Jymy-yllätys erkkarissa!

Olen vieläkin ihan ihmeissäni. Mimmi, joka saavutti eilen veteraani-iän, sai tänään parsoneiden erikoisnäyttelyssä ERInomaisen arvostelun ja oli veteraaninarttujen (12 kpl) neljäs pesten näin myös valiokoiria ♥

Tuomari, ruotsalainen Svante Frisk, runoili Mimmistä seuraavaa:
"Bra kropp. Fint huvud med många bra detaljer. Mörka djupliggande ögon. Öronen ligger bra. Bra graftig nospart med saxbita. Tillräcklig hals. Kunde ha litet starkare rygg, litet låg svans ansättning. Välvinklad bak. Bra skuldra, rak överarm. Litet tung is sin bröstkorg (?). Kunde vara i stramare kondition. Rör sig ganska stabilt fram och tillbaka, kunde ha något längre steg från sidan och mer drive. Bra päls. Önskar mer terrier gnista."

En nyt ala tuota suomentaa, mutta siis oikeastaan lähes kaikki oli tosi positiivista! "Hieno pää, jossa monta hyvää yksityiskohtaa." ♥ Mimmin pää on minustakin maailman kaunein ♥ Sitä jaksaisi katsella vaikka kuinka pitkään, niin sievä ja ilmeikäs se on! Naurattaa tuo viimeinen lause: "toivoisin enemmän terrierikipinää" :-D Näkisipä Mimmin normielämässä! Heh :-) Neitihän ei kehässä tykkää esiintyä ja nytkin haukotteli vähän joka välissä. Mutta kehän laidalla - huoh... Joskus toivoisin kipinää hiukan vähemmän!

Mimmin palkinnot :-)

Neidistä ei valitettavasti tullut otettua oikein kuvia, toivottavasti joku olisi ottanut, niin saisin "in action" -kuvia lisättyä. Tässä Mimmi kehän laidalla.

Pitihän sieltä joku palkinto ostaa hyvästä suorituksesta... Kesti kotona pari minuuttia...

Kehäaikataulut menivät niin, että kaduin jo aamusta molempien koirien mukaan ottamista. Näytti nimittäin siltä, että ne ovat kehissä  yhtä aikaa. Olisin halunnut esittää tietysti molemmat itse, sillä pelkäsin vähän Martin suhtautumista vanhaan harmajapäiseen englantilaistuomariherraan, joka tutki koirat pöydällä tosi tarkasti ja spannasi tiukasti. Ehdinkin viedä Maraa kehän alussa, mutta sitten alkoi vetskunartut ja menin kehään Mimmin kanssa. Kuvittelin, että me saadaan H tai maksimissaan EH ja saan arvostelun kouraani samantien. Annoin silti Maran numeron kera Annan huomaan ja kun Mimmi saikin suureksi yllätyksekseni ERIn ja jatkoi kilpailuluokkaan, alkoi hikikarpalot valua otsalta...

Mimmi 8 vee eilen juhlien jälkeen ♥

Annan ja Martin vuoro pöydälle tuli juuri, kun tuomari oli sijoittanut vetskunartut ja tilanne hiukan "pilasi" Mimmin sijoitusjuhlinnan, sillä kaappasin vain palkinnot maasta onnittelematta edes muita sijoittuneita saati pusuttelematta Mimmiä ja juoksin ottamaan Martin haltuun. Meni kyllä tiukille, sillä tuomari siirtyi juuri arvostelemaan jätkää, kun sain sen remmin :-)

Onneksi herra käyttäytyi pöydällä tosi siivosti ilman mitään murinoita eikä ollut spannauksestakaan moinensakaan, joten huoli oli turha. Mutta toki jokainen silti mieluiten itse esittää koiransa! Mara meni oikein mallikkaasti ja tuomarisetä, brittikasvattaja Kevin Moore arvioi sen EH:n arvoiseksi seuraavin oikein positiivisin lausein:

"Nice dog in profile. Head of good size and shape. Ears well placed and of good size. Front very straight. Shoulders well laid back. Nice movement. Chest a little deep."

