SERT ja kakkosiin!

Tänään startattiin Suomen Kromfohrländereitten agikisoissa Janakkalassa. Herätys klo 5 oli karu ja lopulta jouduin kaivelemaan Maran päiväpeiton alta autoon mukaan, kun eka rataantutustuminen oli jo klo 8. Meillä oli kaksi agirataa ohjelmassa, koska haettiin sitä vikaa nousunollaa kakkosiin. Tuomarina toimi tänään Martti Salonen.

A-rata oli mielestäni aika vaikea, heti alussa oli hypyn jälkeen vaikeahko keppikulma ja siihen meillä heti kosahtikin. Vitonen kepeiltä, mutta sen jälkeen sujuvaa menoa ja lopputulos oli voitto 5 virheellä ja aika taisi olla jotain -7 s. Ennen B-kisaa jännitti hiukan, vaikka koitinkin hokea itselleni, ettei se nousunolla ole mitenkään varma ja ei sen tarvi vielä tulla :-) Aiemmin en olekaan kisoissa jännittänyt! B-rata oli aikamoista kilpajuoksua, mutta kepeille sai tuoda muurin jälkeen ihan suorasti. Tuloksena 0 virhettä, aika - 13,11, SERT ja nousu kakkosiin! APUA :-D

 

Ehdittiin siis Maran kanssa startata ykkösissä neljissä kisoissa yhteensä yhdeksän kertaa.  Yksi hylly, kaksi kertaa 10, neljä vitosta ja kolme nollaa - ei huono :-D Martti on osoittautunut kyllä ihan mahtavaksi agilitykaveriksi ♥ Se on kiltti ja kuuliainen, koskaan ei tarvitse pelätä, että se lähtisi häröilemään radalta jonnekin. Se keskittyy aina täysillä yhdessä tekemiseen ja pyrkii korjaamaan ohjaajan mokat parhaansa mukaan. Yksinkertaisesti maailman paras harrastuskaveri mulle ♥ Ans kattoo nyt, koska korkataan uramme kakkosissa :-)

Viikko on ollut muutenkin aktiivinen. Vieraita on käynyt monena päivänä ja koirat ovat olleet senkin takia normaalia väsyneempiä. Mimmin Wäinö-kaverikin poikkesi yksi ilta. Maran ego ei vaan oikein kestänyt tämän lempeän herrasmiehen visiittiä sisätiloihin, joten se joutui vierailun ajaksi portin taakse ;-)

Erkkarireissu ja mummolatouhuja

Mimmi vietti 9-vuotissynttäripäiväänsä viikko sitten erkkarissa. Reissu oli kiva samanhenkisessä seurassa :-), vaikkakin tulos oli Mimmin huonoin erkkarissa ikinä...

Poseeraus näytelmän jälkeen. Kuva: Anna Rekonen.

Neitihän on saanut erkkarissa aina ERIn yhtä EH:ta lukuunottamatta ja yleensä tosi hyvin arvosteluin. No, yleensä myös brittituomari on arvostellut neidin. Tällä kertaa tuomarina oli suomalainen Kimmo Mustonen, joka arvosteli Mimmin veteraanikehässä H:n arvoiseksi. Arvostelu kuuluu näin:

Hyväntyyppinen, turhan tuhdissa kunnossa oleva veteraaninarttu. Purenta ok. Hieman kevyt kuono-osa. Hyvät korvat, silmät, ilme ja kaula. Selässä pehmeyttä. Turhan tuhti runko, kuitenkin spannattavissa. Hieman pehmeä karvanlaatu. Paksu nahka. Hännässä nikamamutka. Liikkuu hieman lyhyellä askelpituudella. Miellyttävä luonne ja esiintyminen.

Oli arvostelussa siis positiivistakin ja tiesin, että Mimmi on "turhan tuhti" kehään. Mutta jotenkin en osannut ajatella, että veteraaneja katsotaan niin tiukasti, kun viime vuonna Mimmi oli ERI VEK4 ja mielestäni ihan yhtä tuhdissa kunnossa silloinkin. No, kauneus on katsojan silmissä ja onhan meille Hoota ennenkin annettu, joten eipä tuo meitä stressaa :-) Mimmi nautti näyttelystä ihan yhtä paljon kuin ennenkin eli saas nähdä käykö neiti enää tulevaisuudessa kehässä ;-)

Tässä pari kuvaa reissusta by Anna Rekonen - Kiitos Anna!

