Tuplanollavoitot ja tupla-LUVAt!

Tää päivä oli selkeästi Martin <3 Startattiin Takkujen kisoissa hyppärillä ja agiradalla ja tuloksen voitte lukea otsikosta: molemmilta radoilta nollavoitot ja LUVAt \0/ Tänään vaan kaikki natsasi, vaikka toki parannettavaa omasta ohjauksesta löysin vaikka kuinka paljon. Mutta Martti paikkaa mun mokat, kuuliainen poika kun on <3

Mara hyppärin lähdössä. Kuva: Tommi Anttila

 Eka rata oli hyppäri. Ainoa, mikä jännitti, oli tietysti kepit, vaikka ne saikin ohjata oikealta ja ne oli mennyt treeneissä viimeksi joka kerta hienosti. No, ei ollut radallakaan ongelmia ja tuloksena -10,52, voitto ja meidän eka LUVA!

Tässä vielä kuvia hyppäriltä. Kaikki kuvat: Tommi Anttila.

Hauska kuva :-D Ohjaus kohti taivasta...

Tänään mä osaan - oikeesta välistä sisään!

Venyy...

Mihkäs sitte?

Ai jaa, LÄPI!

Olin kyllä ihan äimänkäkenä etenkin tuosta ajasta, koska radalla se ei tuntunut ollenkaan noin nopealta! Mutta kai se sitten sujuvaa oli :-) Agiradalle meillä ei sitten ollutkaan tämän jälkeen mitään paineita, mutta kuinkas ollakaan: näin siinä sitten kävi:

Eli medien ainoa nolla, -11,14 ja sitä myöten oltiin ykkösiä ja saatiin päivän toinen LUVAmme!! Radalla kaikki meni ihan hienosti, vaikkakin (kuten videosta voi nähdä), mun ohjaus on kyllä aikamoista huitomista... Ja ohjauskuvio ihan eri mitä olin suunnitellut tuohon loppuun eli piti valssata A:n jälkeisen hypyn jälkeen, mutta ihme ja kumma: Mara kesti takaaleikkauksen hypylle <3

Voitte varmaan kuvitella, mikä oli fiilis päivän jälkeen (ja on edelleen) :-D Hymy korvissa ja sitä rataa... Kisoista saaduilla lahjakorteillakin tuli osteltua kisapaikalla yhtä sun toista. Ei meinaa uskoa, että me ollaan 3. kisojemme jälkeen yhden LUVAn päässä kakkosista... Täytyy nyt nauttia tästä fiiliksestä, koska sitähän tää laji on: välillä ollaan näissä tunnelmissa, seuraavissa kisoissa voi tunnelma olla jo ihan toinen :-) Mutta liiaksi en voi tuota Maraa kehua, se on NIIN kuuliainen harrastuskaveri: ei häröile turhia, keskittyy ja paikkaa ne munkin mokat kiitettävästi. Ihan paras agilitykaveri, mitä toivoa sopii <3

Kisakalenteri on tällä hetkellä tyhjä, mutta eiköhän tässä syksyn mittaan jossain kisoissa käydä näyttäytymässä. Mitään varsinaisia tavoitteita meillä ei agilityssä ole ollut, mutta olishan se aika hienoa, jos se viimeinenkin nousunolla tulisi jo ennen ensi kesää :-)

Friends will be friends ♥

Niin rakkaita kuin kumpikin koiristani minulle on, on Mimmi luonnollisesti esikoisena ja ihkaensimmäisenä omana koirana The One And Only <3

Joskus on ihana viettää laatuaikaa kaksin, ihan kuin ennen vanhaan ja sellaista me vietimme viime viikonloppuna. Oltiin nimittäin reissussa meidän molempien parhaimpien ystävien luona :-) On niin ihanaa, että Mimmi tulee näiden isojen mustien poikien kanssa niin hyvin toimeen. Harmi sen sijaan on, että nämä ystävät asuvat nykyään niin kaukana, että näemme vain muutaman kerran vuodessa :-(

Mimmi ja bestiksensä Eetu <3

Koirat tulivat hyvin juttuun samoissa tiloissa, ainoastaan yöksi erotimme kaverukset portilla. Mitään kahakkaa ei ollut, mutta turvallisuussyistä lelut ja luut pidettiin kuitenkin poissa saatavilta ;-) Pääsivätpä kaverukset juoksemaan vapaana metsässäkin ja Mimmillä ja Tarmolla oli oikein mukava juoksukisa puiden seassa :-D

Pieni valkoinen - luulee olevansa iso musta :-D

Hiukan oli haikeaakin, sillä Mimmin 10-vuotiasta bestistä, Eetu-rotikkaa, on alkanut vaivata enemmän nivelrikko ja vanhuuden vaivat. Toivottavasti kuitenkin kaveruksilla olisi vielä tapaamisia edessä päinkin <3

Loppuun vielä pieni asetelmakuva :-) Mimmin silmät oikein kirkastuivat viikonlopun aikana, niin se tuntui nauttivan reissusta kaksin emännän kanssa <3

Liitoa, liitoa, liitoa

Oltiin Maran kanssa lauantaina Walatin kisoissa Valkeakoskella. Ilmoitin meidät kaikille kolmelle agiradalle eli päivä oli melko pitkä ja vauhdikas. Lisäksi sain juuri sopivasti viikonlopulle hermeettisen nuhalentsun, joten kuntoa kyllä kysyttiin radoilla...

