Reissulaiset

Täsä oli tämmöne pitempi päivitystauko, ku ekaks äippä valmisteli meitin Lapin reisua ja sitte me oltii siä reisus. Tää oli meikälle jo neljäs kerta siä Levim mökis ja nöösillekki jo kolmas eli ollaa siis jo melkosia Lapinkävijöitä :-D Ihan parasta reisussa oli se, että siä oli kaikki mun rakkaat: mummi, pappa ja J-eno ♥ Ja oliha se hianoo nährä komeita maisemia varsinki, ku sai kattella niitä aitiopaikalta ;-)

Nöösiki sai poikkeuksellisesti olla poijes poksista aina osammatkaa, vaikkei se osaakkaa olla nii hianosti autos ku meikä.

Tämmöttiä maisemia siältä meitin möksän ikkunasta sai ihastella! Ja tos jäällä oli kiva vähä juaksennella.

Me saatii siä tommottet uuret lelukki, mut harmittava vähä niillä sai leikkiä. Kuulemma tulee aina kähinää leluista? Mut tos jäällä oli kyä hianoo juasta niitten peräs - vaikka vähä kähistäkki ;-)

 Meikällä tiätty pinkki vinku ♥

Meikällä on kuulemma ny kamala karvallähtö ja se kyä kutittaa iha hirrrveesti! Mutta nöösillä on viä karmeempi, karvaa on ihan kaikkialla ja ihan kamalasti, välillä menee meikälläki henkeen :-/

 Tyhmä äippä, anna se lelu tänne!

Jee, nöösin lelu on viä hianompi ku oma ;-)

Täsä me sitte koitetaa poseerata. Loma oli kyä hiano ja vissii 2000 km tuli taas istuskeltua autos, ku käytii sen Levin lisäks jossai Ylläkselläki. Ja tiätty saatii ajella muuteski kauppareissuilla ja muuteski mukana. Me ollaa sellasia reissukoiria, mut kyä ny on kiva olla välistä kotonaki. Ja keväkki taitaa kohta tulla, sitte alkaaki taas maalaisolo omalla möksällä ♥

Jaanii, me oltii ennen reissuu hiarojalla, että oltii sitte vetreinä matkalla. Meikän selkä oli kuulemma ku sulaa suklaata (??), ku päällimmäiset lihakset oli kai vetreet ja Kirsi-täti pääsi alempii kerroksii käsiks. Kuulostaa tosi ourolta enkä mää ihan kauheesti taaskaa siitä hommasta tykänny, mutta kyähä siinä ny makoili, ku äippä pakotti. Ny piretäänki sitte vähä pirempi tauko, josko selkä ei meniskä juntturaa. Nöösi oli kuulemma yhtä tiukkaa lihasta, siittä ei kai semmosta sulaa suklaata saakka, ku se on semmone lihaskimppu. 

Lopputalven riemuja

Ulkona on ollut viime päivät tosi kaunista, joskin melko kylmää keliä. Se hyvä puoli kylmyydessä on, että jäällä on taas loskan jälkeen oikein hyvä kävellä :-) Ollaankin käyty jokunen kerta etenkin Maran kanssa tuossa Keijärven jäällä juoksemassa (siis Mara juoksee...) ja arkivapaanani käytiin koko porukallakin, kun ei muita liikkujia ollut näköpiirissä :-) (Kuvat kännykällä otettuja, siksi huono laatu)

Eri suuntiin!

Mimpsukin intoutui juoksemaan aurinkoisessa säässä :-)

Agitreeneissä on treenattu takaakiertoja molempiin suuntiin ja keppejä. Takaakierrot menee meillä hyvin, onhan niitä treenattu aikanaan paljonkin. Keppien kanssa ei vaan tunnu oikein edistystä tulevan :-/  Jos pallo on suoraan keppien jälkeen hypyn takana, menee hienosti. Jos pallo on heti keppien jälkeen, menee hienosti. Jos pallo on keppien jälkeen putken takana ja herra näkee, kun se sinne jää, niin menee hienosti. Kaikki muut variaatiot meneekin sitten ketuille. Viimeksi treeneissä se taisi kerran mennä hienosti niin, että Wyffe heitti pallon sitten putken jälkeen eli se ei ollutkaan siellä odottamassa. Kun itse koitan niin, että palkkaisin heittämällä pallon, Mara tulee kepeiltä pois lähes 100 % varmuudella tokavikasta välistä ihmettelemään, missä pallo on.

