Liitokauren avaus Rookaaniksella

Ja äänes on sitte meikä eli Mara eli meitin perheen liitomestari, ettäs tiärätte! Eka tähän kärkeen pari kuvaa, jokka äippä lainas Kamunkorpilaisilta, toivottavasti ne ei pistä pahaksee... Nää kuvat on meikästä siältä Takkujen epiksistä, josta äippä tos alhaalla kirjootti.
 

Täsä mää oon just menny läpi ja katton, misä äippä menee... Kuva: Eija Viitanen

Eile alko sitte taas reenit Rookaaniksella. Mua ei olis yhtää huvittanu lähtee maalta mihkä autoilee ja äippä saiki metsästää mut poksii pihalta :-) Kaikellisäks me otettii kyytii yks Luto emäntänsä kans matkalta ja mun piti sille vähä jutella, vaikka se joutuki peräloosterii :-) Perilllä mää muistin, mikä paikka se oli ja vitsit, miten siä oli taas tullu kesän aikana mahtishajuja pitki pihaa! Äippä komensi koko aika, että "älä lussuta", mut emmää sitä jaksanu kuunnella. Ah, niitä hajuja ja makuja ♥

Meitin ryhmäs on jatkossa sit Luton paikalla vanha rakas Ilona-kääpiövillis, mut ne oli tällä kertaa poijes. Sit siinä ryhmäs oli yks tuttu portsu, se oli meitin kans jo keväällä kontaktikurssilla ja kuulemma sinne tulee viä toinenki portsu samaa ryhmää. Eli Ilona-mini, mää-meri ja kaks maksii :-)

Marko tais heti näyttää noille opastajille, et me ei ollakka enää mitää eskarilaisia, vaa oikeita liitomestareita. Äippä meinas saara hepslaakin, ku näki ratapiirroksen: siinä oli 25 numeroo eikä äippä taira osata laskee nii pitkälle! Se oli muuteski ihan kuutamolla, ku niitä koitettii viärä sitä rataa läpi ilman meitä mestareita. Mää häpesin silmät päästä siinä kentällairalla, ku äippä koikkelehti yksinää ihan vääri ja sitä jouruttii ojentaa. Voi tsiisös...

No, lopputulos oli se, että me hinkattii vaa 11 ekaa estettä. Tartteeki laittaa siittä rarasta kuva tänne, ku saan semmotten otettua :-) Siinä oli kyä haastetta enempi ku niissä Mutala-raroissa, joita me ollaa kesällä tehty. Paljo tanssia äipälle, semmottia liikkeitä, ettei se ees muistanu niitä olevan olemassaka ja tiätty tuttuu valssia. Mut aika hyvimme verettii, ku tarpeeks monta kertaa sitä 11 kuvioo verettii. Ei jatkettu siittä pitemmälle, ku siä tuli sitte jo kepit ja kiipeet (AAA ja puami), joita äippä ei VIÄKÄ osaa. Meitin kyä annettii ymmärtää, että niitä aletaa ny menee eikä me olla enää mitää nöösejä :-) Mitenkähä mää ton äipän saan oppii?

Oli muute aika helle ja meitin hallis kuuma. Meikällä oli iha kiäli vyän alla enkä meinannu jaksaa hyppiä tarpeeks korkeelle ja rimat vähä kolisi välillä... Onneks sain reenien jälkee synttäritakin päälle, se on semmone roteepyhje, jota voi kastella ja se viilentää kivasti.

Ja täsä mää lähestyn yhtä hyppyy, huamaatteko, mitemmää kuulostelen äipän käskyjä toisella korvalla ;-) Kuva: Eija Viitanen