Meillä oli tällä viikolla todellakin erilaiset agitreenit! Teemana oli keskittyminen ja nimenomaan ohjaajan, ei niinkään koiran. Hallissa oli 6 estettä seuraavanlaisessa muodostelmassa.
Markolla oli lapuilla erilaisia vähintään 5 numeron sarjoja, jotka siis olivat esteiden suoritusjärjestyksiä. Jokainen ohjaaja veti nipusta vuorollaan oman lappunsa, jossa numerot olivat milloin missäkin järjestyksessä. Ohjaaja seisoi koira remmissä selin estemuodostelmaan, kun Marko luetteli numerot, jotka ohjaajan tuli painaa mieleensä. Tarkoitus siis oli, että katsomatta esteisiin ohjaaja opettelee ensinnäkin esteiden suoritusjärjestyksen, mutta vielä tärkeämpänä opettelee myös ohjauskuviot ko. radanpätkään.
Kun ohjaaja oli valmis, hän jätti koiran aloitushypyn taakse ja meni edelleen selin esteisiin radan keskelle. Tämän jälkeen oli 3 sekuntia aikaa lähteä liikkeelle suoritukseen. Voitte uskoa, miten vaikeaa on a) muistaa 5 numeron sarja ja b) ohjata koira niille järkevästi! Hlökohtaisesti muistan kyllä numeroita, mutta ohjauskuvioita en pystynyt millään kierroksella sokkona miettimään. Jotenkin mun oli ihan äärettömän vaikeaa hahmottaa rataa näkemättä esteitä, vaikka tiesinkin, missä tietyn numeroinen este sijaitsee. Niinpä en osannut tehdä edes yksinkertaisia valsseja, vaan koitin vaan kädellä sohia Maraa oikeille esteille ja eihän siitä oikein mitään tullut…
Ensimmäisellä kierroksella esteitä oli kaikilla viisi, toisella lisättiin yksi este (jos oli muistanut eka radan) ja vika kierroksella lisättiin jälleen yksi numero sarjaan. Lisähaastetta teki se, että eka kierroksella koirakko sai olla ”rauhassa” aikansa painaen numeroita ja kuvioita mieleensä, mutta seuraavilla kierroksilla hallissa soi poppi ja muut ohjaajat höpöttivät korvan juuressa koittaen parhaansa mukaan häiritä ohjaajan keskittymistä :-)
Oli kyllä kerrassaan mielenkiintoiset treenit! Tietenkään ihan tällaista tilannetta ei tosielämässä koskaan tule eteen, mutta harjoituksen tarkoitus olikin testata ohjaajan keskittymiskykyä ja korostaa mielikuvaharjoittelun merkitystä. Ja voin sanoa, että vaikeaa oli ainakin minulle!
Koska aikaa tunnin treeneissä vielä jäi, saimme lopuksi treenata itsenäisesti yksittäisiä esteitä. Martin kanssa keskityttiin kontakteihin ja keppeihin. Aluksi teimme matalaa puomia, jonka alta meni putki. Aika hienosti Mara pysyi tällä kertaa alastulokontaktilla käskyn alla, vaikka juoksin paljonkin ohi/sivuun siitä. Mahtavaa kehitystä \0/ Keppien kanssa olikin sitten takapakkia, jätkä lähti säännönmukaisesti väärästä välistä liikkeelle, vaikka sillä kepit on tähän asti olleet aika varmat läheltä lähettäen. No, treeniä treeniä vaan. Lopuksi teimme pitkästä aikaa keinua. Se oli matalalla ja vein Maraa pannasta päästäen siitä irti noin puolivälissä keinua. Aika varmasti jätkä stoppasi etutassut maahan. Etupalkka oli vielä kaikissa näissä esteissä, siitä täytyy pikkuhiljaa alkaa päästä eroon, muutenhan me ei ikinä päästä meneen kontakteja/keppejä osana rataa. Hiljaa kuitenkin hyvä tulee, sen on ainakin tän reilun vuoden aikana oppinut :-)
EDIT: Piti vielä hehkuttaa itse asiassa Martin keskittymiskykyä treeneissä. Iso musta treenikaveriuros Timo ja juoksuinen Ilona treenasivat irti omia esteitään ihan vieressä, kun lopputunnista treenasimme omiamme eikä Martti ollut kiinnostunut kuin omasta tekemisestä! Marko oikein kehuikin jätkän keskittymiskykyä ♥ Vaíkka Mara vuoroa odotellessa kiljuukin, työtä tehdessä sen moraali on kyllä tosi korkealla!
EDIT: Piti vielä hehkuttaa itse asiassa Martin keskittymiskykyä treeneissä. Iso musta treenikaveriuros Timo ja juoksuinen Ilona treenasivat irti omia esteitään ihan vieressä, kun lopputunnista treenasimme omiamme eikä Martti ollut kiinnostunut kuin omasta tekemisestä! Marko oikein kehuikin jätkän keskittymiskykyä ♥ Vaíkka Mara vuoroa odotellessa kiljuukin, työtä tehdessä sen moraali on kyllä tosi korkealla!

