Triplahyllyt plakkariin

Dopingvaroajan takia kisatauko Martin kanssa venyi reiluun kahteen kuukauteen ja katkesi nyt lauantaina TAMSKin kisoissa Sääksjärvellä. Viimeistelytreenit torstaina eivät menneet ns. putkeen ja kisastartit jännittivätkin taas aika tavalla. Starttasimme kaikilla kolmella Reetta Mäkelän tuomaroimalla agiradalla ja kaikilta tuloksena oli hylly.

Olisi kiva saada ratapiirustukset talteen, mutta ainakaan vielä niitä ei tuomarin sivuilta löydy. Ehkäpä jossain vaiheessa. Radat oli kyllä tosi kivat eivätkä tuntuneet mitenkään mahdottomilta, vaikka kaikissa omat kikkansa olikin. 

A-radalta meille tuli ensin vitonen kepeiltä, joille Mara lähti väärältä puolelta sisään. Sen jälkeen tulikin sitten nopeasti hylly, kun keppien jälkeen oli pituus ja siitä Mara ehti edelleni ja suikkasi väärään päähän putkea. Loppurata kuitenkin puhtaasti mukavaa menoa.

B-radalla järkkäsin meille itse hyllyn, kun Mara teki keppien lopussa "jotain" eli joko se meni kaksi keppiä kerralla tai sitten tuli tokavikasta ulos, en ole ihan varma. Joka tapauksessa en ottanut keppejä uusiksi, vaan jatkoimme rataa ja siitä tuli siis hylätty. Loppurata tälläkin kertaa meni ihan suht mallikkaasti.

C-radalla hylly tulikin jo 6 esteellä, kun 5 hypyltä olisi pitänyt vetää koira n. 90 astetta oikealla olevalle hypylle ja ansana oli putki suoraan kutsuvasti 5 hypyn alastulolta. En ehtinyt kissaa sanoa, kun Mara suikkasi putkeen. Loppurata ei tällä kertaa mennyt nätisti, sillä tokavika renkaastakin Mara hyppäsi sivusta. Kepit tosin tällä radalla meni hienosti, mistä jäi hyvä fiilis. No, hylly anyway.

Tulipahan taas todettua, että kyllä kolmosissa taso on ihan eri luokkaa kuin kakkosissa. Ykkösissä ja kakkosissa taidettiin saada yhteensä 2 radalta hylätty, nyt kolmosissa nämä olivat toiset kisat peräkkäin, joissa on tullut pelkkiä hyllyjä... Ei me toki tästä  lannistuta, uutta yritystä olisi heti parin viikon päästä Janakkalassa, jossa on kylläkin tarjolla vain kaksi rataa. Ja treeneissä pitää vaan alkaa ottaa vaikeampia juttuja, ainakin nuo keppikulmat olivat meille tosi haasteellisia, mm. keinulta ja muurilta tulo avokulmassa kepeille. Myös tiukat ohjauskuviot on mulle vaikeita, niitäkin pitää vaan alkaa jankata!

Mimmin kanssa ei tällä viikolla käyty rally-tokossa, kun emäntä oli univajeen takia ihan zombie tiistaina. Toissa kerralla, jonne edellisen postauksen mukaisesti olin vähän nihkeänä lähdössä, oli sen sijaan oikein kivaa :-) Tehtiin pientä radanpätkää yksittäin ja Mimpsu oli ihan into piukeena, häntä vaan heilui <3 Kaveri otti siitä videota, mutta valitettavasti en saa ladattua sitä tänne. Täytyy toivoa, että joskus onnistuu, oli meinaan niin suloinen näky tuo mummeli <3 Tällä viikolla onkin sitten alkeiskurssin viimeinen kerta ja sinne toki ollaan menossa!

 

Ja loppuun vielä päivitys viime hieronnasta eli Mimmillä ei jumeja, mutta Martilla poikkeuksellisesti vasemmalla lonkan seutuvilla jokin hermopinne, jonka Kirsi onneksi sai avattua. Tämä kuitenkin meinaa nyt sitä, että herran hierontaväli lyhenee nykyisestä 4 kk:sta kahteen eli vielä ennen joulua pääsevät molemmat käsittelyyn. Kirsi myös huomautti Maran "pöhöydestä" ja sille on nyt kyllä koitettu tehdä jotain. Olen lisännyt entistä enemmän kasvissosetta sen ruokaan ja vähentänyt ruoka-annosten kokoa. Mielestäni jätkä on vähän hoikistunutkin, mutta se pitäisi vielä ehdottomasti saada juomaan enemmän. Kaikkea on kokeiltu: tonnikalavettä, kissanruokavettä, lihavettä, FigDog-jauheita, piimävettä... Jätkä ei vaan juo muuta kuin vähän silloin, kun on jano eli noin kerran päivässä :-) Mimmi on aina ollut hyvä juomaan, joten en oikein tiedä, mitä tuolle pitäisi tehdä. Luulisi, että koira juo, kun on jano, kai nekin yksilöitä ovat tässäkin suhteessa?

