perjantai 14. heinäkuuta 2017

Hengissä ollaan!

Hyvät noin vuoden takaiset aikeeni aktivoitua bloggauksen suhteen ovat unohtuneet ja tämä blogi elänyt hiljaiseloa. Koirarintamallakin ollaan eletty aika hiljaisesti ja rauhallisesti, mikä ei tietysti ole huonokaan asia.

Aloitetaan Mimmistä. Mimmi lähestyy 13 ikävuotta ja voi edelleen oikein hyvin. Viime vuoden lopulla neitiä tutkittiin Hasselissa hieman tarkemmin usein toistuvan ripuloinnin takia. Perusveriarvojen lisäksi otettiin erityiset suolistoon liittyvät lisämääritykset. Perusveriarvot olivat ok, mutta suolistokokeiden tärkein löydös oli hyvin alhainen folaatti. Se liittyy ohutsuolen alkuosan vaurioihin ja voi johtua ruoka-aineperäisestä ongelmasta tai IBD:stä. Mimmi söi tylosiinikuurin ja lääkäri suositteli hypoallergeenista dieettiä. Ripulointi kuitenkin loppui tylosiinikuurin päättymisen jälkeen itsekseen, joten en alkanut muuttaa Mimmin ruokavaliota. Käytännössä meillä on melko mahdotonta pitää toisella koiralla mitään dieettiä, kun puruluita ym. pitää kuitenkin olla toiselle tarjolla. Lisäksi koirat ovat niin paljon hoidossa vanhoilla vanhemmillani, että heidän ohjeistamisensa erikoisruokavalioon olisi käytännössä mahdotonta. Onneksi Mimmi on tuon ripulointijakson jälkeen pysynyt kotikonstein kunnossa! 

 


Maaliskuussa molemmat kävi Hakametsässä Sanna Elfvingillä silmätarkissa, jo 8. kerta Mimmillä (tarkistin KoiraNetistä 😉) ja jälleen rekisteriin tuli merkintä "Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia" 💗 Ikään liittyviä muutoksia oli kuitenkin molemmissa silmissä; seniiliä kaihia, lasiaisen vuotoa ja rappeumaa. Linssit olivat edelleen tiukasti kiinni eli ei huolta! Ja Sanna sanoi, että kyllä Mimmi vielä voi hyvinkin tulla silmätarkkiin, vaikkei ihan joka vuosi tarvikaan käydä 😁

Muuten Mimmi viettää rentoa mummokoiran elämää. Lenkkeily ei aina innosta ja mummo nukkuu paljon. Innostuu kyllä edelleen palloleikeistä nollasta sataan ja joskus sitten revittelyn jälkeen vasen etujalka on hetken poissa pelistä. Kyseinen jalka on alkanut vihoitella sen jälkeen, kun neiti löi sen kerran kotona sohvapöydän kulmaan. Saunominen on edelleen Mimmin juttu ja mökillä sitä onkin nyt kesälomalla harrastettu päivittäin - saunaoluttilkkaa unohtamatta 😉



Martin kanssa agilityharrastus on ollut hieman jäähdyttelytauolla. Tarkoitus ei ollut varsinaisesti pitää taukoa, mutta käytännössä viikottaisista treeneistä luopuminen ja samalla Annan ja Nemon kisauran lopetus jotenkin johtivat nykytilanteeseen. Vielä viime kesäkauden treenasimme Ylökkillä, mutta talvikaudeksi siirryimme Tähtitekniikalle puolikkaalla paikalla eli treenit joka toinen viikko. Ylökkillä talkoovelvoite nousi oman toleranssirajani yli 10 päivään vuodessa ja toisaalta yksityisellä treenaaminen on niin kallista, että päädyin tällaiseen kompromissiratkaisuun. Selvää tämän puolen vuoden kokemuksen jälkeen on, ettei 2 treenit kuussa riitä mihinkään, jos oikeasti haluaa harrastaa korkealla tasolla ja kisata. Kahden viikon tauon jälkeen sitä on aina kuin uuden lajin parissa treeneissä ja tuntuma on kadoksissa. 



Kisaaminen muuttui tylsemmäksi, kun ihanat kisakaverit jäivät matkasta ja ollaankin kisailtu tänä vuonna todella harvakseltaan. Jos vuonna 2016 kisasimme yhteensä 9 kisoissa (mikä sekään ei ole paljon!), ollaan tänä vuonna käyty tähän mennessä kolmissa kisoissa... SM-nollat saimme kyllä kasaan, mutta jätimme kisat väliin. Lappeenrannan majoitusmahdollisuudet olivat jo talvella buukatut ja jotenkin niin kauas lähteminen meidän tulosmahdollisuuksilla tuntui turhalta. Myös kevään järjettömät työkiireet olivat omiaan vahvistamaan päätöstä eli kisat jäivät tällä kertaa väliin.



