Mennyt viikko pikakelaten

Perjantaina YLÖKK-treeneissä tehtiin eka kertaa A:ta osana rataa. Ennen A:ta oli hyppysuora ja U-käännös ja Martti meni kontaktin tosi hienosti, vaikka juoksin siitä ohi. Teimme A:n radan vikana esteenä, joten etupalkkana oli pallo. Koska se meni niin hienosti, Wyffe oli sitä mieltä, ettei kannata koittaa jatkaa rataa siitä, vaan jättää hyvä A:n suoritus muhimaan :-) Teimme myös irtoamisharjoitusta suorasta putkesta hypylle eli "eteen"-käskyn opettelemista ja yksittäisenä keppejä. Maralla ongelmaksi on tullut aloitus 2. välistä, joten harjoiteltiin nyt niin, että torppasin jalalla lähdössä heti 2. välin pakottaen näin Maran aloittamaan oikeasta välistä. Ans kattoo, miten jatkossa sujuu!

Mimmillä oli taas ripulia viikolla ja perjantaina olin siitä tosi huolissani, sillä Maran treeneistä tullessamme se oli vain pöydän alla häntä koipien välissä ja pää alhaalla tosi vaisuna. Tutkin jo kaikki mahdolliset päivystyspaikat, mutta annoin sille taas Canikuria illalla ja otin kainaloon nukkumaan, ja aamulla neiti oli taas oma itsensä ♥ Maha siis varmaan vain vaivasi edelleen. Täytyy loppusyksyn rokotuksilla pyytää lääkäriä ottamaan kokeita ja tutkimaan neiti taas kuonosta hännänpäähän!

Lauantaina lähdettiin sienihimon siivittämänä mökille ja lähes samantien Maran kanssa sienimetsään. Mimmi jäi lepäilemään takkatulen loimuun ;-) Martti on mukava metsäkaveri, sillä se ei uskalla emännästä kovin kauas lähteä, vaan juoksentelee koko ajan näköpiirissä :-D Ja jätkä tosiaankin juoksi! Kalliota ylös alas ja yli mättäiden ympäriinsä...

Apua, kuuluuko sieltä linnun ääni? Hui...

Näitäkö sää äippä mettästät?

Mettän poika tahron olla!

Ilmeisesti jätkä venäytti jalkansa tai astui tassunsa johonkin metsässä, sillä se tuli retken lopulla luokse toista etujalkaansa roikottaen. Jätkä ontui vielä mökilläkin ja aloin jo huolestua, vaikken mitään kipeää kohtaa tai pistosta tms. tassusta löytänytkään. Päiväunet kuitenkin auttoivat tässäkin tapauksessa ja paino oli joka jalalla taas herätessä ja vauhti entisenlainen :-D

Procaniksella teimme jälleen lyhyttä radanpätkää, jossa oli tällä kertaa uutena esteenä pussi. Olemme tehneet pussia yksittäisenä esteenä sekä YLÖKKillä että Procaniksella, mutta emme aiemmin osana rataa. Muistaakseni pussille olen käyttänyt samaa käskysanaa kuin putkeen eli "läpi". Jostain syystä Mara ei kuitenkaan tajunnut tällä kertaa pussin merkitystä ollenkaan! Koitin varmaan 10 krt ohjata sen pussiin, mutta se tuli aina takaisin tai meni ohi. Marko otti pallopalkan ja piti pussin päätä raollaan ja oli siellä pallon kanssa, mutta silti Mara meni todella vastentahtoisesti pussiin, jos ollenkaan.

Olimme ihan äimänä kaikki! Lopulta, kun hermot oli jo meikäläisellä hiukan tiukalla, komensin jätkää "pussi"! Ja eikös herra sujahtanut pussiin :-D Marko-koutsikin oli ihmeissään, että ottaako jätkä tosiaan sanalliset käskyt noin kirjaimellisesti. Tarvii vissiin kokeilla vallan sanatonta ohjausta ens kerralla ja katsoa, mihin jätkä menee ;-) Nauratti kyllä, kun kuvittelin Maran kiroilleen mielessään, että "Ei h---etti, toi on PUSSI eikä LÄPI" :-D

Viikkoon mahtui vielä koirahierontaakin. Kävimme nyt ensimmäistä kertaa Karhuniemen Kirsillä kotikylälläni ja voin kyllä suositella! Molemmat koirat käyttäytyi hienosti ja Kirsi osasi todella lempeästi käsitellä niitä. Mimmillä oli alaselkä tosi tiukkana ja hermopinteiden käsittely sai sen takajalat tärisemään vinhasti. Neidille varattiinkin heti seuraava aika kuukauden päähän, on sitten vetreänä erkkarin veteraanikehässä :-D

Martti oli meidän rentoreino eli ei mitään jumeja. Herran tiukka lihasmassa kiinnitti kyllä Kirsinkin huomion, jässikäksi taisi Maraa nimittää ;-)

Lihashuoltoa kotioloissa...