Talvi!!

Let it snow, let it snow, let it snow :-) Kuratassuista siirryttiin ainakin hetkellisesti valkeaan unelmaan eli ensilumi satoi tällä viikolla. Koiria se ei hetkauttanut millään lailla, en tiedä miten ne ovatkin niin tasaisia tallaajia, kun joidenkin koirat tuntuvat vuodesta toiseen sekoavan lumesta? Miten teidän koiranne suhtautuvat ensilumeen? Emäntä sen sijaan iloitsee siitä, että jatkuva tassujenpesu on tauolla ja takapihallekin voi päästää ilman taistelua sisälletulosta, kun eivät joudu tassupyykille. Meillä nimittäin etenkin Mimmi aavistaa aina, jos pyydän sitä sisälle tassupesun kautta :-)

Tässä muutamia kuvia metsäretkeltä.

Tarkkana ku porkkanat ♥

Jos tarkkaan katsoo, niin voi löytää parsonin ;-)

Ihana talvinen metsä ♥

Kepit on parhautta - lumen altakin :-)

Satumetsä

Tiistain Procanis-treenit jäi taas töitteni takia väliin, mutta torstaina pääsimme sentään YLÖKKin treeneihin pitkästä aikaa. Maralla oli takana 1,5 vkon agitauko ja jätkä oli aika liekeissä, tosin hallinnassa :-) Ensin tehtiin pientä radanpätkää: puomi-rengas-putki-hyppy-A. Puomin alastulokontaktia hinkattiin palloetupalkalla ensin ja se oli taas sikavaikeaa. Mun tarvii käskyttää jopa pariin kertaan ja olla aika vieressä, että Mara tekee kontaktin haluamallani tavalla. A:n alastulokontakti sen sijaan on sille paljon helpompi, tosin nyt lensi niin kovalla vauhdilla, ettei millään olisi saanutkaan stopattua siihen :-D Hauskasti korjasi kuitenkin peruuttamalla kohdilleen, kun ensin tippui takajalatkin maahan. Hieno mies ♥

Keppiharjoitus meni "putkeen" tällä kertaa: molemmin puolin kauempaa ohjaten hyppy-kepit loistavasti ja vauhdilla \0/ Vitsit, kun olis saanut videolle! Jätkä meni sukkana oikeaan väliin hypyltä ja pujotteli sujuvasti "kuin käärme". Menispä aina noin... Lopuksi vielä keinua remmissä.

Tuota kontaktiasiaa olen pohtinut, että päästäänköhän me koskaan etupalkasta eroon? Täytyisi kyllä ehtiä vapaaharkkaamaan, jotta voisi tehdä useita toistoja kontakteilla ilman palloa ja pallon kanssa vaihdellen. Siitä se varmaan pikkuhiljaa etenisi. Lisäksi olen miettinyt toisten suorituksia katsoessa, että onko tuo pysäytyskontakti kaiken "vaivan arvoinen"? Juoksukontaktit olisi ollut ehkä helpompi opettaa ja käytännön kisatilanteessa nopeammat. No, päätös on aikanaan aloittaessa tehty ja aion kyllä pitää siitä kriteeristä kiinni edelleen. Meillä kontakti on suoritettu vasta, kun koira on "ota"-käskystä etutassut kokonaan (ei siis vain kynnet...) maassa, peräpää alastulokontaktilla. Näin o.

