Talvilomalla pohjoiseen ja takaisin

Suuntasimme, Mimmi jo kuudetta ja Marttikin jo viidettä kertaa, talviloman viettoon Sirkkajärven rannalle Leville. Levillä oli vielä ihana talvikeli: paljon lunta ja aurinkoa, ei kuratassujen pesua eikä sepeliä tassujen alla. 

Lenkkeiltiin tuttua issikkavaelluspolkua, jossa koirat sai revitellä irti ja nauttia suun täydeltä hevosen "sitä itseään" :-D 

Mimmi saunoi joka päivä vähintään kerran ihanan puukiukaan löylyissä <3

Martti seurasi koko viikon emäntää askel askeleelta mökin ylä- ja alakerran väliä :-) Oikeastaan herra oli jopa hieman ärsyttävä, sillä se ei jäänyt hetkeksikään alas, jos minä menin käymään ylhäällä. No, hyvää kuntoiluahan se portaiden hyppiminen ylös alas oli, mutta melkein jo huolestuin tästä läheisriippuvaisuudesta :-)

Maran viikkoon mahtui myös viime vuotiseen tapaan treffit ihanan Ulpu-neidon kanssa Petsukkalammen jäällä. Herra taisi odottaa treffeiltä hieman muunlaista sisältöä, mutta Ulpua kiinnosti lähinnä jäältä löytynyt keppi :-) Vauhtia näiden kaverusten tapaamiselta ei silti puuttunut!

Emäntää ainakin Lapin-kärpänen on puraissut niin pahasti, ettei tämä varmaankaan jäänyt viimeiseksi lomaksi pohjoisessa. Ja kun koirat ovat niin hyviä reissutyyppejä, niin mikäs siinä on matkustaessa, tuota 12 tuntia autossakin...

Sunnuntaikivaa hallilla

Antaa kuvien kertoa meidän sunnuntaiaamun puuhista :-) 

Maralla oli sen verran vauhti päällä, että kamera ei oikein tarkentanut, siksipä enemmän kuvia mummelista <3

Mitä sitte tehrään?

Oikeesti? Annas ny niitä käskyjä?

On se ny perhanan hirasta toimintaa!

Jes, mahtavaa!

Tälleen vai? Äippä mää en pysty kavvaa oleen näin :-)

Tää ei ny oikeen miällytä, miks toi sisko on MUN kentällä ;-)

 

Kohti siedätystä

Periaatteessa en tykkää bloggailla terveysasioista, koska ne ovat monessa mielessä hieman riskaabeleita aiheita ja mielestäni ne eivät  myöskään ole mitenkään erityisen kiinnostavia lukijalle. Toisaalta olen itse vuosien saatossa hakenut tukea erilaisille sairausepäilyille tai muille ajatuksille lukemalla kohtalotovereiden blogeja, joten sen takia uskallan jälleen avautua terveysasioista.

Martin silmä alkoi alkuviikosta punoittaa eikä punoitus tuntunut helpottavan kotikonstein. Olin ilmoittanut meidät lauantain kisoihin Lempäälään, joten koitin viimeiseen asti hoitaa silmää ilman dopingia. Koska se kuitenkin alkoi vaivata koiraa enemmän, vein Martin näytille Hasseliin. Ja hyvä että vein, koska silmässä oli jälleen sidekalvon tulehdus. Värjäämällä ei löytynyt vaurioita tai mitään vierasesineitä, joten hoitona Oftan Dexa-Chlora -silmätippoja 4-6 krt päivässä 10 päivän ajan + siihen 7 pv dopingvaroaika.

Samalla näytin vasemman takakintereen sitkeää ihottumaa, johon sain ohjeeksi laittaa Canofitea, jotta kutina helpottuisi. Riitta tarkasti myös tassunpohjat, joista vasemmassa etujalassa oli varpaanväleissä lievää punoitusta. Punotti viime viikolla aika hurjastikin, mutta Skingelillä sain rauhoittumaan.

Googlettelin ennen eläinlääkärikäyntiä siedätyshoitoon liittyviä asioita, koska Riitta oli jo syksyllä allergiatestien jälkeen ehdottanut siedätyshoidon aloittamista. Tuolloin suhtauduin aiheeseen kovin skeptisesti ja uskoin meidän selviävän ilman siedätystä kotikonstein. Lisäksi pidin siedätyshoitoa kovin sitovana ja hankalana. Otin asian nyt uudelleen puheeksi ja aiheesta pitkään keskusteltuamme pyysin Riittaa tilaamaan Martille siedätyshoitolääkkeen. Martin tapaushan on melko lievä eli se on suppean testin mukaan allerginen "vain" yhdelle pöly- ja kahdelle varastopunkille, eikä millekään testissä testatulle siitepölylle. Seuraavassa viime syyskuussa otetun testin tulos.