Martin kanssa meillä oli valitettava tauko agitreeneistä iltatöitteni takia. Tulevalla viikolla onkin sitten treenattava, sillä ilmoitin meidät ensi sunnuntaina kisoihin Janakkalaan. Vähän jänskättää jo, miten sujuu kisaaminen ekaa kertaa hallissa ja vieläpä ihan vieraassa paikassa. Hyvä kokemus ainakin!
Viikonloppuna oltiin maalla ja siellä koirat sai taas toteuttaa itseään juoksentelemalla irti pitkin peltoja ja metsiä :-)

Mikä se oli, HIIRIKÖ?!

Tässä se on ollut...

Mää tuun kans kattoon :-)

Nää on MUN maita ;-)

Syyspose

Syyspose II ;-)

Jotain hampaankolossa?

♥ Mimmi Mimpsu Mimmeroinen Pampsu Pamperoinen - 9 vee ♥

Tämä pieni parsontyttö syntyi tasan 9 vuotta sitten ystäväni Liisan Elli-parsonille <3 Muistan aina, miten kesken koulutuspäivän sain Liisalta viestin, että narttuja syntyi kolme. Se tarkoitti, että minullekin "riittäisi" pentu :-) Tästä alkoi nyt 9 vuotta kestänyt taival parso-nistina - toivottavasti se jatkuu yhdessä Mimmin kanssa vielä useita vuosia <3

Ihastuin kolmesta narttupennusta ensinäkemältä tähän ainoaan trikkityttöön, mutta koska olin viimeinen varauslistalla, en pystynyt vaikuttamaan siihen, kuka pennuista minulle muuttaisi. Ilo ja onni oli kyllä valtava, kun lopulta Mimmi päätyi muuttamaan meille <3

Eka päivä uudessa kodissa...

Tuo nallepeitto on muuten vieläkin koirien häkissä :-)

Täytyy sanoa, että Mimmi on ollut kaikkea sitä ja paljon enemmän, mitä koskaan kuvittelin. Olen tehnyt varmasti kaikki mahdolliset "ensimmäisen koiran virheet" tämän neidin kanssa, mutta tiukkana typynä (luonnetesti 215 pistettä...) se ei ole paljoa niistä hätkähtänyt :-) Paljon on käyty erilaisia kursseja, reissattu ympäri Suomea Espoosta Leville saakka ja kokeiltu eri lajeja...

Pieni naskalihammas eka joulunaan

Ennen kaikkea Mimmi on kuitenkin ollut ja on edelleen mun kainaloinen "sielunkumppani-koirani", se Ensimmäinen ja Ainoa, jollaisia on elämässä vain yksi. Kiitos ja Onnea synttärisankarille <3
Onnea myös siskot Sofi ja Ronja sekä veli Figo, muistoissa myös Lalli-veli siellä pilven reunalla <3

Maailman eläinten päivä 4.10. ♥

Tänään on Eläinten Päivä, joka avaa Eläinten Viikon 4.-10.10. <3 Jokainen päivä on luonnollisesti myös eläinten ja ainakin näin eläinten omistajana se on meillä sitä ihan konkreettisestikin. Hyvä kuitenkin, että tällainen "virallinen" päivä saa ihmiset ehkä ottamaan enemmän huomioon eläinten hyvinvoinnin, lajista riippumatta. Viime aikoina kun on entistä enemmän saanut lukea eläinten huonosta kohtelusta, mikä raastaa eläinrakkaan ihmisen sydäntä :-( Koitetaan siis muistaa, että eläinten hyvinvointi on meistä ihmisistä kiinni!

Meidän lauma on viettänyt hiljaiseloa kotosalla. Tai niin hiljaista, kuin se nyt voi parsonporukassa olla ;-) Mimmiä olen koittanut pitää pienellä laihiksella erkkaria silmälläpitäen, mutta se on ihan yhtä turhaa kuin puhe omastakin laihduttamisesta. Syöminen vaan on niin kivaa enkä pysty kiusaamaan koiraanikaan millään paastolla :-) Olen myös hiukan nyppinyt neitiä, mutta vielä viime tipassa pitää sitä siistiä sieltä sun täältä. Meillä onkin nyt oikein tyttöjen viikonloppu tiedossa, kun Martti lähtee maalle ja me siis erkkariin sitten sunnuntaina, neidin syntymäpäivänä :-)

Kuvausyritys neidistä, malli ei oikein nauttinut kuvattavana olosta :-D

Jonkinlaisessa trimmissä

Maran kanssa oli parin viikon tauko treeneissä ja eilen aloitettiin talvikauden hallitreenit. Hienosti meni eka kerta sisätiloissa pitkästä aikaa ja erityisesti keppien 100 % onnistuminen ilahdutti kovasti! Martti oli muutenkin oikein pätevä poika ja A:n ja keinun kontakteillakin malttoi pysyä normaalia pitempään etenkin, kun käytettiin palloa etupalkkana. Hyvillä mielin siis mennään kohti seuraavia kisoja ja meidän ekoja hallikisoja, jotka on kolmen viikon päästä Lempäälässä :-)

Tuplanollavoitot ja tupla-LUVAt!

