Bestis on poissa

R.I.P. Eetu, Mimmin Paras Ystävä ♥ 

Rottweilereista parhain, hieno rotunsa edustaja. Mimmin sisäisen rottweilerin esikuva. 

Hyvää matkaa ♥

Martti 4 vee ♥

Mun "pieni" kultapoju Martti täyttää tänään jo 4 vuotta! Onnea <3

Eipä uskoisi, miten nopeasti nämäkin vuodet ovat vierähtäneet. Herra alkaa ainakin ikävuosien perusteella olla jo aikuinen ;-) Toivomme moninkerroin yhteisiä vuosia eteenpäinkin.

 Onnittelut myös Ruu-, Ellu- ja Esteri-siskoille sekä Mauri-veljelle!

Kolea mökkijussi kuvina :-)

Agi-SM:istä ostetut juhannusGuzit :-)

Mimmi liekeissä :-) Neiti vingutti lelua oikein urakalla, leikkihetket oli pakko pitää max 10 min...

Mara sen sijaan ei saa Guzistaan ääntä kuuluville - ihan hyvä juttu...

Juhannusposeeraus <3 Paistoi se aurinkokin ajoittain!

Mimmi pääsi pitkän tauon jälkeen saunaan - ja sai toki pienen tipan olutta veden sekaan ;-)

Laiduntamista mökkipellossa...

Toinen laiduntaja :-)

Maisemaa mökkirannasta

Uimaan ei tarjettu mennä, mutta veneilemässä käytiin.

Marakaan ei uinut..

Mimpsu nauttii veneilystä ja osaa olla siellä nätisti :-)

Maralle sen sijaan on varminta pukea liivit, vaikka herra hyvin uida osaakin ;-)

Keskikesän juhlaa!

Sää ei varsinaisesti suosi tätä yöttömän yön juhlaa, mutta meidän lauma viettää sitä silti sitkeästi järvenrantamaisemissa :-) Toivotammekin seuraavan Muumipeikon juhannusrunon (Tove Jansson) myötä

Ihanan Rauhallista Juhannusta kaikille lukijoille ♥

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

 Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

 Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

 Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Rentoreiska ja tikit veks!

Viikkoon ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Martti kävi tosin hierojalla nukkumassa ja tilanne oli sama mikä ennenkin: jätkän lihakset ovat erittäin hyvässä kunnossa eikä jumeja löytynyt :-) Arki on ollut molemmilla harvinaisen tylsää, sillä agilitytauko jatkui edelleen. Kauniilla säällä on sentään voitu oleilla takapihalla, mutta sadepäivinä aika kuluu lähinnä sohvan nurkassa.

Mimmille tämä joutenolo on sopinut paremmin kuin hyvin, neiti on ollut tosi väsynyt, vaikka antibiootti- ja Rimadyl-kuurikin päättyivät jo viikko sitten. Ihmeen hyvin neiti jaksoi pari viikkoa olla tötsä päässä, mitä nyt loppuvaiheessa alkoi vähän ärsyttää ;-)

Tänään kävimme Hasselissa poistattamassa tikit ja haava oli lääkärinkin mielestä parantunut uskomattoman hyvin :-) Niinpä tötsää ei enää tarvitse pitää ja muutenkin voidaan alkaa elää normaalia elämää, juhannussaunakin on sallittua :-)

Ihan kuin haavaa ei olisi ollutkaan!

Vaikka agility on meillä nyt kuukauden tauolla, ei elämä täysin agilitytonta toki ole :-) Tampereella järjestettiin viikonloppuna agilityn SM-kisat ja emäntä talkoili niissä sunnuntaina. Sain olla käsikellottajana ja remmikuskina minien hyppärillä, joten sain seurata lähietäisyydeltä mm. monen parsonistin suorituksia. Jee! Talkoilun jälkeen ehdin myös käydä vähän shoppailemassa, mm. Nutrolin Senioria ja Guz-ukkelit koirille juhannusta varten. Silloin tämä lauma relaa möksällä piiiitkästä aikaa!

Kesäkivaa :-)

Mimpsun tilannepäivitys: 4 tikkiä 5:stä paikoillaan, haava siisti, tötterö päässä - eli so far, so good :-) Neiti on oppinut hienosti juomaankin tötsän kanssa, alareuna lasketaan ensin lattiaa vasten ja sitten käännetään tötterön yläreuna maahan, jolloin naama on vesikipossa ja pääsee juomaan :-D Ihmeen nöyrästi kuupan kanssa eloon on totuttu ja sitähän on edessä vielä 8 päivää...

Eihän tää nyt varsinaisesti KIVAA ole, mutta pääsee sitä badenbadeniin kuupan kanssakin ;-)

Neiti kesäheinä ♥

Martti ei päässyt tälläkään viikolla aksailemaan, kun en hellepäivänä jaksanut lähteä itekseen höntsäilemään. Jätkällä oli sen sijaan rantsutreffit Sofien kanssa ja tulikin uitua sitten varmaan enemmän kuin koko tähänastisessä elämässä :-) Hyvää lihastreeniä ;-) Antaa kuvien puhua puolestaan:

Heleää Helluntaita!

Takapakin jälkeen huojennus

Mimmin toipuminen ei mennyt niin kuin Strömsössä hyvästä alusta huolimatta. Viidentenä päivänä leikkauksen jälkeen, kun antibioottikuurinkin piti päättyä, neiti päätti repiä tikit jalastaan. Puhallettava kauluri ja side eivät riittäneet estämään tuota akrobaattia ja emäntää odotti autossa apposen auki oleva haava ilman yhtään tikkiä... Luonnollisesti tämä tapahtui sunnuntaipäivänä, jolloin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä Tuhatjalkaan Tampereelle.

Tuhatjalasta kotiuduttiin avohaavan hoito-ohjeiden ja sidetarpeiden kanssa 250 euroa köyhempänä, mieletön harmitus ja huoli mielessä. Avohaavan hoito kuulosti ihan hirveän hankalalta etenkin näin kesällä. Ajattelin kuitenkin kysyä hoito-ohjeita vielä leikanneelta lääkäriltä Hasselista ja siellä Riitta Vikberg olikin eri mieltä Tuhatjalan lääkärin kanssa. Riitta totesi, että jos Mimmi olisi hänen koiransa, hän antaisi tikata haavan uudelleen kiinni. Vaikka rauhoittaminen toistamiseen viikon sisään tuntui ihan kamalalta ajatukselta, päätin kuitenkin antaa tikata haavan.

Lääkäri rapsutteli haavan reunat ja pohjat "tuoreiksi", pesi haavan keittosuolalla ja ompeli siihen viisi tikkiä. Saimme mukaan myös pitemmän, perinteisen tötterön, jota nyt täytyy pitää kaksi viikkoa tikkienpoistoon saakka. Nyt vaan pidetään sitten peukkuja, että tikit pysyvät siihen asti eikä tämä episodi veisi koko kesää!

Patologin lausunto patista tuli myös tällä viikolla ja se oli todella huojentava! Kyseessä oli hyvänlaatuinen fibroadneksaalinen hamartoma eli sen suhteen voi nyt huokaista. Jee! Enempää en nyt uskalla hehkuttaa, sillä vielä on pidettävä tikit Mimmin jalassa 12 päivää...

Tässä kotona ollut, hieman lyhennetty tötstä, jonka lääkäri totesi tälle akrobaatille liian lyhyeksi ;-)

Ja tässä sitten uusi, "oikeankokoinen" tötterö... Kuuleeko maa ;-)