Joo, rintakehä vähän syvä, mutta ilmeisesti oli spannattavissa - JEI \0/ Herrasta ei ole senkään vertaa kuvatodistusaineistoa kuin Mimmistä, mutta laitetaan tähän kuva yhdeltä illalta... Täällä on nyt kyllä melko väsynyttä porukkaa lähes 11 tunnin näyttelyreissupäivän jälkeen. Mutta hauskaa oli ja ihanaa aina jakaa kokemuksia muiden parsonihmisten kanssa. Jotenkin tuntuu, että saman rodun ihmiset ovat kyllä ihan oma lajinsa :-)

EDIT: lisätty pari kuvaa Martista "in action". Kuvat: Leena Mäkelä.

Tarkka tuomarisetä Kevin Moore kieli keskellä suuta :-D Ja handlerilla tiukka ote Martin poskesta ;-)

"SEISO" - mikä onnistui hienosti ennen kehää, mutta kehässä ei enää jaksanut niin kiinnostaa pönötys.

♥ Mimmi 8 vee ♥

Rakkaista rakkain Mimmi, Mimpsu, Pikkuinen, Pampsiainen, Neiti, Nöpsö - rakkaalla lapsella on monta nimeä - saavuttaa tänään veteraani-iän 8 vuotta! Onnittelut ♥

Ei voi uskoa, miten nopeasti nämä vuodet ovat menneet ja miten paljon niihin on mahtunut! On reissattu pitkin Suomea kyläreissuilla ja Lapin hangilla. Treenattu sitä sun tätä lukemattomilla kursseilla. Käyty erinäisissä näyttelyissä vaihtelevalla menestyksellä. Kokeiltu useaa lajia, mutta jätetty aina kesken. Mutta mikä tärkeintä: nautittu elämästä yhdessä ihan missä vaan on oltukin ♥ Mimmi on ja tulee aina olemaan Elämäni Koira Numero Yksi ja sillä on ikuisesti erityinen paikka sydämessäni ♥ Toivottavasti meillä on vielä monen monta seikkailuntäyteistä yhteistä vuotta edessäpäin!
 

Ihan ekoja päiviä Kyröskosken kodissa joulukuussa 2004

Eka pentunäyttely Lahdessa keväällä 2005

Ihan pikkasena papan sylkyssä ♥

Terri-Erissä Hyvinkäällä v. 2005

Pori kv:ssä kesällä 2005

2. kodissamme Tampereella silloin, kun vielä tarvittiin housuja eli v. 2006 :-)

Levillä talvella 2010

Onnea myös Sofi- ja Ronja-siskoille ja Figo-veljelle sekä rakkaita ajatuksia myös Lalli-veljelle sinne pilven reunalle ♥

Figo, Sofi ja Mimmi sukutapaamisessa v. 2005

Maailman Eläinten päivää ♥

Meillä Eläinten päivä on tietysti joka päivä niin, että emäntä itse asiassa unohti tämän merkkipäivän aamulla... Hyvää Maailman Eläintenpäivää kuitenkin kaikille koirille sekä muillekin eläimille ♥

Seuraavassa viime päivien reportaasi :-)

Mimmi sai ennakkosynttärilahjana hieronnan Kirsillä. Kävimme viimeksi kuukausi sitten ja tuolloin neidin selkä oli sen verran juntturassa, että saimme seuraavan ajan heti kuukauden päähän. Tälläkin kertaa selkä oli jumissa, mutta positiivista edistystä oli se, ettei käsittely saanut aikaan järkyttävää vapinaa takajaloissa, kuten viimeksi. Eli hermot olivat pysyneet "auki" :-) Selän käsittely oli kuitenkin niin hankalaa, että Kirsi antoi ensin sähköimpulssihoitoa pitkään selkälihakseen, jotta se olisi rentoutunut syvemmältä. Tämän jälkeen hieronta sujui hieman paremmin, mutta edelleen Mimmi kyllä venkuroi aika tavalla. Ilmeisesti selkä on sen verran arka paikka, ettei makoilu käsiteltävänä ole kovin miellyttävää :-/ Kuukauden päästä taas uusiksi.