Siedätyshoitojen toimittaja on Suomessa vaihtunut ja 1.9.2014 alkaen uudet aloitushoidot tulevat ALK:lta. Siedätyshoidon nimi on Artuvetrin® Therapy. Aiemmin käytettiin Heskan siedätyshoitoa. Uuden toimittajan myötä myös siedätyshoidon aloitus on helpottunut. Enää ei alussa piikkiä annetakaan 3 vrk välein, vaan 3 kk "sopeuttamisjakson" ajan piikit annetaan 2 viikon välein ja tämän jälkeen kuukauden välein. Käytännössä annokset voisi antaa kotonakin, mutta itse olen asennoitunut siihen, että ne käydään otattamassa lääkärissä. En todellakaan ole mikään sisar hento valkoinen...

Siedätyshoitoa kokeillaan noin vuoden verran ja mikäli oireet (Martin tapauksessa erilaiset tulehdukset) helpottavat, hoitoa jatketaan käytännössä koiran loppuelämän ajan. Mikäli vuodessa ei mitään näkyvää muutosta tapahdu on siedätyshoito turhaa ja se voidaan lopettaa. Silloin voi todeta, että oireet ovat johtuneet jostain muusta kuin näistä nyt siedätetyistä varasto- ja pölypunkista. Näiden punkkien osalta allergiatestauksesta on netissä saatavilla hyvinkin ristiriitaista tietoa. Esim. täältä löytyy aiheesta lisää.

Olen kuitenkin kaikista epäilyksistäni huolimatta tullut siihen tulokseen, että kokeilla kannattaa. Kustannus siedätyshoidosta ei ole mielestäni kummoinenkaan, kun miettii miten paljon rahaa jatkuviin eläinlääkärikäynteihin vuodessa menee. Lisäksi tuo sitoutumispuolikin on uuden annostusvälin takia helpottunut huomattavasti, kyllä sitä nyt kerran kahdessa viikossa saa lääkäriajan kalenteriin sopimaan! Siedätyshoito ei myöskään ole dopingia eli kisauraa ei tämän takia tarvitse katkaista ja ylipäätään, mitä en tekisi rakkaan lemmikkini olon parantamiseksi ♥ Jos kokeilu sitten osoittautuu turhaksi, niin onpa ainakin kokeiltu! 

Shopping

Tänään käytiin shoppailemassa Mustista ja Mirristä herralle uudet valjaat. Kahdet jo olemassaolevat nousevat vetäessä kurkkua painamaan ja aiheuttavat kröhinää lenkillä. Nämä Rukan Mini Comfort -valjaat vaikuttavat ainakin ensinäkemältä istuvan hyvin - toivotaan, että ovat käytössäkin mukavat. Ja värikin on aika kiva näin kevättä kohden mentäessä :-)

Kaupasta lähti mukaan (tuhottaviksi) myös pari halpaa narulelua. Kotona ne saivat jo melkoista kyytiä ;-)

 

Ystävänpäivän kisailua ja la(i)skiaissunnuntain touhuja

Vietimme Martin kanssa Ystävänpäivää LEVEKin kisoissa SDP:llä. Tuomareina oli kahdella radalla oma koutsimme Johanna Wüthrich ja toisella agiradalla yksi suosikkituomareistamme eli Mikkilän Sari. Liekö lisäpaineita tuosta oman koutsin tuomaroinnista, mutta ennen ekaa rataa jännitti selvästi enemmän kuin aiemmin. Lisäksi torstain teeneissä kaikki sujui niin mallikkaasti, että sekin pisti vähän jännittämään, sujuisiko kisoissa mikään.

Eka rata oli Wyffen agilityrata, josta tuloksena 10 vp (kielto hypyllä ja kepeillä) ja 0,02 yliaikaa. Kolmoshypyn kielto johtui nähtävästi omasta ryysimisestä, kun lähdin taas koiraa katsomatta rynnimään kolmoshypyn taakse valssille ja Marttihan tuli sinne mukana :-) Keppikielto oli myös samasta syystä eli vedätin Martin ohi kepeistä - typerää! Sinänsä kiva, että saimme tuloksen, mutta nuo omat mokat jäivät vähän harmittamaan. Sekä se, että noiden parin korjailun takia meni yliajalle, vaikka juoksin mielestäni kuin heikkopäinen. 

 

Toka rata oli Wyffen hypäri ja siitä ei ole paljoa kerrottavaa... Mulla oli ohjaus ihan hukassa ja siitä koutsi radan jälkeen vähän huomauttikin - aiheesta :-) Heti alun "ohjaus"kuvio oli käsittämätön, ihme että Mara tiputti vain 2. riman... Sitten suorasta putkesta jätkä tuli kierien ulos, se ei ennen ole noin liukastellutkaan! Takaaleikkaus renkaan jälkeiselle hypylle tuli tehtyä ihan vahingossa ja se onnistui! Mutta takaakierron jälkeen en ottanut Maraa haltuun ja niinpä se kosahti väärään päähän putkea.

