Laadukasta aikaa

Mimmin kanssa jatkettiin laatuaikaviikonloppujen viettoa, kun olimme viikonlopun Tampereella kyläreissussa kaksin. Mimmi on kyllä mainio reissukoira, se ei maisemanvaihdoksesta turhia hötkyile ja kerrostalossa se (ehkä jo hieman huonontuneen kuulonkin ansiosta) ei hauku ääniä eikä ole levoton, toisin kuin Mara… Tehtiin pieniä citylenkkejä neidin kanssa ja muuten oltiin lähinnä kuin ellun kanat – oikein mukavaa vaihtelua! Ja täytyy kyllä sanoa, että yhden koiran kanssa ON huomattavasti helpompaa, kuin kahden – puhumattakaan sitten isommasta laumasta! Kyllä tällaisia kaksinolohetkiä pitää toki järjestää Martinkin kanssa, kunhan saadaan Mimpsu vaihteeksi lykättyä mummolaan viikonlopuksi :-)

Mimpsun uusi Pikku Myy -panta ♥

Agilityssä oltiin Martin kanssa parin viikon tauon jälkeen ja vähän lekkeriksi meni. Jätkä varasteli alastulokontaktilta puomilta, takaaleikkaus putkeen ei mennyt, ei sitten millään ja kepeilläkin oli suoritustaso vaihtelevaa. Selityksiä tietysti löytyy. Meillähän on käytössä pysäytyskontaktit, joista Martti saa vasta ”jes” –käskyllä luvan poistua etupalkalle (jota vieläKIN) usein käytetään…Ongelma on tietenkin minussa eli teen varmaankin huomaamattani jonkun pienen liikkeen juuri ennen kuin sanon sitä ”jessiä” ja Martti reagoi siihen eikä ”jessiin”. Näin ollen mun tarvisi vaan pysyä aivan eleettömänä niin kauan, kun haluan jätkän pysyvän kontaktilla. Treenikavereiden kontakteja seuratessa tulee välillä mieleen, että onko mitään järkeä olla niin natsi tuossa vapautuksessa, kun jätkä kuitenkin AINA siihen kontaktille edes sekunnin sadasosaksi pysähtyy. Tekeehän monet juoksukontaktejakin eli eivät pysäytä koiraa ollenkaan. Jotenkin vaan  tuntuu, että aikanaan asetetusta kriteeristä täytyisi pitää kiinni eikä alkaa siitä lipsua. Vaikka varmasti kisoissa sitten tulee lipsuttua, kun haetaan sitä vauhtia.

Takaaleikkaus on ollut meille alusta asti ongelma, mutta ei putkella mielestäni vähiin aikoihin. Nyt jätkä ei tosiaan mennyt U-putkeen millään, kun ohjasin sitä vasemmalla puolellani ja takaaleikkasin itse sitten putken ulostulolle eli vasemmalle. Martti palasi joka kerta putkesta takaisin katsomaan, mihin mamma lähti :-) Jäätiin sitten hinkkaamaan sitä pallolla niin, että ohjasin muutaman kerran oikealla kädellä koira oikealla puolellani ja sitten kokeiltiin taas koira vasemmalla ja menihän se vihdoin.

 

Herran uusi Hessu Hopo -panta ♥

Keppien kohdalla koottu selitys on se, että halliin tuli jo seuraava ryhmä odottelemaan siinä vaiheessa, kun meidän vuoro tuli. Martti, joka rakastaa treenikaveriamme, rhodesiankoiratyttö Serenaa (kokoerosta viis ;-), ärisi poikkeuksellisesti Serellekin, kun se tuli morjestamaan Maraa meidän mennessä radalle. Tilanne oli siis joka tavalla outo, kun hallissa oli outoa porukkaa ja sen takia varmaan ne kepitkin meni ensin pieleen. Sitten otettiin kuitenkin uusiksi hyppy-kepit ja taas meni bueno.

Jotenkin ollaan nyt jähmetytty tälle supermöllitasolle. Mulla on vapaaharkka-avain, josta on talkoot tekemättä, mutta me ei ehditä koskaan hallille treenailemaan. Ei kerta viikkoon treenaus oikein taida riittää, mutta enempään ei nyt vaan ole rahkeita. Ehkä joka harrastuksessa tulee jossain kohtaa tällainen suvantovaihe, jossa tuntuu, että ollaan vuosia junnattu samassa pisteessä eikä edetä mihinkään. No, oli niin tai näin, me osallistutaan lauantaina YLÖKKin Agiwars-epiksiin Martin kanssa :-) Viimeksi oli niin kivaa, että tosi mukavaa lähteä taas kokeilemaan, miten tällä kertaa suoriudutaan!