A-rata oli todella sujuvaa menoa. Kepitkin sujui mallikkaasti eikä meillä ollut minusta juuri mitään korjattavaa, mutta vitonen pätkähti sitten yllättäen keinulta... Walatin A ja keinu ovat alumiinia ja tosi liukkaat ja rapisevat. Olen tottunut hidastamaan Maraa keinulle mentäessä ja nytpä jätkän vauhti ei sitten riittänytkään liukkaalla pinnalla, vaan se putosi keinun ylösmenolta :-/ No, onneksi toka yrittämällä saatiin keinu suoritettua, mutta menihän siinä varmaan sekunti ja tosiaan se vitonen. Sijoitus oli 4. Ei pitäisi jossitella, mutta näistä tuloksista voi nähdä, miten hieno aika meillä olisikaan ollut ilman sitä keinuepisodia. Anyway, muuten mahtava rata ja tosi kiva fiilis ♥

Tässä vielä videona tuo rata.

Muita ratoja en sitten valitettavasti saanutkaan ketään kuvaamaan. B-radalla keinu meni jo hyvin, kun en hidastanut Maran menoa yhtään. Sen sijaan 10 tulikin yllättäen kepeiltä, jonne tultiin vauhdikkaasti kahden hypyn kautta. Valssasin toka hypyn jälkeen juuri ennen keppejä ja taisin siinä pyöriessäni jotenkin sekoittaa jätkän pasmat ja se lähti väärästä välistä pujottelemaan. Toka yrittämäkin meni pieleen, mutta kolmannella saatiin onnistumaan. Tuloksena siis 10, mutta silti alle ihanneajan ja tulos 4.

C-rata oli hyvin samantapainen kuin kaksi aiempaa, ei mitään ihme kommervenkkejä. Ainoastaan loppusuoralla piti juosta hullun lailla, sillä siinä tultiin putkesta vinosti hyppy-pussi-hyppy-hyppy -suoralle. Tälläkin radalla kepit koitui meidän kohtaloksi ja niiltä jälleen 5 vp. Ohjasin vasemmalta, mutta ilmeisesti ajauduin taas liian lähelle keppejä (perisyntini :-/) ja Martti tuli kepeiltä ulos. Tällä kertaa päästiin kuitenkin palkintopallille eli tultiin toisiksi! Oli kyllä todella ansaittua, sillä Martti oli NIIN mahtava joka radalla ♥ Sillä riittää iloa, vauhtia, tarkkuutta ja yhteistyöhalua - en tiedä, mistä voisin löytää mulle paremmin sopivan agilitykaverin ♥

 Tässä vielä tulokset ja herra palkintoineen :-)

 

 

Seuraava startti sitten mahdollisesti parin viikon päästä Takuilla. Sitä ennen käydään kokeilemassa agia meidän vanhassa treenipaikassa Procaniksella. Saas nähdä, miten enää osataan!

Mimpsu oli meidän kisojen ajan maalla nauttimassa rauhasta :-)

Neiti löytää aina tontin aurinkoisimman paikan ;-)

Ja nenä mullassa, kuten maalla kuuluukin :-)

Vielä on kesää jäljellä!

Kesä se vaan jatkuu säiden puolesta, ihanaa! Koirat saaneet olla paljon omalla pihalla ja möksälläkin on käyty pikavisiitillä muiden kiireiden keskellä. Mitään uutta ja ihmeellistä ei viikkoon ole mahtunut, kylässä käytiin ihan Tampereen keskustassa ja siellä haisteltiin kaupungin tuoksuja :-) Viikonloppuna oli ystäväni kylässä ja siinä oli omat touhunsa. Lisäksi on nyt koitettu parilla lenkillä vähän juostakin ja jaksoi se Mimmikin lyllertää ihan kivasti perässä <3

Aksarintamalla koitettiin tällä viikolla treenata keppikulmia ja se osoittautukin vaikeaksi. Jos tulokulma on suora, kepit menee hienosti, mutta heti kun otetaan esim. putkelta vauhtia ja tullaan kepeille vinosti, suikkaa jätkä väärästä välistä sisään. Tämä on siis asia, jota meidän pitää alkaa säännöllisesti treenata ja paljon!!

