Ässämmiin

Käytiin Martin kanssa Janakkalassa kisoissa pitkän kisa- ja treenitauon jälkeen ja kisathan meni vallan mainiosti. Tuloksena seitsemäs nolla eli nyt olisi oikeus osallistua kesäkuussa agilityn SM-kisoihin Nastolassa :-) Syksy oli nollien ja tulosten suhteen nihkeää, mutta vuodenvaihteen jälkeen meillä on hyllyt vähentyneet ja nytkin tuli joka radalta tulos. Kiitos kisareissukaveri Annalle ratojen kuvaamisesta ja Annalle ja Nemolle mukavasta matkaseurasta <3

Tuomarina kisoissa oli Heidi Viitaniemi. Eka radalta saatiin vitonen 4. hypyn ohituksesta ja aika -3,75. Hypyn ohitus oli ihan oma moka, juoksin vaan suoraan kohti 5. hyppyä enkä ohjannut Marttia putkesta kunnolla edeltävälle hypylle. Tuo olikin sitten ainoa radan virhe, muuten meni hienosti. Tosin videolta näkee, miten jätkä hyppää aika rohkeasti puomin alastulolta... Sellaista se ei yleensä ole tehnyt eli kurinpalautusta kontakteille tiedossa!



Toinen rata oli meidän nollarata. Aika ei tälläkään päätä huimannut, -3,90. Mara on niin kuuliainen ja tulee juuri mun kanssa samaa vauhtia, joten mun pitäisi vaan pistellä lujempaa menemään, niin meidän ajatkin paranisivat.


Vikalla radalla nolla oli NIIN lähellä, että melkein luulin sen tulleenkin. Mutta Martti kolautti tokavikaa estettä eli pituutta ja siitä vitonen. Käänsin sen ehkä liian tiukasti puomilta pituudelle ja jätkälle tuli kiire perääni, joten hyppäsi vähän huolilmattomasti pituuden. Aika tällä radalla -3,32 eli meidän tasaista vauhtia sekin :-)

 

Nyt on yksi iso tavoite agilityn saralla saavutettu. En koskaan olisi uskonut, kun 5 vuotta sitten alkeiskurssille jätkän kanssa Procanikselle menimme, että a) kilpailisimme virallisissa kisoissa, b) olisimme joskus agilityn 3-luokassa tai c) voisimme osallistua agilityn SM-kisoihin! Niin vuodet ovat kuitenkin menneet ja nyt meillä on oikeus osallistua kesäkuussa Nastolassa järjestettäviin SM-kilpailuihin :-) Vaikka meidän vauhdilla ei noissa skaboissa ole mitään mahdollisuuksia kuin peränpitäjiksi, on silti iso asia päästä samoihin kisoihin Suomen huippujen kanssa. Toivottavasti sekä Martti että minä pysyisimme terveinä ja todella pääsisimme starttaamaa kesäkuussa!

Uusi alku

Bloggaus on ollut tauolla luvattoman pitkään. Pahoittelut siitä, jos tänne vielä olet eksynyt! Päiväkirjamaisen blogin pitäminen ei enää oikein innosta, enkä ole keksinyt tälle uuttakaan muotoa. Yritän kuitenkin aktivoitua päivityksissä, sillä itsekin ärsyynnyn blogeista, joita päivitetään vain kerran-pari vuodessa. Ja täällä on mennyt sentään jo 20 000 kävijän rajakin rikki... Kiitos teille kaikille, jotka ovat kuulumisiamme käyneet vuosien varrella lukemassa ♥

Ihanaa kevättä kaikille lukijoille!

Mimmille kuuluu oikein hyvää <3 Mummo on tosin tullut iän myötä entistä laiskemmaksi lenkkeilijäksi ja kulkee usein flexinmitan meidän jäljessä. Jos neitiä kiinnostaa, niin vauhti on ihan normaali. Terveydessä ei mitään moitittavaa ja karvakin on taas ajeltu siistimpään kevätkuntoon :-)

Martille kuuluu myös tällä hetkellä hyvää. Agilitytreenit ja kisat jouduttiin pitämään kuukauden verran talvella tauolla vasemman takajalan ontumisen vuoksi. Mitään syytä vaivaan ei löytynyt, mutta 10 päivän tulehduskipulääkekuuri auttoi ja jätkä on taas iskussa. Vielä pitäisi yksi aginolla saada metsästettyä ennen kesäkuun alkua, jotta saisimme osallistumisoikeuden agilityn SM-kisoihin... 