Ystäväviikko ♥

Sofie edellä, Mara perässä :-)

Ehdittiin me hetki poseeratakin :-)

Kuluneella viikolla saatiin vihdoin järjestettyä treffit Martille ja Sofielle. Sofie on sekarotuinen rescue-"russeli", joka asustelee kahden parsonpojan kanssa. Tulivat Martin kanssa oikein hyvin juttuun ja jäällä oli tilaa temmeltää :-)

Kumpi vie ja kumpi vikisee :-D

Hupsistarallaa!

Mimmin vuosia vanha, rakkaista rakkain Tyyny, joka on tietysti aina reissussa mukana ♥

Mimmin kanssa meillä oli oikein mukava laatuaikaviikonloppu, kun starttasimme perjantaina Varsinais-Suomeen, jonne Mimmin bestis Eetu ja "veljensä" Tarmo vuodenvaihteessa muuttivat. Martti vietti viikonloppuna puolestaan laatuaikaa "enon" kanssa ja hyvin oli pojillakin sujunut :-)

Mimmin bestis Eetu, iso, musta ja ihana rottweiler, kohta 10 vee ♥♥

Kaveruksilla meni viikonloppu paremmin kuin hyvin! Hienosti Mimmi tuli edelleen poikien kanssa juttuun ja lähinnä vain yöaika pidettiin portti kaverusten välillä kiinni, ettei mitään pääsisi huomaamatta sattumaan.

Eetu olisi mielellään nukkunut meidän kanssa :-)

Tarmo-herra ♥

Erilaiset Frendit ♥

Mimmi ja Tarmo löysivät yhteisen leikkisävelen ♪♫

Tosin noutaja ei täysin ymmärtänyt parsonin ääniefektejä :-D

Mutta vauhtia riitti silti!

 Eetu on noissa leikkikuvioissa aika huumorintajuton tyyppi, oikea Poliisi. Se ei kestä yhtään Mimmin räksytystä leikkiessä ja tuli heti komentamaan neitiä. Mimmi ei Isoa Mustaakaan paljoa kumartele, joten näissä tilanteissa piti  nopeasti puuttua peliin. Mitään tappelua tuskin syntyisi, mutta iso kokoero on hieman haasteellinen. Mimmi jossain kuviossa taisi vähän etujalkaansa venäyttääkin ja ontui vierailun lopuksi. No, neiti saa nyt sitten levätä viikonlopun rasituksista, eiköhän se jalkakin siitä taas ala toimia!

Ystävät on kyllä parhautta ♥ Harmi, että Mimmin bestis asuu nykyään niin kaukana, toivottavasti näillä senioreilla olisi kuitenkin vielä paljon tällaisia yhteisiä hetkiä tiedossa ♥

PS. Meitin uudet pannat :-) Mittatilauksena täältä.

Maaseudun rauhassa

Mimmi ei paljoa tykännyt viimassa ulkoilla ♥

Mimmillä oli taas perjantaina hieronta Karhuniemen Kirsillä. Viime kerralla selkää ei oikein päästy käsittelemään, vaan jumeja piti sulatella lätkien avulla. Tällä kertaa selkä oli taas parempi ja Kirsi sai sen hierottua. Ainoastaan oikean takajalan lonkankoukistajan kohdalla oli juntturaa, mutta sekin pehmeni hieronnalla. Näyttäisi siis siltä, että kerran kuussa hierontatahti pitää neidin vetreänä - kuukauden päästä siis taas Kirsin pakeille! Mimmi viihtyi muuten nyt, kuten kuukausi sittenkin hierontatilan yhden seinän vieressä nuuskuttaen ja seinää raapien. Toisella puolella seinää on hevostalli ja seinän välissä voi hiiret kulkea. Kukaan muu hieronta-asiakkaista ei ole kiinnittänyt seinään huomiota, mutta meidän neitihän onkin todellinen metsästäjä :-)

Martin kanssa sen sijaan ulkoiltiin jäällä - sieltäkin löytyi komeita keppejä ;-)

Mahtavaa puuhaa!!

Martin kanssa tehtiin treeneissä pikku rataa, jossa oli A ja keinu. Hienosti meni! Jätkä on kyllä NIIN kuuliainen: heti kun huudan keinulla "OTA", se alkaa hidastaa eli mun pitää tosi tarkkaan ajoittaa käsky, ettei se turhaan hidasta liian aikaisin. Lisähaastetta siis ohjaajalle :-) Keppejä tehtiin niin, että ensin oli hyppy. Tosi varmasti meni aina, kun pallo oli keppien päässä etupalkkana. MUTTA kun pallo siirrettiinkin keppien jälkeen vinosti olleen hypyn taakse, meni jätkän pasmat ihan sekaisin! Se lähti hienosti kepeille, pujotteli täydellisesti, mutta VIIMEISESSÄ välissä se huomasi, että "missä mun pallo on?" ja tuli siitä välistä ihan hoomoilasena pihalle :-) Mitä tästä opimme? Pallon häivyttäminen pitää tehdä niin, että siirretään pallo kepeiltä niiden jälkeen suoraan olevan hypyn taakse, jolloin jätkä näkee pallon kepeillä. Harmittaa, kun ei olla ehditty vapaaharkkaamaan ja tällä viikolla treenitkin jää työkiireiden takia väliin :-(

Kerrospukeutuja pärjää kovallakin pakkasella :-)

Nappisilmä-Mara ♥

Katson maalaismaisemaa....