Mutta agility Martin kanssa on edelleen superhauskaa 💙 Treenit sujuvat oikein mukavasti ja ainoa jarru meillä on ohjaaja eli minä. Kuten Maiju-koutsimme sanoi, nyt ei kannata enää jarrutella, vaan kokeilla rohkeasti uusia juttuja! Siinä tajusin oikeastaan vasta, että eihän se mun vauvakoira ole enää mikään vauva, vaan 7-vuotias aikamies ja vuoden päästä olisi näyttelykehissä jo senioriainesta 😲 Ei vaan pysty tajuamaan, niin vauhdikas velikulta tuo jätkä edelleen on!

Ja viime vuoden meriiteistä Martti myös palkittiin Ylökkin vuoden 2016 medikoirana. Aivan mahtava juttu! Ehkä me tästä aktivoidutaan vielä syksyn tullen. Hieman sertien havittelu kiinnostaisi, kun viime vuonna se ainokaisemme satuttiin saamaan...


Martin terveydentila on ollut viime syksyn perinteisen ihotulehduksen jälkeen ok. Mitään kutinoitakaan ei ole nyt ollut eli odotellaan taas sitä syksyä ja todennäköisesti tulevaa ihonhoitorumbaa. Silmätarkissa jätkä sai myös terveen paperit, vain pieni näärännäppy löytyi toisesta silmästä.

Molemmat käyvät säännöllisesti Kirsillä hieronnassa. Kummallakaan ei juurikaan ole jumeja, toisinaan Martilla on jotain pientä, mutta hienosti ne aina sulavat käsittelyssä.

Laitetaan tähän loppuun muutama yhteiskuva tältä vuodelta. Josko tämän sepustuksen myötä innostuisi taas kirjoittelemaan kuulumisia hieman useammin, kuin kerran vuodessa. Eihän näitä romaaneja muuten jaksa kukaan enää lukea 😂





Ihanaa kesän jatkoa teille kaikille, jotka vielä tänne eksyitte pitkästä hiljaiselosta huolimatta!

 

torstai 6. lokakuuta 2016

Mimpsu 12 vee ♥


Elämäni Koira tänään 12 vuotta ♥
Kiitos Riitta tästä niin rakkaasta Isosta Persoonasta!

Onnea myös siskot Sofi ja Ronja sekä velipoika Figo - unohtamatta Lalli-veikkaa pilven reunalla ♥

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Agilityserti!

Kevät ja kesä tuli ja meni, mutta blogissa hiljaiselo jatkui. Pahoittelut siitä! Kuulumiset SM-kisoista ja muista kesätapahtumista on jäänyt täällä raportoimatta, mutta nyt on ihan pakko kirjoittaa:

Martti sai ensimmäisen agilitysertinsä!
 



Kisat meni muutenkin aivan yli odotusten. Neljä rataa, joista kahdella nolla (meillä nyt plakkarissa kolme nollaa ensi vuoden SM-kisoja varten) ja kahdella vitoset. Sertirata ei suinkaan ollut meidän paras ratamme, mutta koska huiput hyllyttivät yksi toisensa jälkeen, niin meidänkin vauhdilla pääsi palkintopallille :-) 





 Tässä sertirata (aika -6,64, nopeus 4,13):


Eka rata eli hypäri, jossa keppivirheestä 5 vp ja aika -4,01, nopeus 3,97)


Ekalta agilityradalta nolla, aika -6,96, nopeus 4,14


 Toka agilityradalta vitonen kosketuksesta pituuteen, aika meille huippu -8,45, nopeus 4,28!


Kiitos Annalle ratojen kuvaamisesta ja Annalle ja Nemolle matkaseurasta <3 Nyt on sellainen flow päällä, että pitänee taas päivittää kisakalenteria :-)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Ässämmiin

Käytiin Martin kanssa Janakkalassa kisoissa pitkän kisa- ja treenitauon jälkeen ja kisathan meni vallan mainiosti. Tuloksena seitsemäs nolla eli nyt olisi oikeus osallistua kesäkuussa agilityn SM-kisoihin Nastolassa :-) Syksy oli nollien ja tulosten suhteen nihkeää, mutta vuodenvaihteen jälkeen meillä on hyllyt vähentyneet ja nytkin tuli joka radalta tulos. Kiitos kisareissukaveri Annalle ratojen kuvaamisesta ja Annalle ja Nemolle mukavasta matkaseurasta <3

Tuomarina kisoissa oli Heidi Viitaniemi. Eka radalta saatiin vitonen 4. hypyn ohituksesta ja aika -3,75. Hypyn ohitus oli ihan oma moka, juoksin vaan suoraan kohti 5. hyppyä enkä ohjannut Marttia putkesta kunnolla edeltävälle hypylle. Tuo olikin sitten ainoa radan virhe, muuten meni hienosti. Tosin videolta näkee, miten jätkä hyppää aika rohkeasti puomin alastulolta... Sellaista se ei yleensä ole tehnyt eli kurinpalautusta kontakteille tiedossa!



Toinen rata oli meidän nollarata. Aika ei tälläkään päätä huimannut, -3,90. Mara on niin kuuliainen ja tulee juuri mun kanssa samaa vauhtia, joten mun pitäisi vaan pistellä lujempaa menemään, niin meidän ajatkin paranisivat.