Tää päivä oli selkeästi Martin <3 Startattiin Takkujen kisoissa hyppärillä ja agiradalla ja tuloksen voitte lukea otsikosta: molemmilta radoilta nollavoitot ja LUVAt \0/ Tänään vaan kaikki natsasi, vaikka toki parannettavaa omasta ohjauksesta löysin vaikka kuinka paljon. Mutta Martti paikkaa mun mokat, kuuliainen poika kun on <3

Mara hyppärin lähdössä. Kuva: Tommi Anttila

 Eka rata oli hyppäri. Ainoa, mikä jännitti, oli tietysti kepit, vaikka ne saikin ohjata oikealta ja ne oli mennyt treeneissä viimeksi joka kerta hienosti. No, ei ollut radallakaan ongelmia ja tuloksena -10,52, voitto ja meidän eka LUVA!

Tässä vielä kuvia hyppäriltä. Kaikki kuvat: Tommi Anttila.

Hauska kuva :-D Ohjaus kohti taivasta...

Tänään mä osaan - oikeesta välistä sisään!

Venyy...

Mihkäs sitte?

Ai jaa, LÄPI!

Olin kyllä ihan äimänkäkenä etenkin tuosta ajasta, koska radalla se ei tuntunut ollenkaan noin nopealta! Mutta kai se sitten sujuvaa oli :-) Agiradalle meillä ei sitten ollutkaan tämän jälkeen mitään paineita, mutta kuinkas ollakaan: näin siinä sitten kävi:

Eli medien ainoa nolla, -11,14 ja sitä myöten oltiin ykkösiä ja saatiin päivän toinen LUVAmme!! Radalla kaikki meni ihan hienosti, vaikkakin (kuten videosta voi nähdä), mun ohjaus on kyllä aikamoista huitomista... Ja ohjauskuvio ihan eri mitä olin suunnitellut tuohon loppuun eli piti valssata A:n jälkeisen hypyn jälkeen, mutta ihme ja kumma: Mara kesti takaaleikkauksen hypylle <3

Voitte varmaan kuvitella, mikä oli fiilis päivän jälkeen (ja on edelleen) :-D Hymy korvissa ja sitä rataa... Kisoista saaduilla lahjakorteillakin tuli osteltua kisapaikalla yhtä sun toista. Ei meinaa uskoa, että me ollaan 3. kisojemme jälkeen yhden LUVAn päässä kakkosista... Täytyy nyt nauttia tästä fiiliksestä, koska sitähän tää laji on: välillä ollaan näissä tunnelmissa, seuraavissa kisoissa voi tunnelma olla jo ihan toinen :-) Mutta liiaksi en voi tuota Maraa kehua, se on NIIN kuuliainen harrastuskaveri: ei häröile turhia, keskittyy ja paikkaa ne munkin mokat kiitettävästi. Ihan paras agilitykaveri, mitä toivoa sopii <3

Kisakalenteri on tällä hetkellä tyhjä, mutta eiköhän tässä syksyn mittaan jossain kisoissa käydä näyttäytymässä. Mitään varsinaisia tavoitteita meillä ei agilityssä ole ollut, mutta olishan se aika hienoa, jos se viimeinenkin nousunolla tulisi jo ennen ensi kesää :-)

Friends will be friends ♥

Niin rakkaita kuin kumpikin koiristani minulle on, on Mimmi luonnollisesti esikoisena ja ihkaensimmäisenä omana koirana The One And Only <3

Joskus on ihana viettää laatuaikaa kaksin, ihan kuin ennen vanhaan ja sellaista me vietimme viime viikonloppuna. Oltiin nimittäin reissussa meidän molempien parhaimpien ystävien luona :-) On niin ihanaa, että Mimmi tulee näiden isojen mustien poikien kanssa niin hyvin toimeen. Harmi sen sijaan on, että nämä ystävät asuvat nykyään niin kaukana, että näemme vain muutaman kerran vuodessa :-(