Tää takki on ihan p---seestä ja mää en liiku se päällä mihkä!

Mimmillä on tällä viikolla kontrolliverikoe Oivassa, tsekataan taas eosinofiilit, jotka viimeksi olivat koholla. Tiedä häntä sitten, mistä niiden kohollaolo johtui, mutta hyvä nyt kuitenkin tarkistaa tilanne säännöllisesti.

Itse pääsin viikonloppuna lulluttelemaan Lunan pentuja. Miten pennut voikin aina tuoksua niin ihanilta ♥ Vielä pari viikkoa, niin pennelit ovat "parhaimmillaan" :-) Toivottavasti ehtisin vielä niitä vellaamaan!

Pomppufiilis!

Katonny, mullaki on kuuraparta!

Eka möllistartti!

Tänään oltiin tutulla treenihallilla YLÖKKin Agiwars-epiksissä. Starttasimme Martin kanssa ekaa kertaa mölleissä putkiluokan sijaan. Rata oli kyllä oikeastaan putkiluokan rata yhdellä A:lla lisättynä :-) Kivaa kieputusta 18 esteen verran, ainoana kontaktiesteenä siis A ja muuten mentiin 10 kertaa putkeen ja 7 hyppyä :-)

Eka startti meni muuten virheittä, mutta juurikin se A meni keturalleen ja Martti kiepsahti ylösmenokontaktilta sivuun ja maahan selälleen.. Onneksi ei herraan sattunut ja saatiin rata muuten puhtaasti maaliin! Otan mokan kyllä kontolleni, koska olin koiran tiellä A:n edessä ja Martti seurasi mua sitten siitä sivuun, kun väistin itse estettä. Jätkä seuraa kyllä to-del-la tarkkaan mun ohjaamista, oli se sitten miten surkeaa tahansa ♥

Tässä hetkeä ennen putoamista...

Ja tässä videota loppuradasta.

 

Halusin korjata tuon A:n mokan ja otettiin sitten vielä luokan viimeisinä uusintarata. Siinä tippui ekan hypyn rima, mutta A meni kivasti alastulokontaktia myöten ja muutenkin rata meni kivasti, tosin taisi tulla kielto yhdeltä putkelta.

 

 

Loppujen lopuksi me oltiin kuitenkin medimöllien kakkosia!! Ja jätkä sai todella komean pokaalin :-D

Vaikka halli olikin tuttu, siellä oli aika paljon hälinää ja koiria kentän reunalla. Silti Marttia kiinnosti vain ja ainoastaan mun kanssa tekeminen, mistä olen NIIN iloinen ♥ Se on kyllä aivan mainio harrastuskaveri, ei tarvitse yhtään pelätä, että se lähtisi häröilemään jonnekin radalta. Äitin poika ♥ Tästä on hyvä jatkaa, ehkä joskus niissä virallisissakin kisoissa ;-)

Hyvää vuodenvaihdetta!

Kuukauden tauon jälkeen olimme Martin kanssa torstaina treeneissä. Jätkä veti tosi hienosti, treenattiin välistävetoja ja keppejä ja hienosti meni kepitkin molemmilta puolilta ohjaten :-) Meikäläisen liikehdintä sen sijaan ei ollut (taaskaan...) kovin sulavaa ja sainkin siitä koutsilta noottia. Ohjasin välistävedoissa kuin hidastetussa filmissä, olisipa joku ottanut sen videolle! En millään meinaa tajuta, että vastakäsi pitää ottaa esille jo siinä vaiheessa, kun koira ponnistaa hypylle tai jopa ennen, sen jälkeen se on auttamatta myöhäistä. Martti seuraa ohjausta tosi tarkasti ja paikkaa kyllä virheitäni, mutta koutsin mukaan kaikki koirat eivät meikäläisen ohjauksella tosiaankaan toimisi... Mistä sitä oikein saisi koordinaatiokykyä ja nopeutta, kun on tällainen kankea kanki??