Mitä mää tän pallopojan kanssa oikein teen :-D

Tänään oltiin taas aikaisia "lintuja" ja ehdittiin jo ennen kymmentä hallille vapaaharkkaamaan. Otin molemmat mukaan, vaikka kummankin sai suurinpiirtein sängystä repiä autoon :-D Kun Mara ensin oli perinteisesti herättänyt klo 7.30 ja päässyt lenkille. Sittenhän se yleensä menee takaisin nukkumaan, kun on ensin herättänyt koko huushollin :-)

Maran kanssa tehtiin keppiharjoituksia, mutta ne meni kyllä niin pieleen kuin vaan voi mennä ja lopulta oli pakko vaan muistutella keppien suoritusta etupalkka suoraan keppien jälkeen molemmilta puolilta lähettäen. Meni se niinkin, että pallo oli hypyn takana ja taisi kerran mennä niin, että heitin pallon taskusta putken jälkeen, mutta kaikki muut yritykset meni säheltämiseksi. Taisin vaatia siltä kerralla taas ihan liikaa, pitäisi edetä NIIN kovin hitaasti.

Mimpsun kanssa höntsäiltiin putkia ja hyppyjä, ja keppejä kädellä vieden. Neiti oli taas ihan liekeissä, kun pääsi tekemään ♥

Mimmin bravuuri: sivulletulo! Aina valmiina ♥

Jaa nää vai? Jaa mää vai?

Ihanaa treenata!

Pyysin poseeraan A:n eteen, niin jätkä jäpitti alastulokontaktilla, kunnes sanoin JES. Tän se osaa ♥

Onnistuneet sunnuntaiaksat :-)

Tänään olikin mukava päivä :-) Anna ehdotti aamusta vapaaharkkatreffejä ja mikäs siinä, olinkin aikeissa mennä hallille joko tänään tai huomenna. Otin mukaan vain Martin, vaikka loppujen lopuksi Mimmikin olisi ihan hyvin voinut olla porukan jatkona. No, mennään neidin kanssa joku kerta sitten vuorostaan kaksin ♥

Maran kanssa tehtiin pari harjoitusta. Mentiin mm. piiiitkästä aikaa pussia, jonne jätkä sujahti erilaisilla tulokulmilla ihan kuin vettä vaan! Meillähän oli ongelmia pussin kanssa jossain vaiheessa Procaniksella ja YLÖKKillä ei ole hallilla tehty sitä kertaakaan. Tehtiin myös parin hypyn ja renkaan suoraa putkelle ja sitten jotain pientä kikkailua, takaakiertoa ja pakkovalssausta...

Hallille tultuamme päästettiin Luna ja Mara vähän rallattelemaan, kaveruksethan eivät olleet nähneet sitten viime syksyn! Meno oli entisenlaista, Martti on Lunasta edelleen ihan sekaisin ♥

Kaverukset harrastivat siinä sivussa hiihdon MM-kisojen innoittamina pariagilityä :-D Hypyt ja putket menivät peräkanaa vauhdilla, hienosti Luna sai jätkään vauhtia :-D

Kumpi hyppää eka?

Tehtiin Maran kanssa myös puomi-putki-kepit-hyppy -ympyrää, jossa pallo oli vikan hypyn takana palkkana. Kun jätkä näkee pallon, se tekee kepit TODELLA varmasti ja vauhdilla. Treeniä vaan, niin ehkä se joskus malttaa odottaa sitä palloa hiukan pidemmällekin...

