tiistai 21. huhtikuuta 2015

Paluu arkeen siedättyen

Koirien 1,5 viikon maalaisloma päättyi, kun emäntä palasi lomalta rapakon takaa. Koirilla oli ollut mahtava loma mummolassa ja vain Mimmille oli kertynyt hieman lisämassaa vyötärölle ;-) Martti sen sijaan oli jopa hieman sporttisemman näköinen, olihan se saanut juosta irti pitkin maita ja mantuja koko ajan. Martti on muutenkin leimautunut "pappaan", mutta erityisesti tämän pitkän loman aikana se oli seurannut tätä jatkuvasti ja ollut mukana kaikissa autonkorjaus- ym. pihahommissa :-) 


New Yorkissakin näkyi melko paljon koiria katukuvassa. Central Park oli mahtava lenkkeilypaikka ja Greenwich Villagesta löytyi koirapuistokin. Silmiinpistävää oli ehkä se, että koirilla käytettiin aika paljon erilaisia huppareita ja takkeja, vaikka keli ei vaatetusta olisi vaatinut. Taitaa suuressa maailmassa olla imagokysymykset tärkeitä koirillakin :-) 




Emännän paluu oli kuitenkin molemmille ilmeisen iloinen tapahtuma, sillä tullessani pihaan molemmat vetivät hännät ässällä kauheaa rundia ja Mara kiljui innosta naama hevosenkengällä <3 Vähän pelkäsin, että arjen alku aiheuttaisi kotona pissaamista sisälle, mutta pitkät päivät näyttäisivät sujuvan ihan kivuttomasti.

Lomalla sain sähköpostia Hasselin Riitalta, että Martin siedätyshoitopaketti on vihdoin saapunut. Sehän tilattiin jo helmikuussa ja piti tulla maaliskuun puolella, mutta toimitusajat ovat olleet hyvin pitkiä. Siedätyshoito on nimeltään Artuvetrin® Therapy ja Martilla siinä siedätetään kolmeen eri allergeeniin (varasto- ja pölypunkkeja), jotka viime syksyn allergiatestissä olivat yli raja-arvon.

Kuten jo aiemmin kerroin, tätä siedätystä kokeillaan nyt vuoden ajan ja katsotaan, vähenevätkö Martin iho-oireet sinä aikana. Mikäli erilaiset tulehdukset edelleen jatkuvat, ne eivät todennäköisesti johdu näistä allergioista ja siedätyshoitoa on siinä tapauksessa turha jatkaa. Mielestäni on kuitenkin järkevä kokeilla tätä mietoa keinoa, sillä eivät jatkuvat antibioottikuuritkaan mukavia ole ja pahimmassa tapauksessa jouduttaisiin ehkä kokeilemaan kohta kortisoniakin. Siedätyshoito ei estä kisaamistakaan toisin kuin nuo lääkekuurit. Vaikka Martin oireet ovatkin melko lieviä ja "epämääräisiä" ovat jatkuvat iho- ja silmätulehdukset sekä tassunvälivaivat todella ärsyttäviä eikä tötsä päässä oleminen ole hääviä sekään. Eli toivotaan, että siedätys vähentäisi näitä ongelmia!

Alla hieman lisätietoa lääkityksestä. Nyt aluksi neljä ensimmäistä pistosta annetaan 2 vkon välein. Tämän jälkeen kaksi pistosta 3 viikon välein ja tämän jälkeen siirrytään kuukauden välein annettaviin pistoksiin. Annostus muuttuu hoitovälin mukaan ja sitä joudutaan toki joskus muuttamaan muutenkin oireiden mukaan. Aluksi käymme ottamassa piikit lääkärissä, mutta alun jälkeen ne pitäisi pystyä itsekin antamaan. KÄÄK!

 
Eilen Martti sai ensimmäisen pistoksen eikä siitä tullut mitään oireita. Odottelimme lääkärissä puoli tuntia pistoksen jälkeen ja sinä aikana Mara hurmasi taas koko henkilökunnan ja muut potilaat, kissaa lukuunottamatta ;-) Herra istuskeli kaikessa rauhassa ja tarkkaili ympäristöä, heilutti häntää kaikille ja oli oikea hurmuri <3 Tapasimme myös aivan hurmaavan kääpiöpinserin tyttöpennun, joka oli ensimmäisillä rokotuksillaan. Martti oli oikein ystävällinen leikittäjä pikkuiselle <3

 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Laatuaikaa pääsiäisenä

Pääsiäisen pyhät sujuivat meillä poikkeuksellisen ohjelmattomissa ja rauhallisissa merkeissä, ihan kotosalla. Käytiin joka päivä metsässä, jotta koirat sai olla irti. No, nauttivatko ne siitä, enpä tiedä. Mimmi lähinnä köpötteli perän pitäjänä eikä Marttikaan suurempia spurtteja ottanut - ihan hyvä niin! Ehkä nuo retket kuitenkin olivat meille kaikille mukavaa pään tuuletusta. Ja mikä parasta: metsässä oli vielä vahva latupohja, joten kuratassuja ei tarvinnut pestä. Löydettiinpä kiva laavukin, jonne pitää keväämmällä kyllä suunnata makkaranpaistoretkelle :-)

 
Käytiin yhtenä päivänä pikaisesti hallilla höntsäilemässä. Mitään treenisuunnitelmaa ei ollut, mutta kivaa oli kuitenkin kaikilla :-D

Neiti täpäkkänä :-)

Joko saa tulla?

Söpistelyä <3

Mara painoi kieli vyön alla :-D

Ota!