Loppuun vielä kuva yhdeltä aamulta, kun olin lähdössä töihin ;-) Mimmin lempipaikka on joka kodissamme ollut naulakon alla. Senpä tähden meillä on aina takit näkyvillä eikä peiliovi kiinni, jotta neiti pääsee pesäänsä ♥ Tuona aamuna ihmettelin hetken, missä Mara on, kunnes katsoin naulakon alle ja siellähän se oli siskon kyljessä ♥ Mimmin ilme tosin oli kärsivä, se näytti siltä, että voisi oksentaa tästä läheisyydestä :-)

Agikiemuroita

Tällä viikolla agilityt rajoittuivat Procaniksen treeneihin, YLÖKKin treenit jäi välistä osin työkiireiden ja osin väsymyksen takia, vaikka se vähän jäi harmittamaankin. Mutta aina ei tarvi jaksaa! Olenkin jättämässä (vaikkakin kovin haikein mielin) Procaniksen ryhmäpaikan pois ainakin talveksi ja keskitymme treenailemaan kerran viikossa kotikylillä ja satunnaisesti vapaaharkkaamaan. Kahdet treenit viikossa on osoittautuneet meikäläiselle aika raskaaksi ja ne Martin treeni-illat on sitten aina Mimmin yksinoloa, mikä ei tunnu kovin kivalta. Yksi treenikerta viikossa saa siis riittää, kun tavoitteet ei niin kovin korkealla tässä harrastuksessa ole :-)

Mutta siis tämän viikon treeneihin. Marko oli rakentanut meille seuraavanlaisen radan:

Tarkoitus ei luonnollisestikaan ollut mennä rataa kokonaan, vaan pätkissä. Eka kierroksella asetin tavoitteeksi päästä radan 9. renkaalle asti ja se onnistui kerrasta \0/ 3.-4. hyppyjen väli oli hankala, sillä siinä piti ehtiä hyvin koiran edelle valssaamaan hyppyjen välillä, että ehti vaihtaa ohjauspuolta ja törkkäämään koiran 4.hypyn takaa. 6. hypyllä vein Martin pyörittämällä vasemman siivekkeen ympäri, vaikka muitakin mahdollisuuksia olisi ollut. Kiire tuli taas valssata 8. hypylle, mutta hyvin meni ja ihmeesti Mara irtosi renkaalle, vaikkei sitä paljoa olla tehtykään! Hieno mies!

Toiseksi teimme sitten 8. hypyltä 10. putkelle, mutta Martti ei meinannut irrota putkeen renkaalta sitten millään. Irtoaminen on ollut ja on meille kovin vaikeaa, sitäkin pitäisi treenata tosi paljon itekseen (tässäpä taas yksi vapaaharkattava asia talveksi...). Lopuksi tehtiin 8. hypyltä kepeille ja kepit osoittautuivat Martille yllättäen tosi vaikeiksi. Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen se sitten lopulta teki pari-kolme onnistunutta suoritusta, josta pääsi palkkaamaan. Oli kyllä jätkä väsynyt treenien lopussa!

Loppuun pari söpöstelykuvaa viikonlopun toivotuksena teille lukijoille ♥

Sisko, mää niin tykkään susta ♥ (siskoa yököttää tää läheisyys ;-))

Anna nyt se nami, ni päästään poijes!

Maalaistolloina

Oltiin pitkästä aikaa viikolloppu mummolassa. Vähänkö oli hianoo, ku sai olla pihalla aina ku halus! Äippä oli välillä jossai poijes, mutta pappa oli meitin kans koko aika ja se oli aika mahtavaa! Ja mummun viäres oli kiva nukkuu ♥ Käytii autoilemas niitten kans kahvillaki, tai no, ei me saatu kahvii, mut saatii me herkkuja ;-) Äippä on kyä selvännäkijä, koska ku se tuli reissusta, se väitti heti näkevänsä, et me on saatu niitä... Mut ei se kauhee vihane mummulle ollu, ku ei meitillä ny oo mitää näytelmiäkä tiaros.

Toi nöösi keräilee vaa noita keppejä. Pakkoha sitä välilllä on sitte koittaa leikittääkki...

Vaikka emmää tosissani, antaa sevvaa voittaa...

Ku se o nii olevinaa - hohhoijaa - väsyttävää touhua.