 Agikisojen osalta suunnitelmat muuttuivat, kun Kaupin ryhmänäyttelyn tuomari vaihtui. Sain siitä hyvän "tekosyyn" perua näyttelyilmot ja ilmoitin sen sijaan Martin Valkeakosken agikisoihin kaikille kolmelle radalle :-) Mimpsu on niin tuhdissa kunnossa, ettei sitä olisi kehdannut Kaupissa kehään viedäkään ja Martti nyt ei muutenkaan mikään näyttelytyyppi ole, joten hyvä näin. Erkkariin varmaan Mimmin kanssa lähdetään, mutta Martti keskittyköön näytelmien sijaan agilityyn :-)


Laitetaas tähän loppuun muutamia rallittelukuvia takapihalta :-) Niiden myötä, mukavan kesäistä viikon alkua!

Kisadebyytti

Starttasimme vihdoin Martin kanssa virallisesti, Takkujen kisoissa Hervannassa. Kisadebyyttimme oli hiukan vaakalaudalla, sillä johtuiko jännityksestä vai peuran kurkkutorvesta, Mara oli ihan ripulilla kisapäivän aamuyöllä. Olisin totta kai jättänyt kisat väliin, jos herra aamulla olisi vielä oireillut, mutta se nukkui loppuaamuyön ulkona käynnin jälkeen ihan rauhallisesti ja oli aamulla normaali iloinen itsensä eikä mahakaan möyrinyt :-) Niinpä me startattiin kohti Hervoodia.

Osallistuimme kahdelle eli A- ja B-radalle. Molemmissa oli tuomarina Sari Mikkilä ja tuomariharjoittelijana Petteri Kerminen. Aluksi herra tietysti mitattiin kisakirjaa varten ja tulos oli - yllätysyllätys - medikoira ;-) Korkeudeksi saivat 37,5 cm eli ihan mieen mitoissa ollaan :-D

Molemmat radat oli melko suoraviivaista ohjausta, ilman mitään ihme kommervenkkejä. Taisi olla molemmissa 18 estettä, A-radalla pussi ja B-radalla rengas sekä keinu ns. "vaikeampia" esteitä. A-radalla kepeillevienti oli vauhdikas suoraan putkesta ja vasemmalta ohjaten. Se vähän jännitti etukäteen, mutta radalla Mara lähti tosi hienosti oikeasta välistä etenemään keppejä. Olinko sitten kuitenkin jännittynyt vai aloinko jo ennakoida seuraavaa hyppyä, mutta Mara tuli kepeiltä ulos 3. viimeisestä välistä. Siitä hämmentyneenä koitin ohjata sen kädellä kepit loppuun ja se lähti häröilemään keppejä takaisin päinkin, mutta meni kuitenkin viimeiset välit oikein eli kepeiltä vain 5. Tokavika hyppy oli tiukan kurvin jälkeen ja siinä herra hyppäsi hiukan laiskasti ja rima tippui eli tulos 10 virhettä :-) Aika taisi olla reilut 9 s alle ihanneajan ja sijoitus hopeaa, ykkönenkään ei saanut nollatulosta!

Palkintojenjaossa Maraa ei olis voinut vähempää kiinnostaa poseeraus ;-) Kuva otettu kännykällä, siitä heikko laatu.

B-radalle lähdin hyvillä mielin ja siinä kepeilletulo oli myös hiukan kimurantti, hyppykäännöksen jälkeen niin, että tulokulma oli aika ahdas. Kuitenkin ohjaus oli oikealta eli helpommalta puolelta ja kepit meni alusta loppuun hienosti. Kontaktien kanssa Maralla ei ole koskaan ollut ongelmia, joten kun päästiin rata keinulle asti (4. vika este) virheittä, aloin ehkä jo ennakoida nollatulosta ja loppurata eli suoralla muuri, hyppy, hyppy ohjaus jäi vaillinaiseksi ja Mara syöksyi yllättäen muurin jälkeen suoraan edessä olleen hypyn sijaan oikealla olevaan putkeen. Siitä siis hylly. Vähän jäi harmittamaan, kun siihen asti meni niin hienosti ja Martti olisi kyllä ansainnut sen nollan, mutta eiköhän tähän kisadebyyttiin kuitenkin varsin tyytyväinen saa olla <3

Tässä meidän menoa B-radalla :-)

Nyt sitten vaan kisakalenteria katselemaan! Harmikseni täytyy todeta, että kiireitteni takia me ei päästä kisaamaan todennäköisesti ennen kuin syykuun puolivälissä jälleen Takuilla. No, onhan meillä aikaa kisailla!

