Paketti kasassa - vai levällään?

Viime viikolla YLÖKKin treeneissä kaikki meni ns. "putkeen", Martti oli siis aivan loistava ja tehtiin hienosti rata, jossa oli puomi, A ja kepit \0/ Wyffe-koutsikin sanoi, että meillä alkaa olla "paketti kasassa" eli eikun möllikisoihin kokeilemaan :-) Harmi, ettei päästä oman seuran epiksiin Itsenäisyyspäivänä, mutta ehkäpä sitten heti alkuvuodesta?

Tänään tunnelma oli haikea Procaniksella, sillä olimme tällä erää viimeistä kertaa Mouhijärvellä treenaamassa. Koutsi on ollut mahtava ja treenikamut ihan parhaita tämän 1,5 vuotta, jonka olemme säännöllisesti lähes viikottain siellä treenanneet. Tauko tekee kuitenkin uskoakseni hyvää sekä mulle että Martille eikä agility kuitenkaan tähän lopu, sillä jatkamme edelleen viikottaista treenaamista YLÖKKillä :-)

Tässä koko 1,5 vuotta meidän kanssa samassa ryhmässä treenannut Ilona-kääpiövillakoira, josta ehti tulla Martille todella tärkeä Ystävä ♥

Tämän syksyn ajan kanssamme treenasi myös Timo-bordercollie (usko tai älä ;-), joka puolestaan oli kovin ihastunut Marttiin ;-)

Rata oli tänään aika vauhdikas, mutta sisälsi paljon takaakiertoja, päältäjuoksua, valssausta, pakkovalssia ym. Vaudikas tulo putkesta kahdelle hypylle, jotka piti tehdä päätäjuoksuna, oli meille haastava. Ekan hypyn Martti tuli hienosti, mutta toisen hypyn kanssa jouduttiin säätämään kauan. Oikeastaan vasta, kun käännettiin takimmaista kannatintolppaa vähän vinottain, hyppäsi Martti sen oikeaan suuntaan eli minusta poispäin. Meitä ei todellakaan päästetty vikoissa treeneissä helpolla ja emännällä hiki valui :-D Varmaa on, että Procanikselle vielä palaamme, ainakin yksäreiden muodossa ellei sitten valmennusryhmässä!

Koiraa pakoon?

Emäntä koittaa kuunnella koutsin ohjeita, Martti seuraa tarkkana ku porkkana :-)

Herra hyppää

Mihkä sitte?

Loppuun muutama kuva meidän joulukorttikuvaussessiosta, jonka lopputuloksena sentään joku kelvollinenkin otos saatiin aikaan :-D

Tontut ♥♥

Katseet pois kamerasta ja tonttulakki niskassa :-)

Kuulumisia harmaudesta

Kuratassujen jatkuvaa pesua, märkiä vaatteita ja turkkeja, hermo pinkeenä väkisin lenkitystä sateessa. Kuvaa aika hyvin viime aikojen tunnelmia. Ei vain ikävä deja vu viime vuoden syksyltä, vaan valitettavaa todellisuutta myös syksyllä 2012 :-/ Pakkasta ja lunta tänne ja pian, ---kele!

No, kerrotaas nyt jotain viime aikojen merkkipaaluja harmauden keskeltä... Isänpäiväviikonloppuna oltiin pitkästä aikaa maalla. Keli oli mitä oli, mutta kyllä sitä koirat vähän ehtivät vapaudesta ulkonakin nautiskella. Martti mm. pulahti vielä Karhejärveen kepin perään, ihan sukelsikin keppiä etsiessään :-)

Rannan hajuja tutkailemassa...