Läpi tultiin!
Pyhät on nyt kuitenkin lusittu ja pian koittaa emännän loma ja koirien 9 päivän mummolaelo. Vähän hirvittää, miten lihavassa kunnossa nämä hoitolapset lomansa jälkeen ovat, mutta sitten pitää alkaa entistä kovempi bikinikuntoon-treeni :-) Martin kanssa ollaan peräti kerran käyty hölkkäämässä, ehkä n. 6 km lenkki, josta öbaut 4 km hölkkää. Ei emännän kunto kestä ja Marakin oli sen verran touhusta ihmeissään, että jolkotteli lähinnä takana :-) Sinänsä ärsyttävää, että vetoapu olisi ollut tarpeen..

Palataan asiaan loman jälkeen, siihen asti ihanaa kevättä lukijoille!



maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kivat kisat

Lauantaina 28.3. suuntasimme Martin kanssa Lempäälään TAMSKin kisoihin. Reilun kuukauden tauko olikin taas kisaamisessa ja tarjolla kaksi agirataa + hyppäri. Tuomareina piti alkuperäisen tiedon mukaan olla Henri Luomala ja Petteri Kerminen, mutta loppujen lopuksi tuomarikatras oli em. lisäksi Salme Mujunen, Minna Räsänen ja Johanna Nyberg. Medikolmosten ekan agiradan tuomaroi Kerminen, toisen agiradan ja hyppärin Mujunen...

Petterin eka rata oli todella kiva ja helposti tehtävissä, mutta niin vaan pilasin Maran mahdollisuudet nollaan :-( Neloshypyn jälkeen oli viime kisojen tapainen vienti pituudelle (viimeksi taisi olla ihan perushyppy tuossa kulmassa) ja rataan tutustumisessa aioin tehdä siihen valssin. MIKSI EN tehnyt, vaan yritin persjättöä?! Kysyy hän ja sitä ihmetteli Marttikin ja hyppäsi pituuden sivusta. Siitä vitonen. Muuten rata oli tosi sujuva ja suht vaikea keppikulmakin meni hienosti. Olin SUPERtyytyväinen, vaikkakin itseeni pettynyt, kun en tehnyt suunnitelman mukaan. Valitettavasti en saanut rataa videolle.

Lähde: http://www.agi-petteri.fi/ratapiirroksia/
Salme Mujusen agirata vähän jänskätti, sillä muistin alemmista luokista Salmen radat hieman - hmm - erikoisina :-) Rata oli kuitenkin tosi kiva, siinä sai tosiaankin juosta kovaa suoria putkia ja nolla oli taas niiiiiin lähellä, mutta todennäköisesti laskin taas kättä hypyn päällä ja Mara tiputti 3. hypyn riman alas. Muuten aivan loistava rata ja aikakin -11,66! No, sillä ajalla ei oltaisi oltu tuossa sakissa 10 joukossa, mutta olisi Martti tästäkin nollan ansainnut... Tästäkään radasta ei valitettavasti ole videota.

Hyppäri olikin sitten "taattua" Salmea :-) Taisi olla 7 putkea ja sellaista vääntöä, että huh. Medi3:lla 28 koirakkoa ja 3 tulosta, loput hyllyjä - me muiden joukossa. Hyllytettiin 4. hypylle ja sen jälkeen paketti meni täysin sekaisin, kunnes kepeiltä saatiin sitten loppu menemään ihan kelvollisesti. Sai juosta :-)






Mimmi joutui tässä taannoin trimmauskoneen käsittelyyn ja vieläkin on hieman homma kesken. Emäntä on ollut kovin laiska kuvailemaan, joten varsinaista aineistoa mummelin uudesta lookista ei valitettavasti ole :-( Emännän city- ja koirien maalaisloma lähenee, mutta vielä vietetään pääsiäinen rauhassa kotosalla. Mukavaa pääsiäisen odotusta!


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Talvilomalla pohjoiseen ja takaisin

Suuntasimme, Mimmi jo kuudetta ja Marttikin jo viidettä kertaa, talviloman viettoon Sirkkajärven rannalle Leville. Levillä oli vielä ihana talvikeli: paljon lunta ja aurinkoa, ei kuratassujen pesua eikä sepeliä tassujen alla. 


Lenkkeiltiin tuttua issikkavaelluspolkua, jossa koirat sai revitellä irti ja nauttia suun täydeltä hevosen "sitä itseään" :-D 


Mimmi saunoi joka päivä vähintään kerran ihanan puukiukaan löylyissä <3





Martti seurasi koko viikon emäntää askel askeleelta mökin ylä- ja alakerran väliä :-) Oikeastaan herra oli jopa hieman ärsyttävä, sillä se ei jäänyt hetkeksikään alas, jos minä menin käymään ylhäällä. No, hyvää kuntoiluahan se portaiden hyppiminen ylös alas oli, mutta melkein jo huolestuin tästä läheisriippuvaisuudesta :-)


Maran viikkoon mahtui myös viime vuotiseen tapaan treffit ihanan Ulpu-neidon kanssa Petsukkalammen jäällä. Herra taisi odottaa treffeiltä hieman muunlaista sisältöä, mutta Ulpua kiinnosti lähinnä jäältä löytynyt keppi :-) Vauhtia näiden kaverusten tapaamiselta ei silti puuttunut!





Emäntää ainakin Lapin-kärpänen on puraissut niin pahasti, ettei tämä varmaankaan jäänyt viimeiseksi lomaksi pohjoisessa. Ja kun koirat ovat niin hyviä reissutyyppejä, niin mikäs siinä on matkustaessa, tuota 12 tuntia autossakin...