Kolmosten korkkaus

Viime viikolla osallistuimme Martin kanssa ihkaensimmäistä kertaa kolmosten kisoihin TAMSKin hallilla. Ihan huumorimielellä lähdin kokeilemaan, miltä meno kolmosissa tuntuu, sillä emme juurikaan ole tehneet kolmosten tasoisia ratoja treeneissä. Toiveena oli, että saataisiin joku tulos tai hyvä hyllykin olisi riittänyt. Ja kuinkas sitten (taas) kävikään: eka agiradalta 10 vp ja toiselta NOLLA ja sijoitus 10./33 :-)

Tässä Sari Mikkilän tuomaroima eka rata:

Rata oli oikeataan paljon simppelimpi, kuin olisin kolmosten radasta uskonut. Meillä virheet tuli jostain kumman syystä heti kahdella ekalla hypyllä, joista ekan Mara rämäytti alas ja toisen hypyn sitten ohitti. Sen jälkeen homma alkoi pelittää ja hienosti mentiin loppuun asti. Mitään tyylikästä ei meikäläisen ohjaus taaskaan ollut, mutta laitan sen tähän nyt kaiken kansan nähtäville ja itselleni muistutukseksi :-) Kädet huitoi taas menemään ihan omaa elämäänsä ;-)

Toka radalle ei ollut enää mitään paineita, koska saimme jo sen, mitä lähdettiin hakemaan eli tuloksen. Rata vaikutti aika kivalta, tosin putkihässäkkä 9-12 ja lopussa vaikea kepeilletulo vähän arveluttivat. Uskalsin kuitenkin kokeilla putkia niin, että lähetin Mara 11. putkeen ja juoksin itse kutsumaan sitä 12. putken alkuun ja sehän meni nappiin! Kepitkin meni vaikeasta kulmasta huolimatta kuin vettä vaan ja tuloksena siis NOLLA ja hippasen miinusaikaa. Eli aikas hyvältä näytti debyytti kolmosissa :-D Kun vaan saan itse vauhtia, niin saadaan ehkä aikaakin jatkossa paremmaksi. Tällä kertaa se riitti 10. sijaan.

Tässä rata. Valitettavasti meidän suoritusta ei saatu videolle, mutta Martti oli kyllä NIIN muru taas <3 Se on kyllä ihan uskomaton jätkä, en voi olla ihmettelemättä sen kisahermoja ja keskittymiskykyä. Ei koskaan mitään ylimääräistä häröilyä, ei komentamista, ei omia muuveja - se tekee juuri niin kuin minä sitä ohjaan, meni sitten syteen tai saveen ♥

Seuraavia kisoja ei nyt ole näköpiirissä, vaan keskitytään nyt täysillä treenaamiseen ja meikäläinen yrittää saada sekä vauhtia jalkoihin että jotain rotia noihin käsimuuveihin :-D

Lapsivieras

Mun koirat eivät ole erityisen lapsiystävällisiä. Johtuu siitä, etten ole niitä aikanaan aktiivisesti lapsiin totuttanut ja koska lähipiirissä ei lapsia ole, jokapäiväinen kanssakäyminen pienten ihmisten kanssa on jäänyt. Toki koirat ovat lapsia nähneet, kun kaveriperheitä on käynyt kylässä, mutta helposti pistän ne silloinkin portin taakse, ihan oman mielenrauhani takia.

Vanhin kummilapseni, 8,5 vee, nyt kuitenkin vaatimalla vaati, että koirien pitää olla paikalla hänen viikonloppuvierailunsa ajan. Poika kun on kovin koirarakas ja heidän oma, lähes 15-vuotiaaksi elänyt Tytti on juuri päässyt koirien taivaaseen, joten koiraikävä oli kova ♥ Ja hyvinhän se visiitti sitten sujuikin :-)

Kummipoika toimi Martin lenkittäjänä...

Väsymättömänä pallottelijana...

No, Mimmi joutui välillä jäähylle, kun ei antanut palloa heitettäväksi - ja sehän sapetti ;-)

Ja kyllähän siitä väsyi <3

Ja kyllä Marttikin vieraista sen verran stressasi, että nyt uni maittaa <3 Mutta tosi hyvin vierailu sujui ja koirat saivat hyvää rauhallista lapsikokemusta, mikä on tosi hyvä juttu!

Loppuun kuva meidän vappubileistä :-D Katseet kohti tulevaa viikkoa!