Maalla sattuu ja tapahtuu. Lenkillä äipän kans meitin kimppuu meinas hyäkätä yks tyyppi niitten pihasta. Tai määhä olisin sen tiätty päihittäny, mut äippä vetäs meikän valjashissillä yläilmoihi ja ku se totes, ettei se tyyppi taira nöösiäkä arvostaa, se kiskas senki ylös. Se ärtsy tyyppi koitti silti saara tappelua aikaseks, mut äippä piti sen jalalla kaukana ja sitte se tarraski äipän kenkää :-) Mut se kenkä on koreteksiä eikä sille käyny kuinka. Vitsit, kummää sain kiamurreltua itteni valjaista vasta sitte, ku sen tyypin isäntä tuli käskyttää sen poijes. Mää olisin NIIN tahtonu vähä pöllyyttää sitä ♥

Tua kivellä oli jotai kiinnostavaa, onneks ei tarvinnu kastella jalkoja.

Maalaistollo?

Ja rinsessa :-)

Meitin möksämaisema ojjo aika syksyne...

Otettii pikku spurtit (sori kuvie huano laatu)...

Se oli aika nastaa :-D

 Ja loppuu äippä käski sanoo, et tän viiko reeneistä nöösin kans jäi kätee lähinnä se, ettei se (viäkä) oikeen osaa niitä kontakteja. Se meinaa aina varastaa ja äippä on kummiski tosi tarkka (niuho!) siittä, että se menee ne alastulot niinku ne on harjotellu eli ei riitä, et on varpaat maassa. Pitää olla koko etutassut maassa ja vasta sitte se on tyytyväine. Ans kattoo, oppiiko toi nöösi niitä koskaa :-)

Ja että tää juttu loppus niinku pitääki, ni laitetaa viä meikä-kaunottaren kuva. Määhän olin ERInomase kaunis sen ruattalaisserän miälestä, kröhöm, ellei viä oo tullu selväks ;-P

Jymy-yllätys erkkarissa!

Olen vieläkin ihan ihmeissäni. Mimmi, joka saavutti eilen veteraani-iän, sai tänään parsoneiden erikoisnäyttelyssä ERInomaisen arvostelun ja oli veteraaninarttujen (12 kpl) neljäs pesten näin myös valiokoiria ♥

Tuomari, ruotsalainen Svante Frisk, runoili Mimmistä seuraavaa:
"Bra kropp. Fint huvud med många bra detaljer. Mörka djupliggande ögon. Öronen ligger bra. Bra graftig nospart med saxbita. Tillräcklig hals. Kunde ha litet starkare rygg, litet låg svans ansättning. Välvinklad bak. Bra skuldra, rak överarm. Litet tung is sin bröstkorg (?). Kunde vara i stramare kondition. Rör sig ganska stabilt fram och tillbaka, kunde ha något längre steg från sidan och mer drive. Bra päls. Önskar mer terrier gnista."

En nyt ala tuota suomentaa, mutta siis oikeastaan lähes kaikki oli tosi positiivista! "Hieno pää, jossa monta hyvää yksityiskohtaa." ♥ Mimmin pää on minustakin maailman kaunein ♥ Sitä jaksaisi katsella vaikka kuinka pitkään, niin sievä ja ilmeikäs se on! Naurattaa tuo viimeinen lause: "toivoisin enemmän terrierikipinää" :-D Näkisipä Mimmin normielämässä! Heh :-) Neitihän ei kehässä tykkää esiintyä ja nytkin haukotteli vähän joka välissä. Mutta kehän laidalla - huoh... Joskus toivoisin kipinää hiukan vähemmän!

Mimmin palkinnot :-)

Neidistä ei valitettavasti tullut otettua oikein kuvia, toivottavasti joku olisi ottanut, niin saisin "in action" -kuvia lisättyä. Tässä Mimmi kehän laidalla.

Pitihän sieltä joku palkinto ostaa hyvästä suorituksesta... Kesti kotona pari minuuttia...