Terveiden paperit ♥

Tänään oli koirilla terveystarkastus Hasselissa Riitta-lääkärin luona. Martilla vanhenivat kaikki rokotukset juurikin tänään ja Mimmilläkin olisi tullut pian vuosi kennelyskäpiikistä, joten mentiin nyt sitten kesällä (valitettavankin) tutuksi tulleen Riitan luokse piikeille. Vaaka näytti molemmille hieman liian isoja lukemia: Mimmi painoi reilut 8,5 kg ja Martti reilut 11,5 kg... Molemmilla kuitenkin vain n. puoli kiloa lisää vuoden takaiseen, tosin silloin käytiin eri lääkärissä ja eri vaa'alla...

Turhan tuhtia kuntoa lukuunottamatta molemmat olivat oikein hyvässä kunnossa, sydämet sykkivät voimakkaan tasaisesti ja hampaatkin olivat siistit :-) Juteltiin lääkärin kanssa myös Martin allergiatestin tuloksista, joita ehkä hieman kyseenalaistinkin. Lääkäri oli kanssani samoilla linjoilla siinä, että jos Martin oireet pysyvät satunnaisina ja suht lievinä tai esiintyvät selkeästi vain tiettyyn vuodenaikaan, ei siedätyshoidolle välttämättä ole mitään tarvetta. Mutta sinänsä mietona hoitokeinona se on hyvä pitää mielessä, jos oireilut jatkuvasti uusiutuvat.

Mimmin kanssa aloitettiin viime viikolla rally-tokon alkeiskurssi ja se meni oikeastaan melko lailla kuten etukäteen kuvittelinkin. Kaikki kuusi koirakkoa olivat yhtä aikaa pienessä hallissa tekemässä liikkeitä, joten sen voi arvata, mikä Mimmin keskittymiskyky oli ;-) Kuin ihmeen kaupalla sain sen kiinnostuksen pidettyä edes ajoittain itsessäni (=maksanpaloissa), eikä se rähissyt hulluna kuin muutaman kerran. Mutta meikällä valui tuskanhiki ja koko keskittymiskyky meni koiran hiljaisena pitämiseen, ei itse asiaan. Tunnin lopuksi koirakot tekivät yksitellen pienen radanpätkän ja menihän se nyt jotenkin. Tuli vaan mieleen, että ehkei tuo nyt Mimpsullekaan kovin kivaa laatuaikaa yhdessä ole, kun se stressaa niin hirveästi toisista koirista.

 
Sinänsä rally-toko on kyllä minusta melko lähellä tokoa ja siten "ei oikein mun juttu". Vaikkei se olekaan ihan yhtä totista vääntöä, niin kyllä tuossa kuitenkin melko kurinalaisesti toimitaan ja on paljon "hinkattavaa". Agility on selkeästi enempi mun juttu :-) Ehkä toisenlaisen koiran kanssa rauhallinen liikkeiden opiskelu voisi sujuakin, mutta ei tuon mummon kanssa - ainakaan toisten koirien kanssa porukassa <3 No, kurssi on vasta alussa ja fiilikset voi toki muuttua, joten melko avoimin mielin mennään huomenna toiselle kurssikerralle!

Pahoittelut kuvien laadusta, nyt oli vain tuoreita kännykkäkuvia!

 

Party Party

Eilen juhlittiin 10-vuotiasta Mimmiä. Tässä muutama juhlakuva.

 10-vuotias mummeli pääsee tänään kokeilemaan uutta lajia, kun aloitamme rally-tokon alkeiskurssin. Saas nähdä, mitä siitä tulee :-)

♥ Mimmi 10 vuotta ♥

6.10.2004 Ellille syntyi kolme narttu- ja kaksi urospentua ja sain tietää, että minusta tulee kuin tuleekin parsoninomistaja! Monenlaista on mahtunut näihin vuosiin, kuvassa vain muutamia otoksia vuosikymmenen varrelta. 