Koiranpäiviä

Torstaina oli valtakunnan virallinen Koiranpäivä. Hienoa, että tällainen päivä on "kalenterissa", vaikka tietysti meillä koirallisilla jokainen päivä on Koiranpäivä ♥

Meillä oli torstaina tämän talvikauden viimeiset hallitreenit ja Koiranpäivän kunniaksi otin Mimminkin mukaan vapaaharkkaamaan ennen meidän varsinaisia treenejämme. Sekoiltiin mummokoiran kanssa pariin otteeseen ympäri hallia ja kyllä oli mummelilla kivaa, vai mitä päättelette näistä ilmeistä :-D

Johanna-koutsi ehti nähdä meidän viimeisiä "vetoja" ja taivasteli, että Mimmi on vielä enemmän kiinni mussa kuin Martti. Juu - nimenomaan KIINNI ;-) Maran kanssahan meillä on irtoamisongelmaa, kun herra seuraa mua niin tarkkaan ja se meillä yksi suuri haaste kolmosten ratoja varten onkin. Mimmin kanssa on myös irtoamisongelmaa - hieman konkreettisempaa vaan ;-D

Treeneissä tuli taas pudotus maan pinnalle, jos nyt sieltä oltiinkaan noustu mihinkään. Kontaktien kanssa on alettava tarkemmaksi, sillä alku-uramme tiukan linjan jälkeen olen lepsunut pahasti pysäytyksissä. Lisäksi olen ihan Maran vieressä alastulossa, mikä vaikeuttaa etenemistä - etenkin siellä kolmosissa. Nyt mun pitää juosta itse Maran suorittaessa kontaktiestettä pidemmälle eteen ja antaa sieltä "ota"-käsky itse paikalla pysyen niin kauan, kunnes vapautan koiran ja vasta sitten lähteä matkaan. Mun ongelmana on se, että lähden itse liikkeelle tai liikahdan jo ennen, kuin vapautan koiran ja sen takia Mara varastaa. Eihän se alastulolla virheitä tee, mutta suoritus ei ole mun (aiempien) kriteereiden mukainen. Eli back to basics! Kepit sen sijaan meni vaikeammastakin kulmasta vasemmalta ohjaten (tiukka käännös putkelta kepeille) hienosti ja niillä pystyin jo edistämään useamman keppivälin ilman, että Maran suoritus olisi seonnut. Hyvä!

Tässä Maran tyttöystäviä treeneistä, Sere ja Sofie ♥

 

Treenien jälkeen Koiranpäivät jatkuivat kaverilenkillä Mimmin, Martin, Seren, Sofien, Arskan ja Jaskan kesken ja lopuksi pönötettiin vielä kaverikuvissa :-) Olen NIIN iloinen, kun Mimmi on löytänyt uuden senioriystävän Jaskasta, 12 vee ♥ Eivät nämä ole vielä nähneet kuin pari kertaa, mutta mitään nokkapokkaa ei vanhusten välillä ole. Toivottavasti pääsevät treffeille lähiaikoina!

Martti ja jätkän Suuri Ihastus, rhodesiankoiratyttö Sere <3

Martti ja pieni otos herran tyttöystäväjoukosta: Sere ja Sofie :-)

Vanhuksia ei oikein poseeraus innostanut ;-)

Liikkikset <3

Pääsiäisen ulkoilmamyrkytys

Meidän lauma vietti pääsiäistä maalaismaisemissa, mikäs sen mukavampaa :-) Koirat sai olla halutessaan aamusta iltaan ulkona ja toki ne olivat muutenkin "apuna" pihatöissä ;-) Nyt arki taas alkaa ja pitää sen myötä sopeutua kotielämään. Luultavasti lepo maistuu ahkeran ulkoilun jälkeen!

Metsäretkellä tasapainoharjoituksia...

Tikusta asiaa!

KukaMitäHäh?

Haravointiapuna...

Hyvällä energialla ;-)

Epätoivoinen yritys saada mökin alle menevä juuri poikki...

Halonkantoa, parhautta!

Viuhahti siellä Mimmikin...

Jolle kävyt ovat ihan MUST

Ihana Käpy

The Käpy

Maistuu ne kävyt Marallekin ;-)

Ja se jopa vallan syö ne...

Tällä ulkoilmalatauksella siis paluu arkeen!

Hupsistakeikkaa!

Niin siinä sitten kävi, että noustiin Martin kanssa eilen TAMSKin kisoissa B-agiradan nollatuloksella kolmosiin... Oli kyllä yllätys, sillä Mara oli tosi väsynyt aamusta ja ajattelinkin, että jos ei se hallilla piristy, me emme starttaa ollenkaan. Mutta tokihan herra agilityhallilla virkistyi :-)

Tuomarina oli Sari Mikkilä ja etenkin A-agirata oli tosi mukava. Martti tosin pudotti pari rimaa ja kielsi yhdellä hypyllä, joten tuloksena 15 virhettä. B-agirata oli vähän mutkikkaampi. Mulla oli jotenkin pakka sekaisin ja meinasin jopa radalla unohtaa välillä, mihin seuraavaksi mennään :-) Martti kuitenkin paikkasi loistavasti meikäläisen mokat ja tuloksena 0 virhettä ja aika -7,84 \0/ Mun ohjaus oli kyllä melkoista huitomista ja muurilta putkeen vienti - hmm - hieman sekava :-) Laitetaan nyt kuitenkin tähän näytille.

