi myös, että hän käyttäisi jätkää jalostukseen, kun on niin hyväluontoinenkin. No, katsotaan nyt ajan saatossa, jos joku sattuisi kysymään. Itse olen ajatellut, ettei Martti välttämättä olisi jalostusyksilö, mutta naisellahan on oikeus tilanteen niin vaatiessa muuttaa mielipiteensä ;-)

Mitähän mielessä liikkuu :-D

Kirjoitin viimeksi tuosta madotusasiasta ja kysyin lääkärin mielipidettä tähänkin. Hän totesi, ettei madotuksesta ole haittaa muuta kuin maksa (olikohan se maksa vai munuainen..) sairauksista kärsiville koirille. Toisaalta, jos haluaa todentaa onko koiralla matoja, sen voi tehdä ulostenäytteestä. Ilman matojahan madotus on tavallaan "turha". Ostin nyt kuitenkin yhdet Drontal-tabut, jos ne annan vielä ennen talven tuloa, kun kerran perinteisesti ne olen aina keväin syksyin syöttänyt. Ennen kennelyskäpiikkejä kysyin myös vielä niiden tarpeellisuudesta. Todettiin kuitenkin, että enemmän kuin haittaa piikistä on hyötyä, jos käy paljon koiratapahtumissa kuten treeneissä, kisoissa tai näyttelyissä. Ja vaikkei Mimpsu käykään juuri missään, niin Martti voi tuoda kotiin pöpöjä, minkä takia senkin rokottaminen lienee ihan aiheellista.

Mentiin suoraan lääkäristä treeneihin ja mummokin sai olla hallissa lämpimässä, tosin tiukasti boksissa ;-) Treenattiin keppikulmia ja taaksevientejä. Keppikulmat meni ihan ok, kunhan muistin asemoida tossunkärjet kohti ekaa keppiväliä ;-) Taakseviennit oli ohjaajalle vaikeita, kun piti liikuttaa yläkroppaa ja silti liikkua eteenpäin - huoh. Ihan hienosti kuitenkin Martti seurasi kehnoakin ohjausta ja vika radalla jopa leijeröinti puomille putken takaa onnistui mainiosti. Hyvänmielen treenit siis jälleen :-)

Viikonloppua vietetään pitkästä, pitkästä aikaa maalla. Kuratassuilta ei siis voi välttyä, mutta ainakin koirat saavat olla kuin ellun kanat ja liikkua irti niin paljon, kuin vaan haluavat :-)

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Vanha kuva viime syksyltä, mutta tätä luultavasti tiedossa :-)

Joulua odotellessa

Lokakuu vaihtui marraskuuksi ja jouluun on enää alle kaksi kuukautta aikaa :-D Enemmän kuin joulua, odotan kuitenkin kuivia ja kuulaita loppusyksyn päiviä ja ehkäpä myös lunta. Pimeät sadekelit ei ole mun juttu ja jatkuvat kurakelit ärsyttää myös koirien tassuja. Etenkin Martin tassujen kanssa täytyy olla tarkkana - varpaanvälit pitää kuivata erityisen hyvin ja tutkailla, ettei kuraa jää niihin pesimään.

Melko väsähtänyttä toimintaa näinä harmaina päivinä on koirillakin. Meillä oli ystäväni viikonloppukylässä ja nautittiin kotoilusta lähinnä lepäillen - koiratkaan ei panneet pahakseen :-)

Oliko pakko herättää?

En ehtinyt napsaista kuvaa, mutta Mara mönkii tässä juuri peiton alta pois kuvasta ja Mimmi katsoo perään :-)

Martin lauantai-illan ohjelmaan kuuluu perinteisesti Avara luonto -ohjelman katsominen :-) Se on pienestä asti osannut katsoa telkkaria ja bongaa ohjelmista ja mainoksista aina eläimet. Dentastix-mainos aiheuttaa murinaa, ALD-vaihtoautojen mainos (jossa lasinpyyhkijät heiluvat ja hoetaan "vaihtoon-vaihtoon") raivoisaa murinaa ja jotkut eläimet, kuten jääkarhut hiljaista kiinnostusta :-)

Tällä kertaa ruudussa leikkivät ketupoikaset herättivät mielenkiinnon ;-)

Mimmi ei telkkaria osaa hahmottaa eikä sitä kiinnosta mitkään ohjelmat ;-)  
Katsovatko teidän koiranne tv-ohjelmia? Mitkä ovat suosikkeja?