Martilla oli taukoa Procanikselta ja YLÖKKillä alkoi puolestaan talvikausi uudessa treenipaikassa täällä Ylöjärvellä. Uusi paikka ei paljoa jätkää hetkauttanut, kun emännällä on taskussa THE tennispallot :-D Ihmeen kauan muuten jaksaa kiinnostaa nuo palkkana, kaikkien aikoinaan kokeiltujen hilavitkuttimien jälkeen! Ensin tehtiin pussia, joka meillä yllättäen osoittautui Procaniksella taannoin kompastuskiveksi. Nyt ei ollut mitään ongelmaa. Aluksi pussin päätä pidettiin auki, mutta jätkä meni sen tosi varmasti ja lopulta putken kautta ihan mallikkaasti, ilman mitään epäröintiä. Well done!

Teimme myös A:ta, ensin palkkapallo heti A:n jälkeen, sitten niin, että A:n jälkeen tuli hyppy ja putki ja palkka vasta putken jälkeen - no problem! Välissä tehtiin keppejä yksittäin oikealta ohjaten etupalkalle ja sitten niin, että koutsi-Wyffe käveli toista puolta keppejä häiriönä. Tämäkin meni kuin vettä vaan. Oikeastaan oli aika hauskaa, että kun jätin tennispallon keppien päähän ja jätkä otti sinne katsekontaktin, niin sekä Wyffe että minä luulimme jätkän katseesta, että se ampaisee suoraan palkalle ja olin jo kieltämässä sitä lähtemästä. Mutta mitä vielä, vaikka jätkän katse oli pallossa, sana "kepit" ohjasi sen meneen vauhdilla keppien kautta pallolle.. Oltiin sekä minä että koutsi vähän äimänä, positiivisesti siis :-) Lopuksi tehtiin pientä hyppy-putki -pätkää.. Vähän mulla ohjauksen kanssa tarkentamista.

Herra osaa ottaa rennosti :-P Huomaattehan trimmatun ulkomuodon (hännänpää tasoitettu)!

Ruska-aikaan

Agilityssä oli tiistaina tekniikkatreenit. Harjoittelimme ympyrässä olevilla esteillä välistävetoja ja päällejuoksua molempiin suuntiin. Suunnanvaihto tapahtui aina putken jälkeen. Että piti olla vaikeaa! Kuten koutsimme sanoi, Martti on niin kiltti, että jos mä alan sekoilla enkä näytä herralle riittävän selkeästi tietä, hän pysähtyy ihmettelemään ♥ Alkuhaparoinnin jälkeen sain kuitenkin skarpattua ja seuraavat toistot meni aina edellisiä paremmin :-) Martti kyllä vähän kolisutteli rimoja kiperissä kohdissa, hyppytekniikkaa täytyy siis hioa ja ottaa useammin harjoituksia tiukilla käännöksillä.

Sadekelit on vähän harmittavasti haitanneet lenkkeilyä, meidän porukka kun ei ole kovin säänkestävää :-/ Harmi sinänsä, sillä molempia ja etenkin Mimmiä oli tarkoitus kiivaasti laihduttaa erkkaria varten, mutta eipä tuloksia paljon ole tullut. Vaikka ruokamäärä on pienentynyt huomattavasti, ei se pelkästään laihduta, jos liikunta vähenee vastaavasti. No, leikkimielellähän me näyttelyissä piipahdetaan ja jos sitten tulee noottia lihavuudesta, niin so not. Tiedän kyllä, etten yrittänyt tarpeeksi :-) Mutta on Mimmi niin nätti nöpönen, kaikkine ylimääräisine grammoineen ♥ Riitta kävi siistimässä neidin, valitettavasti en ole saanut aikaiseksi "jälkeen" kuvaa :-)