Ellun kanat

Otsikko ei viittaa Maran ihanaan Ellu-siskoon <3, vaan meidän lauman koko kesän olotilaan :-) Mökillä on oltu jo viisi viikkoa ja mökkielämä on kyllä melkoista pellossa eloa... Martti liikkuu varmasti paljon enemmän kuin arkena, sillä se saa olla päivät irti pihalla naapurien eli vanhempieni touhuissa mukana. Halonkannosta ja niiden hakettamisesta onkin tullut yksi Maran lempipuuhista ;-) Mimmikin kyllä liikkuu, mutta oma-aloitteisesti se on melko laiska, lähinnä makoilee badenbadenissa terassilla <3 Mimmille (ja emännälle) pian koittava kotiinpaluu tarkoittaa siis myös ryhtiliikettä kuntoilun suhteen, kun säännölliset remmilenkit taas alkavat!

Kävynsyöntiä :-)

Klapitalkoissa...

Traktorin kyydissä...

Mönkkäriajelullakin :-D

Mimpsu pääsi loman lopuksi Kirsin hierottavaksi 7 viikon tauon jälkeen. Hierontataukoa on koko ajan pikkaisen pidennetty sen jälkeen, kun vuosi sitten aloimme taas hieronnassa käydä. Aluksi Mimmi oli aikamoinen väkkärä hierottavaksi ja kovasti jumissakin etenkin alaselästä. Nyt neiti menee Kirsin eteen patjalle kyljelleen ja antaa silmät kiinni hieroa pitkänkin aikaa <3 Tälläkään kertaa vasemmalla puolella ei ollut mitään erityistä, mutta oikealta löytyi yksi fasettilukko, joka kuitenkin aukeni käsittelyssä. Seuraavalla kerralla pääsevätkin sitten taas molemmat hierontaan!

Martin kanssa käytiin sitten jälleen lääkärissä, tällä kertaa entisessä kantapaikassamme Pirkanmaan Pieneläinklinikalla. Siellä ei oltukaan käyty reiluun vuoteen, kun Taina-lääkärimme on äitiyslomalla. Taina ei ollut paikalla nytkään, mutta tutustuimme uuteen kivaan lääkäriin, Riitta Vikbergiin. Hän tutki Maran jalat ja totesi, että punoitus viittaa allergiaan (mikä nyt oli jo aiemminkin arvelu). Kuitenkin hän totesi myös, ettei näin vähäinen oireilu anna aihetta hötkyillä isojen testien suhteen, jotka eivät edes ole täysin varmoja. Niinpä Maraa hoidetaan edelleen käsikaupan erilaisilla tuotteilla; rasvahappoampullein ja erilaisin suihkein aina, kun tassut siltä näyttävät. Mikäli punoitus johtuisi kesän siitepölyistä, oireet todennäköisesti häviäisivät talven tullen. Mikäli näin kävisi, ei välttämättä aihetta tarkempiin tutkimuksiin ole. Toisaalta, mikäli oireet edelleen syksyllä jatkuvat, Riitta suositteli kuitenkin allergiatestejä. Katsotaan siis, mitä syksy tuo tullessaan tälläkin rintamalla!

Ainakin syksy tuo tullessaan meidän debyytin virallisissa agikisoissa, ekat ilmot on nyt tehty! Apua!

Mökkihöperöt

Loma se vaan jatkuu ja jatkuu :-) Paljon ei ole pantoja ja remmejä tarvittu, kun koirat saavat olla irti pihalla aamusta iltaan.

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän..."

Vihollisserkku 1/2...

...joita pitää kytätä mummolan ovien ja ikkunoiden takana aamusta iltaan :-)

Maalla pääsi myös lähikontaktiin tällaisen pedon kanssa...

...kunnes tuli lähtö arestiin ;-)

Muutama päivä vietettiin välillä myös kotona, jotta se remmilenkkeily ja ilman emäntää kotona oleskelu hieman muistuisi mieleen ennen arjen alkua. Ja hyvinhän se sujui :-) Lisäksi Martilla oli ihan uusi kokemus, kun se pääsi Sofien kanssa treffeille Koirakahvila Vainuun <3 Treffit sujuivat ihan hyvin, tosin Marttia kiinnosti enempi hajut kadulla kahvilan ulkopuolella kuin seurustelu pöydän ääressä ;-) Muita asiakkaita ei ollut paikalla, mutta kokemus oli tosiaan ihan miellyttävä.. Martti tulee varmasti viemään muitakin deittejään kyseiseen paikkaan rehveille ;-)

Kaverukset kahvilan sohvalla :-)

Ikean tuliainen, pysyi hengissä vielä toiseenkin päivään...

Loma jatkuu vielä, palataan asiaan taas arjen alkaessa!