Takapakin jälkeen huojennus

Mimmin toipuminen ei mennyt niin kuin Strömsössä hyvästä alusta huolimatta. Viidentenä päivänä leikkauksen jälkeen, kun antibioottikuurinkin piti päättyä, neiti päätti repiä tikit jalastaan. Puhallettava kauluri ja side eivät riittäneet estämään tuota akrobaattia ja emäntää odotti autossa apposen auki oleva haava ilman yhtään tikkiä... Luonnollisesti tämä tapahtui sunnuntaipäivänä, jolloin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä Tuhatjalkaan Tampereelle.

Tuhatjalasta kotiuduttiin avohaavan hoito-ohjeiden ja sidetarpeiden kanssa 250 euroa köyhempänä, mieletön harmitus ja huoli mielessä. Avohaavan hoito kuulosti ihan hirveän hankalalta etenkin näin kesällä. Ajattelin kuitenkin kysyä hoito-ohjeita vielä leikanneelta lääkäriltä Hasselista ja siellä Riitta Vikberg olikin eri mieltä Tuhatjalan lääkärin kanssa. Riitta totesi, että jos Mimmi olisi hänen koiransa, hän antaisi tikata haavan uudelleen kiinni. Vaikka rauhoittaminen toistamiseen viikon sisään tuntui ihan kamalalta ajatukselta, päätin kuitenkin antaa tikata haavan.

Lääkäri rapsutteli haavan reunat ja pohjat "tuoreiksi", pesi haavan keittosuolalla ja ompeli siihen viisi tikkiä. Saimme mukaan myös pitemmän, perinteisen tötterön, jota nyt täytyy pitää kaksi viikkoa tikkienpoistoon saakka. Nyt vaan pidetään sitten peukkuja, että tikit pysyvät siihen asti eikä tämä episodi veisi koko kesää!

Patologin lausunto patista tuli myös tällä viikolla ja se oli todella huojentava! Kyseessä oli hyvänlaatuinen fibroadneksaalinen hamartoma eli sen suhteen voi nyt huokaista. Jee! Enempää en nyt uskalla hehkuttaa, sillä vielä on pidettävä tikit Mimmin jalassa 12 päivää...

Tässä kotona ollut, hieman lyhennetty tötstä, jonka lääkäri totesi tälle akrobaatille liian lyhyeksi ;-)

Ja tässä sitten uusi, "oikeankokoinen" tötterö... Kuuleeko maa ;-)