Mimmi on Elämäni Koira, jollaisen saa vain kerran elämässä ♥ Toivottavasti saamme viettää vielä monta yhteistä vuotta tämän pirtsakan neidin kanssa ♥

 

Syntymäpäivänä onnittelemme Sofi- ja Ronja-siskoja sekä Figo-veljeä!

Ajatuksissa myös rakkain veli Lalli siellä pilven reunalla ♥

Laatuaikaa!

Jes, kerranki äippä teki viksun homman ja heitti ton nöösin mummolaa viikollopuks. Tai no, ainaki pualeks viikollopuks. 

Me viätettii oikee laatuaikaa tyttöje keske ja meikä sai pitkästä aikaa leikkiä kaikilla meikän leluilla ilma häiriöö. JES!

 

 Löhöttiimme vähä sohvallaki ja syätii sipsejä :-)

Niijja autoimmää äippää vähä pihatöissäki ;-)

Näitä lisää!

T: Mimpsu

Tossua toisen eteen!

Viikonloppuna pääsimme Martin kanssa Harri Kataisen koutsattavaksi oman seuran kentällä. Vieraiden kouluttajien silmien alla saa aina uusia vinkkejä ja huomioita, mikä tekee niistä todella hyödyllisiä! Harri oli tehnyt meille n. 25 esteen radan, josta jokainen ryhmän koirakko vuorollaan sai tehdä pätkää 5 minuuttia kerrallaan. Puolentoista tunnin koulutussession aikana pääsimme neljä kertaa radalle ja Martin kanssa loppujen lopuksi 19. esteelle saakka :-) 

Kuva muutaman vuoden takaa: Eija Viitanen

Harrin koulutuksen idea oli opettaa turvallinen, mutta nopea tapa mennä rata läpi. Se tarkoitti ainakin tällä radalla sitä, että ohjaaja ei suinkaan pyrkinyt lähettämään koiraa kaukaa esteille, vaan varmistaa, että koira suorittaa esteet turvallisesti. Esim. putkelta pussiin ohjauksessa varmistettiin, että koira lähestyy pussia turvallista linjaa eikä vahingossa törmää esteen sisä-/ulkopintaan. Samalla tämä ohjaustapa tarkoitti tietysti sitä, että ohjaajan piti juosta niin maan ---metisti :-) 

Kuva kesältä 2013: Tommi Anttila

Myös este-erottelusta keskusteltiin paljon, kun radalla oli kaksi putkea A:n molemmin puolin. Mara haki kuitenkin juuri oikeat putket jopa ihmeen kaukaakin lähettäen. Ongelmia meillä tuotti perinteiset takaaleikkaukset hypyille sekä emännän vauhti ;-) Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä ja nyt huutaa jalat hoosiannaa spurttailun jälkeen! Sain myös vahvistusta ajatukselle, ettei ohjaajaherkkä koira ole suinkaan huono asia agilityssä, vaan se voi olla myös etu tiukissa paikoissa, joissa koiran pitää seurata ohjausta tarkasti. Aiemminhan olen paljon harmitellut Maran irtoamattomuutta ja sitä, että se seuraa jatkuvasti, mitä teen. Pientä helpotusta tähän saisi myös sillä, etten enää palkkaisi Maraa taskusta tulevalla pallolla, vaan palkka tulisi jostain muualta tai olisi radan lopussa valmiina.

Kuva kesältä 2013: Sue Kalves

Loppuviikonloppu vietettiin sitten maalaismaisemissa rentoutuen, tai kuka nyt mistäkin nauttii ;-)

Mimpsun kanssa ilmoittauduttiin YLÖKKin rallytokon alkeiskurssille, jonka olisi tarkoitus olla lokakuussa. Toivotaan, että osallistujia on tarpeeksi ja päästään mummelin kanssa harrastamaan!

Ylämäki, alamäki, ylämäki...

Bloggaus on jäänyt vähemmälle, kun alkaa kyllästyttää kirjoittaa aina vain terveysasioista. Mietin, että jaksaako näitä kukaan lukea ja toisaalta, kannattaako kaikesta blogatakaan. Enemmän kuin satunnaisia lukijoita varten, kirjoitan tätä blogia kuitenkin itselleni päiväkirjana ja olenkin jo vuosien saatossa tarkistanut monet tapahtumankulut ja ajankohdat täältä :-) Niinpä tämäkin juttu alkaa taas terveyskuulumisilla...