Eli tällä hetkellä kaikki on hyvin <3

 

Valkeaa unelmaa

Ihana talvi tuli oikein rytinällä juuri sopivasti, sillä kuratassujen pesu alkoi jo ärsyttää. Nyt nautitaan tästä ihanasta valkeudesta ja omasta pihasta, josta voi tulla sisälle ilman ikävää pesuoperaatiota...

 

Syksyn tuulia

Syksy on mennyt vauhdilla, kun kelit ovat pysyneet kuivina ja aurinkoisina. Mimmin 11-vee synttäreitä juhlittiin ihan omalla porukalla. Tällä kertaa en hankkinut koirille mitään turhia revittäviä leluja, joista tapella, vaan keskityttiin herkutteluun :-)

Syksyyn kuuluu myös perinteisesti koirien madotus, joka hoitui tänä vuonna Axilurilla. Kolmen päivän "urakka" on tietysti vähän ärsyttävä, mutta maksamakkaran sisässä pillerit menivät kitusiin ihan huomaamatta ;-) Molempien mahat menivät kuurista sekaisin, mikä aiheutti muutamia unettomia öitä :-( No, nyt on kuitenkin mahdolliset suolinkaiset häädetty hyvissä ajoin ennen Mimmin tulevia rokotuksia.

Vietimme taannoin viikonloppua maalla ja siellä oli taas koirilla ihan superkivaa! Laitetaas tähän vähän kuvakavalkadia.

Mahtava keppilöyty rannalta!

Ja taas toi nöösi varasti sen :-(

Papan kanssa iltalenkillä <3

Maalaismaisemassa auringon laskiessa <3

Agilityn saralla startattiin Martin kanssa kaksissa kisoissa viikon sisään. Tuloksena joka neljältä radalta hylly, mikä hieman taas lannisti ja lievensi kisainnostusta. Videolta suorituksia katsoessa löytyi kuitenkin ihan hyviäkin pätkiä, joten eiköhän me vielä tänä vuonna jossain kisata ;-) Tässä viimeisten, eli oman seuran kisojen, viimeinen rata eli ex-koutsimme Johannan hypäri. Hyvääkin löytyy, vaikka hylly oli vähintään ansaittu meikäläisen todella myöhässä olevan ja väärään suuntaan tehdyn ohjauksen jälkeen.

Agilityn talvikausi on myös käynnistynyt ja meillä koutsi vaihtunut kolmen vuoden jälkeen. Tämä talvi treenaillaan Löytynojan Hannan ohjauksessa ja jo eka kerralla Hanna listasi meille tämän talven tavoitteita: irtoaminen ja kontaktien nopeuttaminen. Nyt vaan pitäisi ahkerasti käydä vapaaharkkaamassa em. asioita... Ja samalla aktivoimassa Mimpsua, senkin pitäisi päästä taas vähän höntsäilemään jotain <3 Rally-tokon alkeiskurssista tuli jo vuosi!

 

Elämäni Koira 11 vuotta ♥

Tänään juhlimme MimmiMimpsuPampsuPampuNöpöNeitiNäpsäPamperoa, joka täyttää

jo 11 vuotta ♥

Onnittelemme Ronja- ja Sofi-siskoja sekä Figo-veljeä ja muistelemme Lalli-veljeä, joka odottaa jo pilven reunalla ♥ 

Toivottavasti saisin pitää Mimmin luonani vielä monta vuotta! 

 

Syksy saapuu

Syksy on viimein säänkin puolesta saapunut ja samalla meidän mökkikausi 2015 päättynyt. Päiväretkiä toki vielä voidaan tehdä, kuten tänään. 

Tänään käytiin myös suppilovahveroapajillamme, mutta sienisaalis jäi vaatimattomaksi. Koirat sen sijaan sai juosta metsässä itsensä väsyksiin ja nyt sohvalla makaakin melko rentoa porukkaa ;-) Itselle tällaiset metsäretket eivät näiden kanssa välttämättä kovin rentouttavia ole, koska Marttikin on alkanut viime aikoina tehdä itsenäisesti metsässä lenkkejä silmänkantamattomiin. Kyllä se aina on tullut takaisin, mutta minuutit tuntuvat pitkiltä jätkän ollessa näkymättömissä. Lisäksi oman metsän poikki kulkee rautatie, mikä aiheuttaa lisähuolta. Mimmi taas haaveilee omia polkujaan eikä huomaa aina seurata, missä emäntä kulkee :-) Mummoa saa siis myös vislailla tiuhaan. Yhtä kaikki, metsässä juoksentelu on koirille ihan parasta liikuntaa ja pitäisi vaan useammin lähteä sinne.