Neiti nöpönenä, jonka parta taannoin kulahti pois ja uutta vielä kasvatelaan ♥

Mitä isot edellä, sitä "pienet" perässä :-)

Martin kanssa päästiin YLÖKK-treeneissä tekemään jo ihan kunnon radanpätkää. Radalla oli hyppyjä, puomi, putki ja kepit. Kepeille vienti oli putken jälkeen vasemmalta eli "väärältä" puolelta ohjaten, mutta Martti veti sen joka kerralla aivan mahtavasti ♥ Tennispallo oli keppien jälkeen etupalkkana ja jätkä pujotteli sinne todella varmasti. Tuntuu tosi hienolta, että se on noin hyvin nyt sisäistänyt keppien salat! Ohjauskuvioista harjoiteltiin persjättöjä, mikä oli mun koordinaatiokyvylle taas aika haasteellista. Hienosti Martti kyllä seuraa surkeaakin ohjausta eikä lähde häröilemään omia kuvioitaan :-)

Kontaktien kanssa oli puomilla vähän haastetta, mutta ihan hyväksyttävästi ne menivät. Tehtiin myös rengasta osana rataa, ei mitään ongelmaa siinäkään ja siinä sivussa renkaan jälkeen Martti suoritti maksikorkeuden hypyn tosi hienosti :-D Emäntä meinasi saada p-halvauksen, kun tajusi renkaalla, että seuraavaa hyppyä ei oltukaan laskettu Maran korkeuteen. Ei kuitenkaan ollut jätkälle juttu eikä mikään :-D Lopuksi treenattiin vielä keinua, jota Procaniksellakin oltiin tehty radalla. Mara kellahti jotenkin hassusti keinun alastulolta sivuun ja säikähti sitä niin, että oli seuraavilla toistoilla vähän epävarma menemään keinulle. Onneksi rohkeus kuitenkin voitti ja saatiin loppuun onnistunut suoritus \0/

Viikonloppuna oli tyttöjen pikkujoulut ja Martti meni viettämään miesten iltaa ja yökylään J-enolle :-) Hienosti oli pojilla mennyt ja Mimmi nautiskeli puolestaan tyttöjen illasta ♥

Neiti ei millään meinannut malttaa odottaa pikkujoulupakettien avausta, vaikkei hänelle sellaista ollutkaan :-)

Terveen paperit, ainakin melkein ♥

Viikkoon on taas mahtunut monenlaista. Ensinnäkin koirat olivat maalla kolme päivää nauttimassa olostaan, kun emännällä oli vierasviikonloppu. Olipa outoa olla ilman koiria, vaikka toisaalta ihan virkistävääkin :-)

Procaniksen treenit käyvät vähiin, tällä viikolla oli meidän 3. vika kerta Mouhijärvellä tällä erää. Vähän haikea fiilis, koska viime treenit ovat sujuneet meillä tosi hyvin ja jotenkin tuntuu, että meihin on näin loppua kohden panostettu vielä entistäkin enemmän ja se on jo paljon! Tällä kertaa meillä oli tällainen rata (pahoittelut ryppyisestä paperista ja suttuisesta kuvasta :-))

Radan alun hyppyt olivat kuulemma suoraan Johanna Nybergin viikonlopun kisaradalta. Mielenkiintoista vääntöä, en olisi kyllä taas ilman ohjeistusta tajunnut, miten ne ohjaan… Kun tajusin muuvit eli pakkovalssit 2. ja 4. hypyille, se meni heti putkeen ja päästiin jatkamaan rataa 8. hypylle saakka. Päätin kokeilla riskillä, meneekö Martti kepeille hypyltä, jos ohjaan oikealta (vaikka sujuvampaa olisi ollut ohjata vasemmalta ja tehdä takaaleikkaus kepeille. Mara lähti kepeille kerrasta oikein, mutta ei tehnytkään niitä loppuun ja poistui 3. vikasta välistä pois. Kepit olikin kyllä vaikeassa kohdassa, tosi lähellä seinää ja vielä melkein kiinni päätyaidasssa niin, että heti vika välistä piti tehdä yli 90 asteen käännös jatkaakseen rataa. Jäätiin sitten hinkkaamaan keppejä etupalkalla ensin oikealta ohjaten ja lopulta niin, että ohjaan vasemmalta hypylle ja teen takaaleikkauksen kepeille. Etupalkalla meni hienosti  \0/