Viimeksi kirjoitin hieman rohkeasti Martin hännän paranemisprosessista ja pitihän se arvata, että heti tuli takapakkia. Häntään tuli jälleen pari uutta märkivää kohtaa, tosin paljon aiempia pienempiä, ja niinpä suuntasimme taas Riitta-lääkärimme pakeille. Arvasin, että pitkä antibioottikuuri sieltä mätkähtää ja niinhän sitten kävikin. Teippinäytteissä ei ollut loisia, hiivaa tai isompaa tulehdusta, mutta Mara sai 14 vrk antibioottikuurin ja lisäksi häntää piti voidella Canofitella viikon verran. Hitaasti, mutta varmasti häntä on nyt vihdoin alkanut parantua eikä enää märi. Karvakin on hiukan alkanut kasvaa ja Martti on nyt ollut vihdoin ja viimein päivätkin ilman kauluria.

Koska herralla näitä iho-ongelmia on vuosien varrella riittänyt (mm. punoitusta/hiivaa tassuissa, erilaisia ihottumia jaloissa ja nyt tämä häntäepisodi) lääkäri otti Martista verta laajaan verenkuvaan sekä suppeaan allergiatestiin (siitepölyt, heinät, homeet, muut pölyt). Veriarvot olivat onneksi kaikki muuten ok, mutta eosinofilit olivat koholla, mikä lääkärin mukaan ilmentää yleensä joko loisia tai allergiaa. Allergiatesti puolestaan osoitti kohonneita arvoja pöly- ja varastopunkille eli käytännössä atooppista allergiaa. Siitepölyt, heinät ym. olivat onneksi negatiivisia.

Riitta-lääkäri ehdotti heti siedätyshoitoa, mutta ajattelin nyt ottaa tämän asian suhteen pienen aikalisän. Ensinnäkin antibioottikuuri syödään loppuun ja katsotaan, miten Martti sen jälkeen voi. Sitten herralla on kalenterissa jo rokotuksetkin... Kun ollaan taas normitilanteessa eli ei lääkittynä, katsotaan jatkuuko oireilut ja minkä vahvuisina - ja sitten mietitään, mitä tehdään. Huvittavaa on, että varastopunkki liitetään yleensä nappularuokintaan, jota meillä ei pentuvuosien jälkeen ole harrastettu. Pölypunkkeja nyt on joka huushollissa, mutta voin kyllä sanoa, että meillä siivoustaso on monia kotitalouksia (huomattavasti) korkeampi ;-) Niinpä kotikonstein näiden allergeenien vähentäminen Martin elinympäristöstä on hieman ongelmallista... 

Toisaalta onko varmaa, että Martin iho-oireilut edes johtuvat noista kohonneista arvoista? Sehän voi oireilla esim. ruoka-aineallergiaa, jota ei ole koskaan eliminaatiodieetillä todennettu. Eikö pölyallergian pitäisi pahentua talvella, kun ollaan paljon sisällä eikä kesäaikaan? Ovatko nämä oireilut vielä niin "vakavia", että kannattaa lähteä siedätykseen vai onko se turhaa hätävarjelun liitoittelua? Toki teen mitä vain koirieni hyvinvoinnin eteen <3, mutta tätä pitää nyt vielä vähän pureskella. Ainakaan tällä hetkellä Mara ei vaikuta mitenkään kärsivältä, vaan ihan normaali iloinen itsensähän tuo on ollut koko häntävaivankin ajan :-D

Martista Mimmiin eli mummeli on voinut pientä mahaflunssaa lukuunottamatta oikein hyvin <3 Neiti on päässyt Martin treeneihin mukaan ja olen tehnyt sen kanssa pientä tottistelua kentällä. Innostuin YLÖKKin tapahtumassa rally-tokosta ja tarkoitus olisikin päästä tuon seniorin kanssa harjoittelemaan lajin alkeita vielä tänä syksynä :-) Jotenkin tuntuu, että se voisi olla Mimmistä mukavaa yhdessä tekemistä <3 Ihan hassua, että tuo Elämäni Koira täyttää ihan pian jo 10 vuotta!

 
Maran kanssa on lääkekuurista huolimatta käyty treeneissä. Viime kerrasta jäi erityisesti mieleen hienot pysymiset kontakteilla vapautukseen asti eli perusjuttu, mutta joka meillä on vähän alkanut lipsua :-) Kisakalenteri on nyt syyskuun ajan antibioottikuurin takia tyhjä, mutta lokakuun lopussa olisi tarkoitus startata pitkästä aikaa. Toivotaan, ettei tule enää mitään takapakkeja ennen sitä!

Ihanaa syksyn jatkoa! Nautitaan auringosta!