Kehäaikataulut menivät niin, että kaduin jo aamusta molempien koirien mukaan ottamista. Näytti nimittäin siltä, että ne ovat kehissä  yhtä aikaa. Olisin halunnut esittää tietysti molemmat itse, sillä pelkäsin vähän Martin suhtautumista vanhaan harmajapäiseen englantilaistuomariherraan, joka tutki koirat pöydällä tosi tarkasti ja spannasi tiukasti. Ehdinkin viedä Maraa kehän alussa, mutta sitten alkoi vetskunartut ja menin kehään Mimmin kanssa. Kuvittelin, että me saadaan H tai maksimissaan EH ja saan arvostelun kouraani samantien. Annoin silti Maran numeron kera Annan huomaan ja kun Mimmi saikin suureksi yllätyksekseni ERIn ja jatkoi kilpailuluokkaan, alkoi hikikarpalot valua otsalta...

Mimmi 8 vee eilen juhlien jälkeen ♥

Annan ja Martin vuoro pöydälle tuli juuri, kun tuomari oli sijoittanut vetskunartut ja tilanne hiukan "pilasi" Mimmin sijoitusjuhlinnan, sillä kaappasin vain palkinnot maasta onnittelematta edes muita sijoittuneita saati pusuttelematta Mimmiä ja juoksin ottamaan Martin haltuun. Meni kyllä tiukille, sillä tuomari siirtyi juuri arvostelemaan jätkää, kun sain sen remmin :-)

Onneksi herra käyttäytyi pöydällä tosi siivosti ilman mitään murinoita eikä ollut spannauksestakaan moinensakaan, joten huoli oli turha. Mutta toki jokainen silti mieluiten itse esittää koiransa! Mara meni oikein mallikkaasti ja tuomarisetä, brittikasvattaja Kevin Moore arvioi sen EH:n arvoiseksi seuraavin oikein positiivisin lausein:

"Nice dog in profile. Head of good size and shape. Ears well placed and of good size. Front very straight. Shoulders well laid back. Nice movement. Chest a little deep."

Joo, rintakehä vähän syvä, mutta ilmeisesti oli spannattavissa - JEI \0/ Herrasta ei ole senkään vertaa kuvatodistusaineistoa kuin Mimmistä, mutta laitetaan tähän kuva yhdeltä illalta... Täällä on nyt kyllä melko väsynyttä porukkaa lähes 11 tunnin näyttelyreissupäivän jälkeen. Mutta hauskaa oli ja ihanaa aina jakaa kokemuksia muiden parsonihmisten kanssa. Jotenkin tuntuu, että saman rodun ihmiset ovat kyllä ihan oma lajinsa :-)

EDIT: lisätty pari kuvaa Martista "in action". Kuvat: Leena Mäkelä.

Tarkka tuomarisetä Kevin Moore kieli keskellä suuta :-D Ja handlerilla tiukka ote Martin poskesta ;-)

"SEISO" - mikä onnistui hienosti ennen kehää, mutta kehässä ei enää jaksanut niin kiinnostaa pönötys.

♥ Mimmi 8 vee ♥

Rakkaista rakkain Mimmi, Mimpsu, Pikkuinen, Pampsiainen, Neiti, Nöpsö - rakkaalla lapsella on monta nimeä - saavuttaa tänään veteraani-iän 8 vuotta! Onnittelut ♥

Ei voi uskoa, miten nopeasti nämä vuodet ovat menneet ja miten paljon niihin on mahtunut! On reissattu pitkin Suomea kyläreissuilla ja Lapin hangilla. Treenattu sitä sun tätä lukemattomilla kursseilla. Käyty erinäisissä näyttelyissä vaihtelevalla menestyksellä. Kokeiltu useaa lajia, mutta jätetty aina kesken. Mutta mikä tärkeintä: nautittu elämästä yhdessä ihan missä vaan on oltukin ♥ Mimmi on ja tulee aina olemaan Elämäni Koira Numero Yksi ja sillä on ikuisesti erityinen paikka sydämessäni ♥ Toivottavasti meillä on vielä monen monta seikkailuntäyteistä yhteistä vuotta edessäpäin!
 