Toka kierroksella jatkettiin rataa kepeiltä eli 10. putkelta 15. keinulle. Ensin teimme vain renkaalle asti ja kun se meni hyvin, treenattiin pari kertaa pelkkää keinua etupalkalla. Martti otti kontaktin tosi tarkasti – wau! Sitten koitettiin rengas-keinu, mutta jätkä painoi monta kertaa ohi renkaasta – ehkä palkkapallo keinulla houkutti liikaa, mene ja tiedä. Kovalla käskytyksellä sain sen sitten menemään renkaan, vaikka kerran se hyppäsi suoraan sitä päin. Onneksi oli ”puolittuva” rengas… Tosi kiva fiilis jäi ja kehujakin saatiin.

Tällä viikolla oli myös molempien koirien eläinlääkärireissu Pirkkalan Oivaan. Sehän on tuttu paikka Martin pentuajalta, kun jouduttiin hammasongelmien vuoksi siellä jokusen kerran ramppaamaan. Lääkärinä oli tällä kertaa Saila Kariola. Martti sai vain kennelyskäpiikin ja ”terveen paperit” :-) Herra muuten painoi puntarissa 10,5 kg. Mimmillä oli tarkempi terveyssyyni ja lisäksi se sai nelosrokotteen. Neiti painoi 8 kg, auts! Puolesta yhteen kiloa siis liikaa... Rabies-piikille varattiin aika n. kk:n päähän, koska viimeksi 3 vuotta sitten Mimmille tuli ikävä märkivä ihotulehdus sen jälkeen, kun se oli saanut molemmat rokotteet yhtä aikaa. En tiedä, johtuiko tulehdus siitä, mutta nyt halusin pelata varman päälle ja piikit annetaan eri kerroilla.

Mimmistä otettiin perusverikokeet ja neiti tutkittiin muutenkin kuonosta hännänpäähän :-) Saila-lääkäri on sydänspesialisti, joten aika vakuuttava oli Mimmin terveyslausunto. Molemmilla sydän, korvat, silmät, vatsa, hampaat priimaa :-) Mimmin verikoetuloksetkin olivat muilta osin ok, mutta eosinofiilit olivat hieman koholla. Eosinofiilit kuvastavat jollain tavoin tulehdusta ja Sailan mukaan (puhelimessa nopeasti selitettynä) arvoa nostaa yleensä jokin ulkoinen tekijä, kuten madot tms. Mimmi on kuitenkin juuri madotettu, joten madoista ei voi olla tässä tapauksessa kyse. Kerroin Mimmin mahavaivahistoriasta ja Saila sanoi, että herkällä koiralla voi tietysti olla jokin pieni tulehdustila suolistossa ja aiheuttaa kohonneen arvon tms. Joka tapauksessa vien neidin ulostenäytteet tutkittavaksi sitten joulukuussa samalla, kun vien sen rabiespiikille. Giardiakin siltä on kyllä joskus tutkittu, mutta tutkitaan sekin nyt sitten samaan syssyyn. Toivottavasti ei olisi mitään ikäviä uutisia tiedossa :-/

Vaikkei olisi ollut tarpeenkaan, Saila halusi laittaa Mimmille "katu-uskottavan" teipin etutassuun, josta otettiin verta ♥

Agiflowta ja selkäjuttua :-)

Procaniksella Marko oli rakentanut meille oikein vauhdikkaan radan, jossa sai juosta välillä ihan kieli vyön alla.