Pikavisiitillä maalla

Metsässä ollaan jokunen kerta käyty ja niin on muutama muukin :-) Yleensä ollaan saatu kyseisissä paikoissa lenkkeillä ihan keskenämme ja olen uskaltanut Mimmiäkin paikoitellen pitää irti. Nyt näyttää siltä, että entistä enemmän koiria ulkoilutetaan näissäkin metsissä eli tarkkana saa olla! Toisessa paikassa tuli viikonloppuna vesikoiranarttu yllättäen vastaan mutkan takaa. Onneksi sain Mimmin kiinni ennen kuin se näki tyypin, mutta Martti oli irti. Onni, että koira oli narttu, vaikka luotankin kyllä näissä tilanteissa aika hyvin siihen, ettei Martti ainakaan aloita tappelua uroksenkaan kanssa. Sitä ei vaan koskaan tiedä, millainen se vastaantulija on... Toisessa metsässä sitten pöllähtikin metsästä eteen vinttikoira, jonka hihnanpäätä ei näkynyt eikä kuulunut mistään. Onneksi nytkin oli vain Mara irti ja uskomatonta, mutta totta: jätkä tuli luokse kutsusta, vaikka näki tämän koiran lähellä! On se hieno mies ♥

Kotikotimaisemaani Karhella ♥

Haavanlehtien kauneutta ruska-aikaan

 YLÖKKin treeneissä Maralla oli vauhti päällä. Olen niin kehunut sen varmoja alastulokontakteja, niin kissan viikset: tällä kertaa jätkä juoksi niistä läpi ihan mennen tullen :-/ Jouduttiin ottaan pelkkää puomia monta toistoa etupalkalla, että alkoi sujua. Sitten ei enää lähdetty säätämään puomia radalla, vaan tehtiin vauhdikasta hyppy-putki -ilottelua. Lopuksi mentiin keppejä etupalkalla, sujuihan se. Seuraavat treenit ovatkin sitten hallissa. Saamme jatkaa lähes samalla kokoonpanolla Wyffen opissa, mahtavaa \0/

Syyspäivän touhuja takapihalla...

Jos metsään haluat mennä nyt….

…niin takuulla yllätyt :-D Ainakin emäntä yllättyi eilen ja erittäin positiivisesti, kun olimme metsälenkillä Annan, Nemon, Lunan ja Nugan kanssa! Oikeastaan ne olivat Martin ja Lunan treffit, mutta pariskunnan ralliretken jälkeen (oli muuten vauhdikasta menoa ja nyt Mara pysyi hyvin Lunan vauhdissa, liekö kunto parantunut ;-)) teimme samaisen lenkin loppuporukan kanssa. Otin Mimmin remmissä, kun Nemo ja Nuga olivat irti. Eihän siitä meinannut mitään tulla, Mimmi rähjäsi hihnassa ja varsinkin Nuga oli siitä kovin kiinnostunut. Vaikkei Mimmi ole koskaan tapellut kenenkään kanssa, en luota siihen silti yhtään. Pelkään aina pahinta enkä sen takia uskalla Mimmiä juuri missään porukoissa kuskata.

Mimmi vaikutti kuitenkin remmissä toisten morjestellessa sen verran järkevältä, että ajattelin kokeilla sen päästämistä irti poikien kanssa. Yleensähän ongelmia tulee juuri hihnassa ja kun koirat saavat selvittää välinsä irti, homma toimii ongelmitta. Lupasin Annalle maksaa mahdolliset eläinlääkärikulut ja päästin Mimpsun irti :-) Ja hienosti meni ♥ Neidillä on kyllä ärsyttävä tapa pysähtyä toisen eteen räksyttämään päin naamaa ja huonompihermoisen kanssa siitä saisi helposti kähinän aikaiseksi, onneksi Nemolla on rautaiset hermot ja se sieti ihmeen hyvin neidin kimitystä. Mutta kun Nemonkin pinna katkesi, se sanoi Mimmille aika selvästi ja neitihän uskoi! Nuga sen sijaan sai pientä kähinää aikaiseksi, kun tuli iskäänsä puolustamaan, mutta ne nyt on normaaleja parsonpiireissä ;-) Summa summarum: metsästä tuli väsyneitä ja tyytyväisiä koiria sekä todella iloinen Mimmin omistaja ♥