Oli kiva saada kuviakin jätkän menosta, kiitos Annalle!

 KepiKepiKepiKepi...

 Ja mahtava loikka pallolle!

Kun tehdään, niin tehdään täysillä - on Martin motto! Kieli vyön alla mennään ;-)

Agility on molemmista hauskaa ♥

Kevään tuntua

Jaa että mitäs meille kuuluu? Eipä oikein ihmeempiä. Koirat oli maalla yhden viikonlopun, kun emäntä oli reissussa ja lumileikkejä sielläkin oli harrasteltu. Kotiuduttuaan Mimmin maha oli taas päivän huonona, veriripulia tuli useampaankin kertaan :-( Jälleen kerran Canikur Pro pasta oli pelastus ja seuraavana päivänä neiti oli taas iskussa :-) Enpä taida ikinä saada selvyyttä, mistä nuo veriripulit johtuvat, koska ruokinnasta en mitään poikkeavaa ole koskaan ripuloinnin syyksi löytänyt.

Martin kanssa meillä oli agissa tällä viikolla vapaaharkkaa, kun Wyffe ei päässyt meitä koutsaamaan. Paikalla olikin vain Martti, Aksu, Ykä, Jassi ja Nuga ja saatiin ihan kivasti treeniaikaa. Mä tein Maran kanssa neljä lyhyttä harjoitusta. Treenattiin hyppy-puomia pallolla, keppejä sekä hypyn kautta että ilman ja niin, että hyppy on keppien jälkeen. Tehtiin myös keinu-putki pätkää ja lopuksi höntsäiltiin pientä kieputusrataa :-)

Kepeillä yritin häivyttää etupalkkaa, mutta voih, miten vaikeaa se on! Kun palloa ei ole keppien takana, jätkä lähtee kepeille hienosti, pujottelee mahtavasti öbaut tokavikaan väliin, jossa se yhtäkkiä hokaa: "Missä on mun Pallo?" ja jättää loput pujottelematta :-/ Ei auta kepikepi -hokeminen, ei kehuminen hyvin edetessä, ei mikään. Lopuksi tein vielä niin, että laitoin hypyn ihan suoraan linjaan keppien jälkeen ja pallon sinne hypyn taakse - avot, nyt pelitti kepitkin! Treeniä, treeniä, treeniä...

Emännän niskat on ihan juntturassa ja sen takia on siirrytty lenkillä systeemiin, jossa Mara on juoksuvyössä kiinni ja Mimmi fleksissä. Marttihan vetää kuin hinaaja ja varmaan on osasyy niskojen jäykkyyteen. Mimmi sen sijaan kulkee yleensä fleksissäkin vähemmän vetäen, joten näin sujuu ihan jotenkuten.

Helpointa olisi tietysti tehdä metsälenkkejä irti, mutta näin talvella on hankala löytää metsäpaikkoja, joissa ei olisi latuja tai joiden läheisyyteen saisi auton parkkiin :-/

Onneksi omassa pihassa voi juosta ja leikkiä! Tässä vähän kuvakimaraa näistä touhuista.

Mimmi työnjohtajana, Martti työläisenä :-) Kyllä se pallo sieltä löytyi!

Ja juuri Se Pallo kiinnostaa tietenkin molempia...

Mimmi on niin kuvauksellinen ♥ Neidin päästä hiukan nypitty pahimpia harmaita, eikös ole aika nuorekas?

Hepulit!

Ja vielä tää nöpönenä lumiparrassaan ♥

♥ Hyvää Ystävänpäivää ♥

Iloista Ystävänpäivää kaikille lukijoille!

Mimpsu sai Ystävänpäivälahjansa eilen hieronnan merkeissä. Tällä kertaa neidin selkä ja etureidet olivat tosi hyvässä kunnossa eli ei mitään jumeja :-) Ihana uutinen ♥ Kuukauden päästä hierotaan sitten molemmat vielä ennen Levin reissua. On sitten vetreät lihakset kökkiä autossa koko pitkä matka... Martin Ystävänpäivälahja lienee tän illan agitreenit, toivottavasti Serekin on paikalla ;-)

Jätkä liekeissä!