Vika rata oli Mikkilän Sarin agirata. Olen aina tykännyt Sarin radoista ja nytkin se oli ihan "tehtävissä", mielestäni helpompi, kuin Wyffen agirata... Alku oli ihan samanlainen ja tällä kertaa onnistuin jotenkin viemään Maran yli 3. hypyn, mutta sen takana valssissa olin nähtävästi myöhässä ja Mara jäi pyörimään A:n eteen. Onneksi siitä ei kuitenkaan tullut kieltoa. Muuten rata meni suht sujuvasti, kunnes sitten kepeillä Mara liukastui ohi 2. välin ja siitä vitonen. Onneksi huomasin virheen ja palautin alkuun! Tähän (ja muihin epämääräisiin muuvseihin) tuhraatui kuitenkin jälleen aikaa ja tulos oli 5,21. Silti 2 tulosta 3 radalla on paremmin, kuin meillä kolmosissa tähän asti!

Mara kävi oudon kuumana ja komensi meikää joka radalla - sille outoa käytöstä. Ehkä sitten vaan ohjasin niin kökösti, että sitä harmitti :-D Lisäksi ihanneajat tuntuvat kolmosissa niin kovilta, että vaikka me joskus saataisiinkin nolla, niin ei me ikinä päästä mihinkään 5 kärkeen meidän vauhdilla :-( En tiedä, mistä saisi nopeammat jalat? Näitä nykyisiä testataan taas viikon päästä, tosin vain kahdella radalla TAMSKin kisoissa :-)

Ystävänpäivän kunniaksi Martti taisi kisoissa hieman ihastua sievään Sera-neitoseen ;-) Herra esitteli Seralle lemmekkäitä muuvseja vielä häkistä käsinkin :-D

Laskiaissunnuntaita vietettiin ihan kotosalla ihanasta aurinkoisesta pakkaspäivästä nauttien. Antaa kuvien kertoa puolestaan. Näiden kuvien myötä

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

Tyttöjen viikonloppu ♥

Pitkästä aikaa vietettiin Mimmin kanssa "tyttöjen viikonloppua", kun olimme viikonloppukylässä ihan tuossa naapurikaupungissa :-) 

Mimmi on loistava reissukoira, se ei paljon maisemanvaihdoksista stressaa. Ja iän tuoma huono kuulokin on vain plussaa kerrostalo-olosuhteissa ;-) 

Iltalenkillä Kalevan kirkon kulmilla :-)

Piilossa :-)

Rokokoo-tuolipose :-)

 Meillä oli oikein rentouttava viikonloppu, pitää muistaa säännöllisesti viettää tällaisia molempien kanssa!

Hilpeää helmikuuta!

Talvi on edennyt jo helmikuulle ja tänä vuonna ei voi kyllä valittaa ainakaan lumen puutetta :-) 

Takapihalla voi leikkiä mielin määrin, kun ei tule kuraa sisälle ja lumi tekee myös lenkkeilystä tehokkaampaa, ainakin maalla käydessä :-)

Maran juoksentelua pitikin tässä hieman kontrolloida, kun herralla on taas takakintereessä sinnikäs ihottuma, joka tuppasi kovassa hangessa juostessa aukeamaan. Nyt pehmeä lumi ei aiheuta samankaltaisia tuhoja, mutta tötteröelämää on edelleen (huoh) jatkettava, kun se kieli osuu jalkaan heti, kun silmä välttää :-( Nyt on tosin Fuciderm-kuuri taas menossa, joten toivottavasti saadaan kinttu viimein kuntoon! Niin ja kisakausi 2015 käyntiin, tarkoitus olisi startata LEVEKin kisoissa ystävänpäivänä...

Jätkällä on muuten uusi fleecetakki Dog It Lifelta , on jotenkin kyllä Maralle hassun mallinen ja jätkä näyttääkin takki päällä siltä, että vain sikari puuttuu :-D Vai onko se vaan väärän värinen :-)

Em. mielikuvaan liittyen, Maralla on viime päivät hyrrännyt hormonit hieman ylikierroksilla... Liekö juoksunarttuja poikkeuksellisen paljon ympäristössä vai mikä lie syynä, mutta jätkä on liehitellyt Mimmiä kotona ärsytykseen asti. Tällaista meillä ei ikinä ennen näiden n. 5 vuoden aikana ole ollut! Mummo ei sano mitään, mutta emäntä komentaa sitten sitäkin enemmän! Mimmiä EI kiusata - piste. Tötsä auttaa kyllä tässäkin asiassa jonkin verran, joten ehkä ihan hyväkin, että sitä joudutaan nyt pitämään ;-)

Hyi hitto, mikä tota vaivaa??

Kyllähän mää aika söpö oonkin, vai mitä?

Mimmi muuten pääsi viime viikolla mukaan Martin treeneihin <3 Höntsättiin ennen meidän treenien alkua mummelin kanssa vähän putkia ja hyppyjä (ilman rimoja). Kokeiltiin namilla keppejäkin, mutta siihen neidin keskittymiskyky ei taipunut ;-) Putkia oli sen sijaan hienoa rallatella ja pystyi välissä keskittymään jopa rally-tokon muistutteluun. Tätä lisää!

Mummon söpöysposeeraus ♥

Näissä tunnelmissa aloittelemme helmikuuta ja kevättä kohti mennään siis kovaa vauhtia!

Ihanaa helmikuun alkua kaikille lukijoille!