Ihan aluksi me tehtiin Martin kanssa vain 4. hyppy ja 5. kepit, koska keppejä ollaan tehty niin vähän. Kepeillehän piti ko. kohdassa viedä vasemmalta eli vaikeammalta puolelta ja alkuun se takkusikin meillä. Pallo oli edelleen etupalkkana keppien jälkeen. Kun maltoin itse olla rauhallinen, antaa Martille tilaa ja liikuttaa kättä vähemmän, herra pujotteli hypyn jälkeen kuitenkin tosi mainiosti ja vauhdilla. Pätevä ukko ♥ Tämän jälkeen tehtiin radan alkupätkää eli 1. hypyltä 4. hypylle. 2. hypyllä tein puolivalssi-valssin ja se onnistui ihan kivasti. Suoraan putkeen sai luukuttaa ihan täysillä :-) Lopuksi teimme 8. hypyltä 11. hypylle. A:ta jouduttiin hinkkaamaan vähän, koska Mara meni sen niin vauhdilla, että pysähtyminen alastulolle ei ensin onnistunut. Korjauksen jälkeen herra stoppasi kuitenkin varmasti "ota" käskystä, vaikka itse liikuin vielä eteenpäin. Vapautus ja pallo. Jei!

Lopuksi tehtiin 6. hypyltä rataa 18. A:lle eli aika pitkä pätkä jo! 7. ja 8. hypyt ei mennyt ihan kovin sujuvasti ohjauksellisesti, mutta jotenkin kuitenkin. A osana rataa meni hienosti ja siitä jatkettiin kilpajuoksua 14.-putkelle, jossa vienti jälkimmäiseen päähän sujui  myöskin, tosin ei sujuvasti ohjaten ;-) Kiire tuli 15.hypylle, koska koira piti ehtiä ottaa vasemmalla kädellä haltuun ennen törkkäystä hypylle ja loppu eli 16-17 hypyt ja 18 A ja 19 hyppy olivat sitten enää juoksua. Olipa kiva tehdä kerrankin pitempää pätkää rataa :-)

Mimmi pääsi tänään Kirsille hierontaan kolmatta kertaa kuukauden välein. Eka kerrallahan Mimmin selkä oli Kirsin sanoin "kuin peltiä" ja käsittely sai sen takajalat tutisemaan ihan mielettömästi. Toka kerralla selkä oli jo parempi, mutta vieläkin käsittely sai neidin kiemurtelemaan kovasti ja Kirsi rentouttikin syviä lihaksi sähköimpulsseilla. Tänään Mimmi rentoutui jo selkääkin hierottaessa niin, että makoili sen kummemmin pitelemättä silmät ummessa ♥ Käytän vielä molemmat kerran hierottavana ennen joulua ja katsotaan sitten, miten pitkää taukoa tuolla neidillä voi käsittelyssä pitää.

Talvi!!

Let it snow, let it snow, let it snow :-) Kuratassuista siirryttiin ainakin hetkellisesti valkeaan unelmaan eli ensilumi satoi tällä viikolla. Koiria se ei hetkauttanut millään lailla, en tiedä miten ne ovatkin niin tasaisia tallaajia, kun joidenkin koirat tuntuvat vuodesta toiseen sekoavan lumesta? Miten teidän koiranne suhtautuvat ensilumeen? Emäntä sen sijaan iloitsee siitä, että jatkuva tassujenpesu on tauolla ja takapihallekin voi päästää ilman taistelua sisälletulosta, kun eivät joudu tassupyykille. Meillä nimittäin etenkin Mimmi aavistaa aina, jos pyydän sitä sisälle tassupesun kautta :-)

Tässä muutamia kuvia metsäretkeltä.

Tarkkana ku porkkanat ♥

Jos tarkkaan katsoo, niin voi löytää parsonin ;-)

Ihana talvinen metsä ♥

Kepit on parhautta - lumen altakin :-)

Satumetsä

Tiistain Procanis-treenit jäi taas töitteni takia väliin, mutta torstaina pääsimme sentään YLÖKKin treeneihin pitkästä aikaa. Maralla oli takana 1,5 vkon agitauko ja jätkä oli aika liekeissä, tosin hallinnassa :-) Ensin tehtiin pientä radanpätkää: puomi-rengas-putki-hyppy-A. Puomin alastulokontaktia hinkattiin palloetupalkalla ensin ja se oli taas sikavaikeaa. Mun tarvii käskyttää jopa pariin kertaan ja olla aika vieressä, että Mara tekee kontaktin haluamallani tavalla. A:n alastulokontakti sen sijaan on sille paljon helpompi, tosin nyt lensi niin kovalla vauhdilla, ettei millään olisi saanutkaan stopattua siihen :-D Hauskasti korjasi kuitenkin peruuttamalla kohdilleen, kun ensin tippui takajalatkin maahan. Hieno mies ♥