Muuten syksy on alkanut kuten vuosi sittenkin eli Martti on joutunut pitämään tötteröä takajalan ihovaurion takia. Vaiva on pitkittynyt ärsyttävästi, sillä joka kerta, kun olen armahtanut ja jättänyt tötterön pois, jalka on nuoltu rikki. Nyt (koputan puuta) on menty viikko ilman tötsää ja jalka on suht ok kunnossa. Toivotaan, että ikävä vaiva taas helpottaisi!

Agilityn saralla kesäkausi päättyi ja samalla meidän kolmen vuoden treenaus Johanna Wuthrichin asiantuntevassa opissa. Talven treenaamme Hanna Löytynojan ryhmässä, joten uusia tuulia tiedossa torstai-iltoihin - treenipäivä sentään pysyy samana, kuin aiempinakin talvina ;-)

Syyskuussa käytiin kisaamassa pari Wyffen rataa Takuilla Hervannassa ja nolla oli hypärillä NIIN lähellä! Vitonen tuli tyhmästä virheestä eli renkaan sivusta hyppäämisestä. Agiradalta tuli kymppi. Olen silti tosi tyytyväinen siihen, että me ollaan löydetty hieman vauhtia suorituksiin verrattuna aiempaan. Nytkin molemmilla radoilla oli miinusaikaa em. virheistä huolimatta! Seuraava yritys SM-nollien keräämiseen onkin sitten vasta oman seuran kisoissa SDP:llä 25.10.

Mukavaa syksyä kaikille!

 

 

Terveyspäivitystä

Mimmi kävi tällä viikolla Riitan luona Hasselissa ns. senioritarkistuksessa. Samalla neidiltä otettiin veritesti Geriatric Profile, mikä on melko laaja ja nimensä mukaisesti seniorikoirille räätälöity :-)

Yleistarkastuksen tuloksena Riitta lausui: "Hyväkuntoinen ja iloinen koira! Aavistus liikaa painoa, ei terveysriski. Hieman hammaskiveä, ei välitöntä hammaspuhdistustarvetta. Silmissä hieman jo sameutta (todennäköisesti ikääntymismuutos; lasiaisen samentumaa)." 

Verikokeiden tulokset olivat pääosin hyvät muutamaa pientä poikkeamaa lukuunottamatta. Yksi maksa-arvo oli vähän koholla, mutta koska muut olivat viitearvoissa, ei hätää. Myös jotkut amylaasi ja lipaasi olivat koholla, mutta lääkärin mukaan niitä ei usein edes tutkita niiden epädiagnostisuuden takia. Nämä arvot voivat nousta esim. haimatulehduksessa tms. suolistotulehduksissa. Toisaalta Mimmin CRP oli normaali, joten mitään vakavaa sillä ei ole. Todennäköisesti näitä arvoja nostaa Mimmiä lähes koko iän vaivanneet suolistovaivat, jotka toisinaan ilmenevät veriripulina ja oksenteluna. Lisäksi eosinofilit olivat koholla, mutta niin ne olivat viimeksikin 3 vuotta sitten, kun kävimme verikokeissa Oivassa. Mitään syytä silloinkaan ei löytynyt, koska Mimmi oli madotettu vain vähän aikaisemmin.

Eli summa summarum: mummolla kaikki tällä hetkellä hyvin <3

Martilla sen sijaan ei ole kaikki hyvin ja se on kyllä ihan herran oma vika :-( Pidin sillä viikon tötteröä takajalan ihovaurion takia ja se paranikin ihan kivasti. Niinpä päätin antaa herralle armoa ja jättää jo kotiin päiväksi ilman tötteröä, minkä seurauksena ihovaurio onkin nyt noin kolme kertaa isommalla alueella kuin alunperin, mrrr :-/ Eikun tötterö päähän jälleen, nyt se saa olla sitten vaikka maailman tappiin asti, yhtään en jätkää sääli.

En käsitä, mikä sitä noissa ihovaurioissa kiehtoo, kun se on ihan maaninen niiden lussuttaja! Mimmiltä ajeltiin karvat verikoetta varten toisesta etujalasta ja siinä oli neulanpisto, mutta ei sitä vaan se jalka yhtään kiinnosta. Mimmi antaa muutenkin kaikkien pienempien vammojen olla eikä pahenna niitä nuolemalla, kuten tuo toinen. Olisiko hieman älykkäämpi yksilö muutenkin ;-)