Tänään käytiin ekaa kertaa vapaaharkkaamassa Pinotiellä. Avainhan mulla on ollut jo pari kuukautta, mutta aikaa vapaaharkkaamiseen ei vaan ole löytynyt ja olihan meillä tuota sairasteluakin tässä kuukauden verran. Tänään kuitenkin suunnattiin hallille koko perheen voimin ♥ Mimpsukin pääsi ekaa kertaa viime kevään jälkeen radalle ja neiti oli - lievästi sanottuna - liekeissä ♥♥ Tehtiin ihan yksinkertaista hyppy-hyppy-putki -ilottelurumbaa molempiin suuntiin ja koitin namilla viedä keppejäkin. Välissä tehtiin rauhoittumisen takia (helpommin sanottu kuin tehty...)  seuraamista, paikallaoloa ja sivulletuloa. Neidin silmät oikein loisti, kun se pääsi töihin!! Vitsit, kun jaksaisi senkin kanssa vaan säännöllisesti höntsäillä jotain.

Tulipa oikein konkreettisesti todistettua, miten erilaisia nämä kaksi koiraani ovat. Mimmi käy heti esteet nähtyään kuumana kuin kekäle ja haukkuu tauotta koko radan ajan. Samoin se käy käteen, hihaan, housuun tms. kiinni kesken radankin ja tekee kuitenkin koko ajan rataa sairaalloisella (hallitsemattomalla...) nopeudella :-) Martti sen sijaan on myös nopea ja välillä kuumenee, mutta se on koko ajan hyvin hallinnassa ja tekee ajatuksella sen, mitä se tekee. "Siskon" mukana olo tosin aiheutti poikkeuksellisen huudon häkissä kentän reunalla: kun Mimmi oli radalla, Mara huusi suoraa huutoa :-) Ensi kerralla tarvii jättää toinen autoon toisen treenatessa, oppia tämäkin..

Martin kanssa tehtiin samaa hyppy-putki -rumbaa, mutta myös keppejä molemmin puolin etupalkalle ja puomia etupalkan kanssa. Koitin häivyttää palloa kepeiltä, mutta jätkä meni siitä ihan sekaisin ja pujotteli miten sattuu. Kerran taisi mennä lopulta oikein ilman palloa keppien päässä, mutta tekemistä sen häivyttämisessä näyttää olevan - ja paljon!

Neiti silmät loistaen agikentällä ;-)

Intoa piukassa vuoroa odottamassa :-D

Lisätään tähän loppuun pari "kohokohtaa" vuodelta 2012 :-) Ehdoton kohokohta harrastusrintamalla oli tietysti meitin neidin ERI ja sijoittuminen neljänneksi erkkarin veteraaniluokassa ♥

Mimmi parsonlehdessä. Poseerauskuvaa erkkarissa oli ihan mahdoton ottaa, tässäkään ei näy kaunein osa eli pää :-/

Martin kanssa treenattiin ahkerasti (lahjattomat treenaa?) agilityä lähes koko vuosi kaksi kertaa viikossa. Vielä emme kuitenkaan ole korkanneet kisauraamme edes mölleissä, mutta kesällä startattiin muutama kerta epiksien putkiluokassa :-) Alla video ekasta suorituksestamme :-D

Näiden kuvien myötä OIKEIN IHANAA (ja pelotonta) VUODENVAIHDETTA ja ILOISEN KOIRAMAISTA VUOTTA 2013 KAIKILLE LUKIJOILLE!

♪♫ Joulu päättyy vaikkei kenkään sois... ♫♪

Joulu on aina yhtä jännittävää, oli se sitten jo 9. kerta...

... tai kolmas :-)

Mimmi on ihan hulluna pakettien perään, se repii ne taatusti auki nopeammin kuin yksikään innokas lapsi :-)

Martti sen sijaan ei ihan ymmärrä lahjatouhun päälle, se ei tainnut illan aikana saada yhtään pakettiaan kokonaan auki...

Mimpsu sen sijaan aukoi muidenkin paketit ja ehti maistelemaan lahjojakin :-)

Ja nää on sitte MUN älkääkä kuvitelkokaan tulevanne niitten lähelle, NIH!

Lievää innokkuutta havaittavissa ;-P

Pienin väsähti nopeiten :-)

Kirpeä pakkassää esti pitemmät lenkkeilyt, mutta käytiin sentään hiukan ulkona käyskentelemässä.

Kunnon asusteissa tarkenee!

Mökkikauteen on vielä aikaa - näkymä mökin ikkunasta, ulkoapäin :-)

Kesällä maisema on hieman toinen...

Joulu, juhlista jaloin ♥

Mun murut ♥♥

Tästä se arki taas lähenee, vaikka lomaa onkin vielä jäljellä! Martin tassukin on täysin parantunut ja huomenna olis tarkoitus kuukauden tauon jälkeen päästä treenaamaan agia! Vähän kyllä jänskättää :-D

Ihanaa Joulua!