Mimmi ja pojat ♥

Mimmi on nyt erkkariin asti laihdutuskuurilla, nyt ei enää pelkät puheet auta! Olenhan pitkään puhunut sen laihduttamisesta, mutta nyt oli pakko ryhtyä tositoimiin. Koirat olivat viikonlopun maalla mummolassa ja tulivat taas kotiin entistäkin pulleampina :-/ Mimmi syö nyt lähes pelkästään hiukan riisiä ja kanaa aamuin illoin ja namit on minimissä. Erkkarimenestystä emme ole menossa hakemaan, mutta en halua, että arvostelussa lukee taas ensimmäisenä ”liian pönäkässä kunnossa” :-) Kai veteraaneille vähän annetaan anteeksi, mutta ehdoin tahdoin en halua Mimmiä liian lihavana tietenkään pitää.

Siis laihtarille - TAAS???

Mara oli maalla esitellyt jahtitaitojaan. Isä vie sitä irti lenkeillä maantielläkin (mitä itse en uskaltaisi!) ja jätkä pysyy tuntumassa tosi kivasti. Olivat kuitenkin nähneet soramontulla erään mökkiläisen kissan ja siitäkös Martin jahtaamisvietti oli syttynyt ja herra oli lähtenyt jahtiin… Lopputulosta ei tiedetä muuta kuin, että Mara tuli aika nopeasti perään, kun isä lähti paikalta pois. Tuskinpa siis oli kovin lähelle päässyt.

Mitähän mahtaa herra miettiä?

Procaniksella tehtiin paria radanpätkää. Eka radalla oli A ja rengas, toka radalla A. Monenmoista pyöritystä, pakkovalssia, takaakiertoja ym. Tämä oli oikeastaan eka kerta, kun A ja rengas olivat meillä osana rataa niin, että niiden jälkeen ei heti palkattu. Martti meni molemmat tosi hienosti ♥ Sen alastulokontakti on kyllä melko varma, ”ota”-käskystä se stoppaa kovastakin vauhdista etutassut maahan ja takapää sitten hiukan saattaa nousta ilmaan :-D Renkaalla se hyppäsi eka kerralla liian korkealle ja kolisutteli rengasta, mutta sen jälkeen osasi jo tähdätä oikein. Rata olisi jatkunut kepeille, mutta niitä ei uskallettu vielä kokeilla. Eli möllistartit voisi jo kohta olla meidän juttu, kun puomi ja A on hallussa! Vielä keinu ja kepit pitää saada osaksi rataa, niin sitten me ”osataan” kaikki esteet :-)

Tähän loppuun söpöstelykuva. Aamuisin töihin lähtiessäni on näky usein tällainen tai oikeastaan Marakin on makuuasennossa. Nämähän ei yleensä koskaan nuku lähekkäin, ei edes samalla sängyllä, mutta aamuisin Mara usein tunkee Mimmin viereen ja neidin ilmeestä kyllä näkee, ettei se oikein nauti läheisyydestä :-D On ne niin muruja ♥♥

Agiraporttia

YLÖKK-treeneissä viikko sitten päästiin ”asian ytimeen” eli treenaamaan kontakteja ja keppejä. Radalla oli kepit, keinu ja puomi. Keppien jälkeen oli putki ja aluksi mentiin palloetupalkalla pelkkiä keppejä pari kertaa ja sitten niin, että pallopalkka lensi vasta putken jälkeen. Martti meni kepit pääosin virheittä. Tällä kertaa se aloitti aina oikeasta välistä, mutta saattoi jättää väliin tokavikan kepin. Huoh. Ohjasin edelleen oikealta puolelta, koska kepit on olleet viime aikoina niin epävarmoja eikä kannattanut hämmentää sitä enempää ohjauspuolen vaihdoilla.

