Terveen paperit, ainakin melkein ♥

Viikkoon on taas mahtunut monenlaista. Ensinnäkin koirat olivat maalla kolme päivää nauttimassa olostaan, kun emännällä oli vierasviikonloppu. Olipa outoa olla ilman koiria, vaikka toisaalta ihan virkistävääkin :-)

Procaniksen treenit käyvät vähiin, tällä viikolla oli meidän 3. vika kerta Mouhijärvellä tällä erää. Vähän haikea fiilis, koska viime treenit ovat sujuneet meillä tosi hyvin ja jotenkin tuntuu, että meihin on näin loppua kohden panostettu vielä entistäkin enemmän ja se on jo paljon! Tällä kertaa meillä oli tällainen rata (pahoittelut ryppyisestä paperista ja suttuisesta kuvasta :-))

Radan alun hyppyt olivat kuulemma suoraan Johanna Nybergin viikonlopun kisaradalta. Mielenkiintoista vääntöä, en olisi kyllä taas ilman ohjeistusta tajunnut, miten ne ohjaan… Kun tajusin muuvit eli pakkovalssit 2. ja 4. hypyille, se meni heti putkeen ja päästiin jatkamaan rataa 8. hypylle saakka. Päätin kokeilla riskillä, meneekö Martti kepeille hypyltä, jos ohjaan oikealta (vaikka sujuvampaa olisi ollut ohjata vasemmalta ja tehdä takaaleikkaus kepeille. Mara lähti kepeille kerrasta oikein, mutta ei tehnytkään niitä loppuun ja poistui 3. vikasta välistä pois. Kepit olikin kyllä vaikeassa kohdassa, tosi lähellä seinää ja vielä melkein kiinni päätyaidasssa niin, että heti vika välistä piti tehdä yli 90 asteen käännös jatkaakseen rataa. Jäätiin sitten hinkkaamaan keppejä etupalkalla ensin oikealta ohjaten ja lopulta niin, että ohjaan vasemmalta hypylle ja teen takaaleikkauksen kepeille. Etupalkalla meni hienosti  \0/

Toka kierroksella jatkettiin rataa kepeiltä eli 10. putkelta 15. keinulle. Ensin teimme vain renkaalle asti ja kun se meni hyvin, treenattiin pari kertaa pelkkää keinua etupalkalla. Martti otti kontaktin tosi tarkasti – wau! Sitten koitettiin rengas-keinu, mutta jätkä painoi monta kertaa ohi renkaasta – ehkä palkkapallo keinulla houkutti liikaa, mene ja tiedä. Kovalla käskytyksellä sain sen sitten menemään renkaan, vaikka kerran se hyppäsi suoraan sitä päin. Onneksi oli ”puolittuva” rengas… Tosi kiva fiilis jäi ja kehujakin saatiin.

Tällä viikolla oli myös molempien koirien eläinlääkärireissu Pirkkalan Oivaan. Sehän on tuttu paikka Martin pentuajalta, kun jouduttiin hammasongelmien vuoksi siellä jokusen kerran ramppaamaan. Lääkärinä oli tällä kertaa Saila Kariola. Martti sai vain kennelyskäpiikin ja ”terveen paperit” :-) Herra muuten painoi puntarissa 10,5 kg. Mimmillä oli tarkempi terveyssyyni ja lisäksi se sai nelosrokotteen. Neiti painoi 8 kg, auts! Puolesta yhteen kiloa siis liikaa... Rabies-piikille varattiin aika n. kk:n päähän, koska viimeksi 3 vuotta sitten Mimmille tuli ikävä märkivä ihotulehdus sen jälkeen, kun se oli saanut molemmat rokotteet yhtä aikaa. En tiedä, johtuiko tulehdus siitä, mutta nyt halusin pelata varman päälle ja piikit annetaan eri kerroilla.

Mimmistä otettiin perusverikokeet ja neiti tutkittiin muutenkin kuonosta hännänpäähän :-) Saila-lääkäri on sydänspesialisti, joten aika vakuuttava oli Mimmin terveyslausunto. Molemmilla sydän, korvat, silmät, vatsa, hampaat priimaa :-) Mimmin verikoetuloksetkin olivat muilta osin ok, mutta eosinofiilit olivat hieman koholla. Eosinofiilit kuvastavat jollain tavoin tulehdusta ja Sailan mukaan (puhelimessa nopeasti selitettynä) arvoa nostaa yleensä jokin ulkoinen tekijä, kuten madot tms. Mimmi on kuitenkin juuri madotettu, joten madoista ei voi olla tässä tapauksessa kyse. Kerroin Mimmin mahavaivahistoriasta ja Saila sanoi, että herkällä koiralla voi tietysti olla jokin pieni tulehdustila suolistossa ja aiheuttaa kohonneen arvon tms. Joka tapauksessa vien neidin ulostenäytteet tutkittavaksi sitten joulukuussa samalla, kun vien sen rabiespiikille. Giardiakin siltä on kyllä joskus tutkittu, mutta tutkitaan sekin nyt sitten samaan syssyyn. Toivottavasti ei olisi mitään ikäviä uutisia tiedossa :-/

Vaikkei olisi ollut tarpeenkaan, Saila halusi laittaa Mimmille "katu-uskottavan" teipin etutassuun, josta otettiin verta ♥