Ihan ekoja päiviä Kyröskosken kodissa joulukuussa 2004

Eka pentunäyttely Lahdessa keväällä 2005

Ihan pikkasena papan sylkyssä ♥

Terri-Erissä Hyvinkäällä v. 2005

Pori kv:ssä kesällä 2005

2. kodissamme Tampereella silloin, kun vielä tarvittiin housuja eli v. 2006 :-)

Levillä talvella 2010

Onnea myös Sofi- ja Ronja-siskoille ja Figo-veljelle sekä rakkaita ajatuksia myös Lalli-veljelle sinne pilven reunalle ♥

Figo, Sofi ja Mimmi sukutapaamisessa v. 2005

Maailman Eläinten päivää ♥

Meillä Eläinten päivä on tietysti joka päivä niin, että emäntä itse asiassa unohti tämän merkkipäivän aamulla... Hyvää Maailman Eläintenpäivää kuitenkin kaikille koirille sekä muillekin eläimille ♥

Seuraavassa viime päivien reportaasi :-)

Mimmi sai ennakkosynttärilahjana hieronnan Kirsillä. Kävimme viimeksi kuukausi sitten ja tuolloin neidin selkä oli sen verran juntturassa, että saimme seuraavan ajan heti kuukauden päähän. Tälläkin kertaa selkä oli jumissa, mutta positiivista edistystä oli se, ettei käsittely saanut aikaan järkyttävää vapinaa takajaloissa, kuten viimeksi. Eli hermot olivat pysyneet "auki" :-) Selän käsittely oli kuitenkin niin hankalaa, että Kirsi antoi ensin sähköimpulssihoitoa pitkään selkälihakseen, jotta se olisi rentoutunut syvemmältä. Tämän jälkeen hieronta sujui hieman paremmin, mutta edelleen Mimmi kyllä venkuroi aika tavalla. Ilmeisesti selkä on sen verran arka paikka, ettei makoilu käsiteltävänä ole kovin miellyttävää :-/ Kuukauden päästä taas uusiksi.

Martilla oli taukoa Procanikselta ja YLÖKKillä alkoi puolestaan talvikausi uudessa treenipaikassa täällä Ylöjärvellä. Uusi paikka ei paljoa jätkää hetkauttanut, kun emännällä on taskussa THE tennispallot :-D Ihmeen kauan muuten jaksaa kiinnostaa nuo palkkana, kaikkien aikoinaan kokeiltujen hilavitkuttimien jälkeen! Ensin tehtiin pussia, joka meillä yllättäen osoittautui Procaniksella taannoin kompastuskiveksi. Nyt ei ollut mitään ongelmaa. Aluksi pussin päätä pidettiin auki, mutta jätkä meni sen tosi varmasti ja lopulta putken kautta ihan mallikkaasti, ilman mitään epäröintiä. Well done!

Teimme myös A:ta, ensin palkkapallo heti A:n jälkeen, sitten niin, että A:n jälkeen tuli hyppy ja putki ja palkka vasta putken jälkeen - no problem! Välissä tehtiin keppejä yksittäin oikealta ohjaten etupalkalle ja sitten niin, että koutsi-Wyffe käveli toista puolta keppejä häiriönä. Tämäkin meni kuin vettä vaan. Oikeastaan oli aika hauskaa, että kun jätin tennispallon keppien päähän ja jätkä otti sinne katsekontaktin, niin sekä Wyffe että minä luulimme jätkän katseesta, että se ampaisee suoraan palkalle ja olin jo kieltämässä sitä lähtemästä. Mutta mitä vielä, vaikka jätkän katse oli pallossa, sana "kepit" ohjasi sen meneen vauhdilla keppien kautta pallolle.. Oltiin sekä minä että koutsi vähän äimänä, positiivisesti siis :-) Lopuksi tehtiin pientä hyppy-putki -pätkää.. Vähän mulla ohjauksen kanssa tarkentamista.