Puomia mentiin yksittäin ja osana rataa niin, että ensin mentiin kaarteessa pari hyppyä, sitten U-putki ja putkesta suoraan puomille. Martti oli sikataitava alastulokontaktilla ♥ Jätkä meinas tosin heittää voltin, kun pysähtyi täydestä vauhdista ”ota”-käskystä kuin seinään :-D Ihan niin kuin pitikin – tosin ehkä ihan vähän varovaisemmin voisi ottaa… Mentiin myös niin, että puomin jälkeen palkkapallo tuli vasta hypyn jälkeen.  Martti pysähtyi joka kerta varmasti alastulokontaktille eikä aiemmin  ilmenneestä himmailusta alastulolla ”ota”-käskyn jälkeen ollut enää tietoakaan. Hieno mies!

Procaniksella tehtiin taas pientä pätkää rataa, jossa oli myös puomi. Tehtiin radan alkua hyppy-hyppy-puomi ja etupalkka puomin jälkeen. Eka kerralla Martti hyppäsi jostain ihme syystä ylösmenolta maahan, kai se havitteli etupalkkaa tai jotain. Onneksi ei loukannut ja jatkossa meni kyllä ihan hienosti oikein. Ei kuitenkaan jatkettu rataa puomilta, koska Markon mielestä oli paras jättää puomi vielä hautumaan.

Koska meillä on ollut tapana nyt syksyllä tehdä toka kierroksella jotain kontaktiestettä radan sijaan, treenattiin pitkästä aikaa keinua. Aluksi vein Maraa pannasta keinulle, päästin puolivälissä irti ja vapautus ”ota” etupalkalle, kun etutassut on maassa, kuten muillakin kontaktiesteillä. Kun tämä meni hienosti, tehtiin keinu putken kautta eli vauhtia tuli aika tavalla lisää. Kerran Mara hyppäsi keinulta, mutta ilmeisesti säikähti siitä sen verran, että muut toistot se meni tosi hienosti.

Mimpsu on ollut hieronnan jälkeen mielestäni jotenkin pirteämpi, liekö sitten jumittunut alaselkä aiheuttanut sille apeutta aiemmin? Nyt se on tosi reippaana useimmiten lenkilläkin ja töistä kotiin tullessa se on heti ovella, kun tässä joku aika sitten se tuli vasta paljon jälkeen Maran vastaanottoseremonioihin. Parin viikon päästä neiti pääsee taas Kirsin käsittelyyn ja tarvii sitten katsoa, pitääkö hieronnassa käydä jatkossa useamminkin.

Ja loppuun shoppailu-uutinen: Peten koiratarvikkeessa oli Hurtta-tuotteita puoleen hintaan, joten tilasin Hurtan vihreän sadeloimen. Ajattelin Maralle, mutta jos ei mahdu, niin Mimpsu saa sen. Neidille on myös talvea varten BOT-takki kaapissa, pysyvät veteraanilihakset vetreinä ♥

Kuva Peten koiratarvikkeen sivuilta

Kuva Back on Track Suomen sivuilta

Mennyt viikko pikakelaten

Perjantaina YLÖKK-treeneissä tehtiin eka kertaa A:ta osana rataa. Ennen A:ta oli hyppysuora ja U-käännös ja Martti meni kontaktin tosi hienosti, vaikka juoksin siitä ohi. Teimme A:n radan vikana esteenä, joten etupalkkana oli pallo. Koska se meni niin hienosti, Wyffe oli sitä mieltä, ettei kannata koittaa jatkaa rataa siitä, vaan jättää hyvä A:n suoritus muhimaan :-) Teimme myös irtoamisharjoitusta suorasta putkesta hypylle eli "eteen"-käskyn opettelemista ja yksittäisenä keppejä. Maralla ongelmaksi on tullut aloitus 2. välistä, joten harjoiteltiin nyt niin, että torppasin jalalla lähdössä heti 2. välin pakottaen näin Maran aloittamaan oikeasta välistä. Ans kattoo, miten jatkossa sujuu!