Eli seuraava startti on sitten medikolmosissa. Pidetään nyt kuitenkin loppukevät taukoa kisaamisesta ja keskitytään rauhassa treenaamiseen. Kolmosissa taso on niin kova, että meillä on sille tasolle paaljon tekemistä. Katsotaan, jos kisakalenterista löytyisi jotkut kivat kolmosten startit kesällä :-)

Hölmistynyt kolmosluokkalainen palkintoineen :-D

Aika hassulta tuntuu, että olemme nyt kolmosissa. Kun aloiteltiin agilityä Pro Caniksella, ei tavoitteena suinkaan ollut kilpaura, vaan pelkkä höntsäilyharrastus. Sitten kokeiltiin vähän epiksiä ja vasta reilun kahden vuoden treenaamisen jälkeen uskaltauduin virallisiin kisoihin. Edelleen tavoitteita ei juurikaan ollut, mentiin vaan kisa kerrallaan. Ja viime elokuussa aloitetun kisauran tuloksena olemme siis nyt kolmosissa! Voi sanoa, että tavoitteet, jos sellaisia on koskaan ollutkaan, on nyt enemmän kuin ylitetty.

Mun muru <3

Mummo liekeissä ♥

Mimpsulla on ollut oikein superaktiivinen viikko normiarkeen verrattuna! Ensin viikonloppu Eetun luona, sitten eilen metsälenkki uuden tuttavuuden Nemon kanssa ja tänään neiti pääsi piiiitkästä aikaa verestämään agilitymuistoja Pinotien hallilla :-)

Oltiin tosiaan eilen metsätreffeillä Nemon ja Lunan kanssa. Martti kävi ensin juoksemassa kieli vyön alla Lunan perässä pitkin metsää ja vitsit, miten näillä kaveruksilla oli kivaa :-D

Normimeininki :-D

Söpikset poseeraa <3

Sitten kokeiltiin, miten Mimmi ja Nemo tulevat juttuun. Ollaan kerran ennenkin tehty metsälenkki niin, että Mimmi oli Nemon ja Nugan kanssa kolmisin. Silloin Mimmin ja Nugan välillä oli vähän nokkapokkaa, joten nyt Nuga jätettiin valitettavasti porukasta pois. Mimmi aloitti lenkin perinteiseen tyyliin komennusräksytyksellä Nemon korvan juuressa. Aikansa herra sitä kuunteli, mutta sitten se rähähti Mimmille. Tämäkään ei vielä hiljentänyt Mimmiä, mutta kun Nemolla viimein paloi käämit ja se vähän pölläytti mummoa, niin johan neitikin käänsi päänsä - ja pysyi hiljaa ;-) Tämän jälkeen lenkki meni oikein mukavasti - ihanaa, että Mimmi tulee tämänkin pojan kanssa juttuun!

 
Tänään hallilla tehtiin mummelin kanssa vain helppoa höntsää: putkia, 20 cm hyppyjä, pussia, rengasta, puomia ja A:ta. Ja voi että, miten tuo pieni koira silminnähden NAUTTI saadessaan tehdä <3 Jatkuvaa huutoa ja repimistähän se oli, mutta siitä tuo tuntuu tykkäävän :-D Siinä sivussa Mimmi hyppäsi 55 cm maxihypynkin ihan ilman vauhtia ja rimaa hipomatta :-)

Seuraavat kuvat ovat viime vuodelta, mutta ihan samoissa tunnelmissa siis oltiin tänäänkin. Enemmän vain pitäisi tuon seniorinkin kanssa tehdä, niin pysyy mieli ja keho virkeänä!

Kaverisynttäreillä

Teimme Mimmin kanssa tyttöjen viikonloppureissun Turun seudulle Mimmin bestiksen, Eetu-rottweilerin luokse :-) Nämä seniorikaverukset tutustuivat kuusi vuotta sitten ja ikää on Eetulla nyt 11 vuotta ja Mimmillä 9,5 vuotta <3 Mimmille tyypilliseen tapaan ystävyys ei heti ensi tapaamisella syttynyt, mutta hyvin nopeasti neiti löysi "sisäisen rottweilerinsa" ja siitä lähtien näillä kaveruksilla on todellakin synkannut <3

Hirrrveä peto ;-)

Pikku rottweiler ;-)

Eetu täytti aprillipäivänä 11 vuotta ja pidimme sen kunniaksi pienimuotoiset kaveribileet, joissa molemmat karvaiset saivat maksalaatikko-nakkikakkua... Ja tokihan rekvisiittaan kuului synttärihatut :-D

Viiikonloppu oli siis todella rentouttava näiden seniorikaverusten kesken, Mimmikin silminnähden nautti olostaan (ilman rasittavaa pikkuveljeä...). Näitä lisää!