Mimmi ja bestiksensä Eetu <3

Koirat tulivat hyvin juttuun samoissa tiloissa, ainoastaan yöksi erotimme kaverukset portilla. Mitään kahakkaa ei ollut, mutta turvallisuussyistä lelut ja luut pidettiin kuitenkin poissa saatavilta ;-) Pääsivätpä kaverukset juoksemaan vapaana metsässäkin ja Mimmillä ja Tarmolla oli oikein mukava juoksukisa puiden seassa :-D

Pieni valkoinen - luulee olevansa iso musta :-D

Hiukan oli haikeaakin, sillä Mimmin 10-vuotiasta bestistä, Eetu-rotikkaa, on alkanut vaivata enemmän nivelrikko ja vanhuuden vaivat. Toivottavasti kuitenkin kaveruksilla olisi vielä tapaamisia edessä päinkin <3

Loppuun vielä pieni asetelmakuva :-) Mimmin silmät oikein kirkastuivat viikonlopun aikana, niin se tuntui nauttivan reissusta kaksin emännän kanssa <3

Liitoa, liitoa, liitoa

Oltiin Maran kanssa lauantaina Walatin kisoissa Valkeakoskella. Ilmoitin meidät kaikille kolmelle agiradalle eli päivä oli melko pitkä ja vauhdikas. Lisäksi sain juuri sopivasti viikonlopulle hermeettisen nuhalentsun, joten kuntoa kyllä kysyttiin radoilla...

A-rata oli todella sujuvaa menoa. Kepitkin sujui mallikkaasti eikä meillä ollut minusta juuri mitään korjattavaa, mutta vitonen pätkähti sitten yllättäen keinulta... Walatin A ja keinu ovat alumiinia ja tosi liukkaat ja rapisevat. Olen tottunut hidastamaan Maraa keinulle mentäessä ja nytpä jätkän vauhti ei sitten riittänytkään liukkaalla pinnalla, vaan se putosi keinun ylösmenolta :-/ No, onneksi toka yrittämällä saatiin keinu suoritettua, mutta menihän siinä varmaan sekunti ja tosiaan se vitonen. Sijoitus oli 4. Ei pitäisi jossitella, mutta näistä tuloksista voi nähdä, miten hieno aika meillä olisikaan ollut ilman sitä keinuepisodia. Anyway, muuten mahtava rata ja tosi kiva fiilis ♥

Tässä vielä videona tuo rata.

Muita ratoja en sitten valitettavasti saanutkaan ketään kuvaamaan. B-radalla keinu meni jo hyvin, kun en hidastanut Maran menoa yhtään. Sen sijaan 10 tulikin yllättäen kepeiltä, jonne tultiin vauhdikkaasti kahden hypyn kautta. Valssasin toka hypyn jälkeen juuri ennen keppejä ja taisin siinä pyöriessäni jotenkin sekoittaa jätkän pasmat ja se lähti väärästä välistä pujottelemaan. Toka yrittämäkin meni pieleen, mutta kolmannella saatiin onnistumaan. Tuloksena siis 10, mutta silti alle ihanneajan ja tulos 4.

C-rata oli hyvin samantapainen kuin kaksi aiempaa, ei mitään ihme kommervenkkejä. Ainoastaan loppusuoralla piti juosta hullun lailla, sillä siinä tultiin putkesta vinosti hyppy-pussi-hyppy-hyppy -suoralle. Tälläkin radalla kepit koitui meidän kohtaloksi ja niiltä jälleen 5 vp. Ohjasin vasemmalta, mutta ilmeisesti ajauduin taas liian lähelle keppejä (perisyntini :-/) ja Martti tuli kepeiltä ulos. Tällä kertaa päästiin kuitenkin palkintopallille eli tultiin toisiksi! Oli kyllä todella ansaittua, sillä Martti oli NIIN mahtava joka radalla ♥ Sillä riittää iloa, vauhtia, tarkkuutta ja yhteistyöhalua - en tiedä, mistä voisin löytää mulle paremmin sopivan agilitykaverin ♥

 Tässä vielä tulokset ja herra palkintoineen :-)

 

 

Seuraava startti sitten mahdollisesti parin viikon päästä Takuilla. Sitä ennen käydään kokeilemassa agia meidän vanhassa treenipaikassa Procaniksella. Saas nähdä, miten enää osataan!

Mimpsu oli meidän kisojen ajan maalla nauttimassa rauhasta :-)

Neiti löytää aina tontin aurinkoisimman paikan ;-)

Ja nenä mullassa, kuten maalla kuuluukin :-)