Agility ei todellakaan ole tylsä laji! Viime viikon treenien jälkeen mieli oli vähän maassa, mutta tällä viikolla treeneissä oli taas tosi mukavaa menoa. Teemana oli edelleen takaaleikkaukset eikä ne ihan sujuvasti nytkään menneet kolmen hypyn pätkällä, mutta saatiin onnistunutkin suoritus. Sitten tehtiin radanpätkää, jossa oli mukana A ja sitten vielä pätkää, jossa oli keinu ja A. Martti tekee keinun kyllä tosi hienosti ♥ ja A:n alastulokontakti menee sillä paaljon paremmin kuin puomilla! Vähän piti tietysti taas edistää, mutta palautus alastulolle ja sitten taas odotettiin kivasti "jessiä" :-)

Martin ja Seren suhde oli edelleen kovin lämmin ♥ Kun Martti kurkisti häkistään vuoroa odotellessa, Sere alkoi piipata omassa häkissään jätkän perään :-) Treenien jälkeen tehtiin kaverusten kesken palauttelulenkki ja voi että, kuinka ne olisivat halunneet leikkiä yhdessä. Remmissä vaan ei oikein leikistä tule mitään ja toisaalta iso kokoerokin vähän arveluttaa... Tuleeko riehakkaista leikeistä mitään, jos kokoeroa on melkein 30 cm ja 25 kg? Vaikka kyllähän Mimmikin Tarmo-flätin kanssa on riekkunut, eikä mitään ole sattunut, joten ehkä olen vähän ylihuolehtivainen...

Rhodesiankoira Serena ♥

Tänään oltiin sitten oman seuramme Agiwars-epiksien 3. osakilpailussa. Starttasimme sekä putki- että medimölliluokassa ja hienosti meni :-) Putkiluokka oli viimekertaista vaikeampi, sillä siinä oli kolme putkea rinnakkain ja niihin viennit siten, että 1. putkeen vasemmalta, keskimmäiseen oikealta ja viimeiseen vasemmalta eli piti olla tarkkana, ettei koira sujahda väärään päähän putkea. Martilla on ollut treeneissä vaikeuksia takaaleikkauksissa, mutta nyt se ei hämääntynyt ollenkaan, vaikka etenin jo seuraavaa putkea kohti eli eri suuntaan kuin herra putkessa. Puhdas putkirata :-)

Medimölliluokka olikin tällä kertaa hyppäri eli siinä ei ollut yhtään kontaktia. Se vähän harmitti, sillä juuri kontakteja olisin halunnut radalla treenata. No, rata meni kyllä puhtaasti ja ilmeisen nopeasti --> tuloksena medimöllien voitto :-D  Aika hieno suoritus pikkumieheltä ♥ Seuraavassa meidän rataa. Isoin moka, joka vei aikaa, oli mun ohjaus tuossa kiperässä käännöksessä 8. hypyltä 9. hypylle. Se meni vähän pitkäksi...

Voittopokaalissa on kokoa! "Poika" ei sentään saunonut ;-)

Mimpsukin sai poseerata veikan pytyn kanssa ♥

Laadukasta aikaa

Mimmin kanssa jatkettiin laatuaikaviikonloppujen viettoa, kun olimme viikonlopun Tampereella kyläreissussa kaksin. Mimmi on kyllä mainio reissukoira, se ei maisemanvaihdoksesta turhia hötkyile ja kerrostalossa se (ehkä jo hieman huonontuneen kuulonkin ansiosta) ei hauku ääniä eikä ole levoton, toisin kuin Mara… Tehtiin pieniä citylenkkejä neidin kanssa ja muuten oltiin lähinnä kuin ellun kanat – oikein mukavaa vaihtelua! Ja täytyy kyllä sanoa, että yhden koiran kanssa ON huomattavasti helpompaa, kuin kahden – puhumattakaan sitten isommasta laumasta! Kyllä tällaisia kaksinolohetkiä pitää toki järjestää Martinkin kanssa, kunhan saadaan Mimpsu vaihteeksi lykättyä mummolaan viikonlopuksi :-)