Herra osaa ottaa rennosti :-P Huomaattehan trimmatun ulkomuodon (hännänpää tasoitettu)!

Ruska-aikaan

Agilityssä oli tiistaina tekniikkatreenit. Harjoittelimme ympyrässä olevilla esteillä välistävetoja ja päällejuoksua molempiin suuntiin. Suunnanvaihto tapahtui aina putken jälkeen. Että piti olla vaikeaa! Kuten koutsimme sanoi, Martti on niin kiltti, että jos mä alan sekoilla enkä näytä herralle riittävän selkeästi tietä, hän pysähtyy ihmettelemään ♥ Alkuhaparoinnin jälkeen sain kuitenkin skarpattua ja seuraavat toistot meni aina edellisiä paremmin :-) Martti kyllä vähän kolisutteli rimoja kiperissä kohdissa, hyppytekniikkaa täytyy siis hioa ja ottaa useammin harjoituksia tiukilla käännöksillä.

Sadekelit on vähän harmittavasti haitanneet lenkkeilyä, meidän porukka kun ei ole kovin säänkestävää :-/ Harmi sinänsä, sillä molempia ja etenkin Mimmiä oli tarkoitus kiivaasti laihduttaa erkkaria varten, mutta eipä tuloksia paljon ole tullut. Vaikka ruokamäärä on pienentynyt huomattavasti, ei se pelkästään laihduta, jos liikunta vähenee vastaavasti. No, leikkimielellähän me näyttelyissä piipahdetaan ja jos sitten tulee noottia lihavuudesta, niin so not. Tiedän kyllä, etten yrittänyt tarpeeksi :-) Mutta on Mimmi niin nätti nöpönen, kaikkine ylimääräisine grammoineen ♥ Riitta kävi siistimässä neidin, valitettavasti en ole saanut aikaiseksi "jälkeen" kuvaa :-)

Pikavisiitillä maalla

Metsässä ollaan jokunen kerta käyty ja niin on muutama muukin :-) Yleensä ollaan saatu kyseisissä paikoissa lenkkeillä ihan keskenämme ja olen uskaltanut Mimmiäkin paikoitellen pitää irti. Nyt näyttää siltä, että entistä enemmän koiria ulkoilutetaan näissäkin metsissä eli tarkkana saa olla! Toisessa paikassa tuli viikonloppuna vesikoiranarttu yllättäen vastaan mutkan takaa. Onneksi sain Mimmin kiinni ennen kuin se näki tyypin, mutta Martti oli irti. Onni, että koira oli narttu, vaikka luotankin kyllä näissä tilanteissa aika hyvin siihen, ettei Martti ainakaan aloita tappelua uroksenkaan kanssa. Sitä ei vaan koskaan tiedä, millainen se vastaantulija on... Toisessa metsässä sitten pöllähtikin metsästä eteen vinttikoira, jonka hihnanpäätä ei näkynyt eikä kuulunut mistään. Onneksi nytkin oli vain Mara irti ja uskomatonta, mutta totta: jätkä tuli luokse kutsusta, vaikka näki tämän koiran lähellä! On se hieno mies ♥

Kotikotimaisemaani Karhella ♥

Haavanlehtien kauneutta ruska-aikaan

 YLÖKKin treeneissä Maralla oli vauhti päällä. Olen niin kehunut sen varmoja alastulokontakteja, niin kissan viikset: tällä kertaa jätkä juoksi niistä läpi ihan mennen tullen :-/ Jouduttiin ottaan pelkkää puomia monta toistoa etupalkalla, että alkoi sujua. Sitten ei enää lähdetty säätämään puomia radalla, vaan tehtiin vauhdikasta hyppy-putki -ilottelua. Lopuksi mentiin keppejä etupalkalla, sujuihan se. Seuraavat treenit ovatkin sitten hallissa. Saamme jatkaa lähes samalla kokoonpanolla Wyffen opissa, mahtavaa \0/

Syyspäivän touhuja takapihalla...