Keppiharjoitus meni "putkeen" tällä kertaa: molemmin puolin kauempaa ohjaten hyppy-kepit loistavasti ja vauhdilla \0/ Vitsit, kun olis saanut videolle! Jätkä meni sukkana oikeaan väliin hypyltä ja pujotteli sujuvasti "kuin käärme". Menispä aina noin... Lopuksi vielä keinua remmissä.

Tuota kontaktiasiaa olen pohtinut, että päästäänköhän me koskaan etupalkasta eroon? Täytyisi kyllä ehtiä vapaaharkkaamaan, jotta voisi tehdä useita toistoja kontakteilla ilman palloa ja pallon kanssa vaihdellen. Siitä se varmaan pikkuhiljaa etenisi. Lisäksi olen miettinyt toisten suorituksia katsoessa, että onko tuo pysäytyskontakti kaiken "vaivan arvoinen"? Juoksukontaktit olisi ollut ehkä helpompi opettaa ja käytännön kisatilanteessa nopeammat. No, päätös on aikanaan aloittaessa tehty ja aion kyllä pitää siitä kriteeristä kiinni edelleen. Meillä kontakti on suoritettu vasta, kun koira on "ota"-käskystä etutassut kokonaan (ei siis vain kynnet...) maassa, peräpää alastulokontaktilla. Näin o.

Loppuun vielä kuva yhdeltä aamulta, kun olin lähdössä töihin ;-) Mimmin lempipaikka on joka kodissamme ollut naulakon alla. Senpä tähden meillä on aina takit näkyvillä eikä peiliovi kiinni, jotta neiti pääsee pesäänsä ♥ Tuona aamuna ihmettelin hetken, missä Mara on, kunnes katsoin naulakon alle ja siellähän se oli siskon kyljessä ♥ Mimmin ilme tosin oli kärsivä, se näytti siltä, että voisi oksentaa tästä läheisyydestä :-)

Agikiemuroita

Tällä viikolla agilityt rajoittuivat Procaniksen treeneihin, YLÖKKin treenit jäi välistä osin työkiireiden ja osin väsymyksen takia, vaikka se vähän jäi harmittamaankin. Mutta aina ei tarvi jaksaa! Olenkin jättämässä (vaikkakin kovin haikein mielin) Procaniksen ryhmäpaikan pois ainakin talveksi ja keskitymme treenailemaan kerran viikossa kotikylillä ja satunnaisesti vapaaharkkaamaan. Kahdet treenit viikossa on osoittautuneet meikäläiselle aika raskaaksi ja ne Martin treeni-illat on sitten aina Mimmin yksinoloa, mikä ei tunnu kovin kivalta. Yksi treenikerta viikossa saa siis riittää, kun tavoitteet ei niin kovin korkealla tässä harrastuksessa ole :-)

Mutta siis tämän viikon treeneihin. Marko oli rakentanut meille seuraavanlaisen radan:

Tarkoitus ei luonnollisestikaan ollut mennä rataa kokonaan, vaan pätkissä. Eka kierroksella asetin tavoitteeksi päästä radan 9. renkaalle asti ja se onnistui kerrasta \0/ 3.-4. hyppyjen väli oli hankala, sillä siinä piti ehtiä hyvin koiran edelle valssaamaan hyppyjen välillä, että ehti vaihtaa ohjauspuolta ja törkkäämään koiran 4.hypyn takaa. 6. hypyllä vein Martin pyörittämällä vasemman siivekkeen ympäri, vaikka muitakin mahdollisuuksia olisi ollut. Kiire tuli taas valssata 8. hypylle, mutta hyvin meni ja ihmeesti Mara irtosi renkaalle, vaikkei sitä paljoa olla tehtykään! Hieno mies!