Mimpsun uusi Pikku Myy -panta ♥

Agilityssä oltiin Martin kanssa parin viikon tauon jälkeen ja vähän lekkeriksi meni. Jätkä varasteli alastulokontaktilta puomilta, takaaleikkaus putkeen ei mennyt, ei sitten millään ja kepeilläkin oli suoritustaso vaihtelevaa. Selityksiä tietysti löytyy. Meillähän on käytössä pysäytyskontaktit, joista Martti saa vasta ”jes” –käskyllä luvan poistua etupalkalle (jota vieläKIN) usein käytetään…Ongelma on tietenkin minussa eli teen varmaankin huomaamattani jonkun pienen liikkeen juuri ennen kuin sanon sitä ”jessiä” ja Martti reagoi siihen eikä ”jessiin”. Näin ollen mun tarvisi vaan pysyä aivan eleettömänä niin kauan, kun haluan jätkän pysyvän kontaktilla. Treenikavereiden kontakteja seuratessa tulee välillä mieleen, että onko mitään järkeä olla niin natsi tuossa vapautuksessa, kun jätkä kuitenkin AINA siihen kontaktille edes sekunnin sadasosaksi pysähtyy. Tekeehän monet juoksukontaktejakin eli eivät pysäytä koiraa ollenkaan. Jotenkin vaan  tuntuu, että aikanaan asetetusta kriteeristä täytyisi pitää kiinni eikä alkaa siitä lipsua. Vaikka varmasti kisoissa sitten tulee lipsuttua, kun haetaan sitä vauhtia.

Takaaleikkaus on ollut meille alusta asti ongelma, mutta ei putkella mielestäni vähiin aikoihin. Nyt jätkä ei tosiaan mennyt U-putkeen millään, kun ohjasin sitä vasemmalla puolellani ja takaaleikkasin itse sitten putken ulostulolle eli vasemmalle. Martti palasi joka kerta putkesta takaisin katsomaan, mihin mamma lähti :-) Jäätiin sitten hinkkaamaan sitä pallolla niin, että ohjasin muutaman kerran oikealla kädellä koira oikealla puolellani ja sitten kokeiltiin taas koira vasemmalla ja menihän se vihdoin.

 

Herran uusi Hessu Hopo -panta ♥

Keppien kohdalla koottu selitys on se, että halliin tuli jo seuraava ryhmä odottelemaan siinä vaiheessa, kun meidän vuoro tuli. Martti, joka rakastaa treenikaveriamme, rhodesiankoiratyttö Serenaa (kokoerosta viis ;-), ärisi poikkeuksellisesti Serellekin, kun se tuli morjestamaan Maraa meidän mennessä radalle. Tilanne oli siis joka tavalla outo, kun hallissa oli outoa porukkaa ja sen takia varmaan ne kepitkin meni ensin pieleen. Sitten otettiin kuitenkin uusiksi hyppy-kepit ja taas meni bueno.

Jotenkin ollaan nyt jähmetytty tälle supermöllitasolle. Mulla on vapaaharkka-avain, josta on talkoot tekemättä, mutta me ei ehditä koskaan hallille treenailemaan. Ei kerta viikkoon treenaus oikein taida riittää, mutta enempään ei nyt vaan ole rahkeita. Ehkä joka harrastuksessa tulee jossain kohtaa tällainen suvantovaihe, jossa tuntuu, että ollaan vuosia junnattu samassa pisteessä eikä edetä mihinkään. No, oli niin tai näin, me osallistutaan lauantaina YLÖKKin Agiwars-epiksiin Martin kanssa :-) Viimeksi oli niin kivaa, että tosi mukavaa lähteä taas kokeilemaan, miten tällä kertaa suoriudutaan!