Mimmillä oli taas ripulia viikolla ja perjantaina olin siitä tosi huolissani, sillä Maran treeneistä tullessamme se oli vain pöydän alla häntä koipien välissä ja pää alhaalla tosi vaisuna. Tutkin jo kaikki mahdolliset päivystyspaikat, mutta annoin sille taas Canikuria illalla ja otin kainaloon nukkumaan, ja aamulla neiti oli taas oma itsensä ♥ Maha siis varmaan vain vaivasi edelleen. Täytyy loppusyksyn rokotuksilla pyytää lääkäriä ottamaan kokeita ja tutkimaan neiti taas kuonosta hännänpäähän!

Lauantaina lähdettiin sienihimon siivittämänä mökille ja lähes samantien Maran kanssa sienimetsään. Mimmi jäi lepäilemään takkatulen loimuun ;-) Martti on mukava metsäkaveri, sillä se ei uskalla emännästä kovin kauas lähteä, vaan juoksentelee koko ajan näköpiirissä :-D Ja jätkä tosiaankin juoksi! Kalliota ylös alas ja yli mättäiden ympäriinsä...

Apua, kuuluuko sieltä linnun ääni? Hui...

Näitäkö sää äippä mettästät?

Mettän poika tahron olla!

Ilmeisesti jätkä venäytti jalkansa tai astui tassunsa johonkin metsässä, sillä se tuli retken lopulla luokse toista etujalkaansa roikottaen. Jätkä ontui vielä mökilläkin ja aloin jo huolestua, vaikken mitään kipeää kohtaa tai pistosta tms. tassusta löytänytkään. Päiväunet kuitenkin auttoivat tässäkin tapauksessa ja paino oli joka jalalla taas herätessä ja vauhti entisenlainen :-D

Procaniksella teimme jälleen lyhyttä radanpätkää, jossa oli tällä kertaa uutena esteenä pussi. Olemme tehneet pussia yksittäisenä esteenä sekä YLÖKKillä että Procaniksella, mutta emme aiemmin osana rataa. Muistaakseni pussille olen käyttänyt samaa käskysanaa kuin putkeen eli "läpi". Jostain syystä Mara ei kuitenkaan tajunnut tällä kertaa pussin merkitystä ollenkaan! Koitin varmaan 10 krt ohjata sen pussiin, mutta se tuli aina takaisin tai meni ohi. Marko otti pallopalkan ja piti pussin päätä raollaan ja oli siellä pallon kanssa, mutta silti Mara meni todella vastentahtoisesti pussiin, jos ollenkaan.

Olimme ihan äimänä kaikki! Lopulta, kun hermot oli jo meikäläisellä hiukan tiukalla, komensin jätkää "pussi"! Ja eikös herra sujahtanut pussiin :-D Marko-koutsikin oli ihmeissään, että ottaako jätkä tosiaan sanalliset käskyt noin kirjaimellisesti. Tarvii vissiin kokeilla vallan sanatonta ohjausta ens kerralla ja katsoa, mihin jätkä menee ;-) Nauratti kyllä, kun kuvittelin Maran kiroilleen mielessään, että "Ei h---etti, toi on PUSSI eikä LÄPI" :-D

Viikkoon mahtui vielä koirahierontaakin. Kävimme nyt ensimmäistä kertaa Karhuniemen Kirsillä kotikylälläni ja voin kyllä suositella! Molemmat koirat käyttäytyi hienosti ja Kirsi osasi todella lempeästi käsitellä niitä. Mimmillä oli alaselkä tosi tiukkana ja hermopinteiden käsittely sai sen takajalat tärisemään vinhasti. Neidille varattiinkin heti seuraava aika kuukauden päähän, on sitten vetreänä erkkarin veteraanikehässä :-D

Martti oli meidän rentoreino eli ei mitään jumeja. Herran tiukka lihasmassa kiinnitti kyllä Kirsinkin huomion, jässikäksi taisi Maraa nimittää ;-)

Lihashuoltoa kotioloissa...