Tällä viikolla käydään pitkästä aikaa Pi-Pi:ssä Taina-lääkärimme luona. Molempien olisi tarkoitus saada kennelyskäpiikit ja Mimmille tehdään vähän tarkempi vuositarkastus. Alunperin olin ajatellut, että teettäisin Martille pölyallergiatestit, mutta se jätetään ehkä vielä väliin. Jos pahempia oireiluja tulee, niin tutkitaan sitten. Tällä hetkellä herran oireilut eivät vaikuta kovin vakavilta ja tassunvälitkin ovat pysyneet aika hyvinä pitkään. Annan blogia lukiessa huomasin, etten olekaan madottanut koiria vielä tänä syksynä. Kysynpä tähänkin asiaan lääkärimme mielipidettä, koska tuosta madotuksestakin liikkuu niin monenlaista mielipidettä. Tähän asti olen kyllä madottanut molemmat keväin syksyin.

Mukavaa, joskin sateista, viikon alkua lukijoille!

Kakkosten korkkaus

Kulunut viikko oli töiden ja muiden emännän menojen takia kovin kiireinen eikä meille oikeastaan mitään ihmeitä viikon aikana ehtinyt tapahtuakaan. Merkittävin uutinen lienee eiliset TAMSKin agikisat Lempäälässä, joissa startattiin Maran kanssa ekaa kertaa kakkosluokassa, kahdella agiradalla. Tuomarina oli kuuluisa Salme Mujunen, jonka ratakuvioista olin kuullut paljon etukäteen. Meidän radoissa ei mielestäni ollut mitään ihmeellistä, ihan perusagirataa ja itse asiassa kuulemma olivat jopa helpommat kuviot kuin viereisellä ykkösten radalla!

A-radalla saatiin 5 vp kepeiltä. Kepit on meidän murheenkryyni, joilta virheet tähän mennessä on tulleetkin. Tälläkin radalla kepeille tultiin vauhdikkaasti hypyltä ja jälleen kerran mun ohjaus oli pielessä. Omat tossut osoittivat menosuuntaan, kun niiden OLISI PITÄNYT osoittaa siihen ekaan keppiväliin :-/ Niinpä Martti juoksi ekasta välistä ohi, mutta toka yrittämällä pujotteli tosi hienosti ja loppurata mentiin virheittä. Tulos 5 vp ja miinusaikaa -9,01, sijoitus 5. Koirakoita radalla oli 12 ja puhtaalla radalla meidän aika olisi riittänyt LUVAan. Mutta ei jossitella, tää oli hieno korkkaus kakkosissa!

B-radalle ei ollut enää mitään paineita (myönnän, eka kakkosten startti jännitti...) ja kepitkin meni VASEMMALTA ohjaten kertalaakista ♥ Mutta lopussa, kuten videosta näkee, jäin putkelta jälkeen ja Martti luuli hetken meidän jatkavan suoraan edessä olevalle eikä oikealla olevalle hypylle. Se käänsi jotenkin hypyn päällä ja siitä rima putosi. Muuriakin se kolautti, mutta palaset pysyivät paikoillaan. Tuloksena siis jälleen 5 vp, aika -9,28 ja 7. sija 15 koirakon joukossa.

Ihan mahtava aloitus 2. luokan kisaamiselle. Martti on niin muru ♥ Nyt ei kisoja ole tiedossa kuin aikaisintaan joulukuussa tuolla Lempäälässä, vaan keskitytään viikottaisiin treeneihin ja marraskuussa käväistään Janita Leinosenkin opissa. Odotan tosi mielenkiinnolla, millaisia vinkkejä sieltä saadaan! Sen tiedän, että mulla on ohjaajana piiitttkä matka tuohon kakkosten tasoon, semmoista huitomista ja epäonnista ajoitusta mun ohjaus on. Mutta pikku hiljaa toivottavasti kehityn minäkin :-)

Tähän loppuun pari kuvaa, jotka kuvaa hyvin meidän tämänviikonloppuista tunnelmaa (agikisoja lukuunottamatta). Koirat on olleet tosi väsyneitä ja lähinnä nukkuneet - ihan hyvä juttu laiskalle ja väsyneelle emännälle ;-)

SERT ja kakkosiin!

Tänään startattiin Suomen Kromfohrländereitten agikisoissa Janakkalassa. Herätys klo 5 oli karu ja lopulta jouduin kaivelemaan Maran päiväpeiton alta autoon mukaan, kun eka rataantutustuminen oli jo klo 8. Meillä oli kaksi agirataa ohjelmassa, koska haettiin sitä vikaa nousunollaa kakkosiin. Tuomarina toimi tänään Martti Salonen.