Toiseksi teimme sitten 8. hypyltä 10. putkelle, mutta Martti ei meinannut irrota putkeen renkaalta sitten millään. Irtoaminen on ollut ja on meille kovin vaikeaa, sitäkin pitäisi treenata tosi paljon itekseen (tässäpä taas yksi vapaaharkattava asia talveksi...). Lopuksi tehtiin 8. hypyltä kepeille ja kepit osoittautuivat Martille yllättäen tosi vaikeiksi. Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen se sitten lopulta teki pari-kolme onnistunutta suoritusta, josta pääsi palkkaamaan. Oli kyllä jätkä väsynyt treenien lopussa!

Loppuun pari söpöstelykuvaa viikonlopun toivotuksena teille lukijoille ♥

Sisko, mää niin tykkään susta ♥ (siskoa yököttää tää läheisyys ;-))

Anna nyt se nami, ni päästään poijes!

Maalaistolloina

Oltiin pitkästä aikaa viikolloppu mummolassa. Vähänkö oli hianoo, ku sai olla pihalla aina ku halus! Äippä oli välillä jossai poijes, mutta pappa oli meitin kans koko aika ja se oli aika mahtavaa! Ja mummun viäres oli kiva nukkuu ♥ Käytii autoilemas niitten kans kahvillaki, tai no, ei me saatu kahvii, mut saatii me herkkuja ;-) Äippä on kyä selvännäkijä, koska ku se tuli reissusta, se väitti heti näkevänsä, et me on saatu niitä... Mut ei se kauhee vihane mummulle ollu, ku ei meitillä ny oo mitää näytelmiäkä tiaros.

Toi nöösi keräilee vaa noita keppejä. Pakkoha sitä välilllä on sitte koittaa leikittääkki...

Vaikka emmää tosissani, antaa sevvaa voittaa...

Ku se o nii olevinaa - hohhoijaa - väsyttävää touhua.

Maalla sattuu ja tapahtuu. Lenkillä äipän kans meitin kimppuu meinas hyäkätä yks tyyppi niitten pihasta. Tai määhä olisin sen tiätty päihittäny, mut äippä vetäs meikän valjashissillä yläilmoihi ja ku se totes, ettei se tyyppi taira nöösiäkä arvostaa, se kiskas senki ylös. Se ärtsy tyyppi koitti silti saara tappelua aikaseks, mut äippä piti sen jalalla kaukana ja sitte se tarraski äipän kenkää :-) Mut se kenkä on koreteksiä eikä sille käyny kuinka. Vitsit, kummää sain kiamurreltua itteni valjaista vasta sitte, ku sen tyypin isäntä tuli käskyttää sen poijes. Mää olisin NIIN tahtonu vähä pöllyyttää sitä ♥

Tua kivellä oli jotai kiinnostavaa, onneks ei tarvinnu kastella jalkoja.

Maalaistollo?

Ja rinsessa :-)

Meitin möksämaisema ojjo aika syksyne...

Otettii pikku spurtit (sori kuvie huano laatu)...

Se oli aika nastaa :-D

 Ja loppuu äippä käski sanoo, et tän viiko reeneistä nöösin kans jäi kätee lähinnä se, ettei se (viäkä) oikeen osaa niitä kontakteja. Se meinaa aina varastaa ja äippä on kummiski tosi tarkka (niuho!) siittä, että se menee ne alastulot niinku ne on harjotellu eli ei riitä, et on varpaat maassa. Pitää olla koko etutassut maassa ja vasta sitte se on tyytyväine. Ans kattoo, oppiiko toi nöösi niitä koskaa :-)

Ja että tää juttu loppus niinku pitääki, ni laitetaa viä meikä-kaunottaren kuva. Määhän olin ERInomase kaunis sen ruattalaisserän miälestä, kröhöm, ellei viä oo tullu selväks ;-P