A-rata oli mielestäni aika vaikea, heti alussa oli hypyn jälkeen vaikeahko keppikulma ja siihen meillä heti kosahtikin. Vitonen kepeiltä, mutta sen jälkeen sujuvaa menoa ja lopputulos oli voitto 5 virheellä ja aika taisi olla jotain -7 s. Ennen B-kisaa jännitti hiukan, vaikka koitinkin hokea itselleni, ettei se nousunolla ole mitenkään varma ja ei sen tarvi vielä tulla :-) Aiemmin en olekaan kisoissa jännittänyt! B-rata oli aikamoista kilpajuoksua, mutta kepeille sai tuoda muurin jälkeen ihan suorasti. Tuloksena 0 virhettä, aika - 13,11, SERT ja nousu kakkosiin! APUA :-D

 

Ehdittiin siis Maran kanssa startata ykkösissä neljissä kisoissa yhteensä yhdeksän kertaa.  Yksi hylly, kaksi kertaa 10, neljä vitosta ja kolme nollaa - ei huono :-D Martti on osoittautunut kyllä ihan mahtavaksi agilitykaveriksi ♥ Se on kiltti ja kuuliainen, koskaan ei tarvitse pelätä, että se lähtisi häröilemään radalta jonnekin. Se keskittyy aina täysillä yhdessä tekemiseen ja pyrkii korjaamaan ohjaajan mokat parhaansa mukaan. Yksinkertaisesti maailman paras harrastuskaveri mulle ♥ Ans kattoo nyt, koska korkataan uramme kakkosissa :-)

Viikko on ollut muutenkin aktiivinen. Vieraita on käynyt monena päivänä ja koirat ovat olleet senkin takia normaalia väsyneempiä. Mimmin Wäinö-kaverikin poikkesi yksi ilta. Maran ego ei vaan oikein kestänyt tämän lempeän herrasmiehen visiittiä sisätiloihin, joten se joutui vierailun ajaksi portin taakse ;-)

Erkkarireissu ja mummolatouhuja

Mimmi vietti 9-vuotissynttäripäiväänsä viikko sitten erkkarissa. Reissu oli kiva samanhenkisessä seurassa :-), vaikkakin tulos oli Mimmin huonoin erkkarissa ikinä...

Poseeraus näytelmän jälkeen. Kuva: Anna Rekonen.

Neitihän on saanut erkkarissa aina ERIn yhtä EH:ta lukuunottamatta ja yleensä tosi hyvin arvosteluin. No, yleensä myös brittituomari on arvostellut neidin. Tällä kertaa tuomarina oli suomalainen Kimmo Mustonen, joka arvosteli Mimmin veteraanikehässä H:n arvoiseksi. Arvostelu kuuluu näin:

Hyväntyyppinen, turhan tuhdissa kunnossa oleva veteraaninarttu. Purenta ok. Hieman kevyt kuono-osa. Hyvät korvat, silmät, ilme ja kaula. Selässä pehmeyttä. Turhan tuhti runko, kuitenkin spannattavissa. Hieman pehmeä karvanlaatu. Paksu nahka. Hännässä nikamamutka. Liikkuu hieman lyhyellä askelpituudella. Miellyttävä luonne ja esiintyminen.

Oli arvostelussa siis positiivistakin ja tiesin, että Mimmi on "turhan tuhti" kehään. Mutta jotenkin en osannut ajatella, että veteraaneja katsotaan niin tiukasti, kun viime vuonna Mimmi oli ERI VEK4 ja mielestäni ihan yhtä tuhdissa kunnossa silloinkin. No, kauneus on katsojan silmissä ja onhan meille Hoota ennenkin annettu, joten eipä tuo meitä stressaa :-) Mimmi nautti näyttelystä ihan yhtä paljon kuin ennenkin eli saas nähdä käykö neiti enää tulevaisuudessa kehässä ;-)

Tässä pari kuvaa reissusta by Anna Rekonen - Kiitos Anna!

Martin kanssa meillä oli valitettava tauko agitreeneistä iltatöitteni takia. Tulevalla viikolla onkin sitten treenattava, sillä ilmoitin meidät ensi sunnuntaina kisoihin Janakkalaan. Vähän jänskättää jo, miten sujuu kisaaminen ekaa kertaa hallissa ja vieläpä ihan vieraassa paikassa. Hyvä kokemus ainakin!
Viikonloppuna oltiin maalla ja siellä koirat sai taas toteuttaa itseään juoksentelemalla irti pitkin peltoja ja metsiä :-)

Mikä se oli, HIIRIKÖ?!

Tässä se on ollut...

Mää tuun kans kattoon :-)

Nää on MUN maita ;-)

Syyspose

Syyspose II ;-)

Jotain hampaankolossa?