Vikalla radalla nolla oli NIIN lähellä, että melkein luulin sen tulleenkin. Mutta Martti kolautti tokavikaa estettä eli pituutta ja siitä vitonen. Käänsin sen ehkä liian tiukasti puomilta pituudelle ja jätkälle tuli kiire perääni, joten hyppäsi vähän huolilmattomasti pituuden. Aika tällä radalla -3,32 eli meidän tasaista vauhtia sekin :-)

 

Nyt on yksi iso tavoite agilityn saralla saavutettu. En koskaan olisi uskonut, kun 5 vuotta sitten alkeiskurssille jätkän kanssa Procanikselle menimme, että a) kilpailisimme virallisissa kisoissa, b) olisimme joskus agilityn 3-luokassa tai c) voisimme osallistua agilityn SM-kisoihin! Niin vuodet ovat kuitenkin menneet ja nyt meillä on oikeus osallistua kesäkuussa Nastolassa järjestettäviin SM-kilpailuihin :-) Vaikka meidän vauhdilla ei noissa skaboissa ole mitään mahdollisuuksia kuin peränpitäjiksi, on silti iso asia päästä samoihin kisoihin Suomen huippujen kanssa. Toivottavasti sekä Martti että minä pysyisimme terveinä ja todella pääsisimme starttaamaa kesäkuussa!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Uusi alku

Bloggaus on ollut tauolla luvattoman pitkään. Pahoittelut siitä, jos tänne vielä olet eksynyt! Päiväkirjamaisen blogin pitäminen ei enää oikein innosta, enkä ole keksinyt tälle uuttakaan muotoa. Yritän kuitenkin aktivoitua päivityksissä, sillä itsekin ärsyynnyn blogeista, joita päivitetään vain kerran-pari vuodessa. Ja täällä on mennyt sentään jo 20 000 kävijän rajakin rikki... Kiitos teille kaikille, jotka ovat kuulumisiamme käyneet vuosien varrella lukemassa ♥

Ihanaa kevättä kaikille lukijoille!

Mimmille kuuluu oikein hyvää <3 Mummo on tosin tullut iän myötä entistä laiskemmaksi lenkkeilijäksi ja kulkee usein flexinmitan meidän jäljessä. Jos neitiä kiinnostaa, niin vauhti on ihan normaali. Terveydessä ei mitään moitittavaa ja karvakin on taas ajeltu siistimpään kevätkuntoon :-)


Martille kuuluu myös tällä hetkellä hyvää. Agilitytreenit ja kisat jouduttiin pitämään kuukauden verran talvella tauolla vasemman takajalan ontumisen vuoksi. Mitään syytä vaivaan ei löytynyt, mutta 10 päivän tulehduskipulääkekuuri auttoi ja jätkä on taas iskussa. Vielä pitäisi yksi aginolla saada metsästettyä ennen kesäkuun alkua, jotta saisimme osallistumisoikeuden agilityn SM-kisoihin... 


Eli tällä hetkellä kaikki on hyvin <3

 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Valkeaa unelmaa

Ihana talvi tuli oikein rytinällä juuri sopivasti, sillä kuratassujen pesu alkoi jo ärsyttää. Nyt nautitaan tästä ihanasta valkeudesta ja omasta pihasta, josta voi tulla sisälle ilman ikävää pesuoperaatiota...








 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Syksyn tuulia



Syksy on mennyt vauhdilla, kun kelit ovat pysyneet kuivina ja aurinkoisina. Mimmin 11-vee synttäreitä juhlittiin ihan omalla porukalla. Tällä kertaa en hankkinut koirille mitään turhia revittäviä leluja, joista tapella, vaan keskityttiin herkutteluun :-)


Syksyyn kuuluu myös perinteisesti koirien madotus, joka hoitui tänä vuonna Axilurilla. Kolmen päivän "urakka" on tietysti vähän ärsyttävä, mutta maksamakkaran sisässä pillerit menivät kitusiin ihan huomaamatta ;-) Molempien mahat menivät kuurista sekaisin, mikä aiheutti muutamia unettomia öitä :-( No, nyt on kuitenkin mahdolliset suolinkaiset häädetty hyvissä ajoin ennen Mimmin tulevia rokotuksia.


Vietimme taannoin viikonloppua maalla ja siellä oli taas koirilla ihan superkivaa! Laitetaas tähän vähän kuvakavalkadia.



Mahtava keppilöyty rannalta!

Ja taas toi nöösi varasti sen :-(

Papan kanssa iltalenkillä <3

Maalaismaisemassa auringon laskiessa <3
Agilityn saralla startattiin Martin kanssa kaksissa kisoissa viikon sisään. Tuloksena joka neljältä radalta hylly, mikä hieman taas lannisti ja lievensi kisainnostusta. Videolta suorituksia katsoessa löytyi kuitenkin ihan hyviäkin pätkiä, joten eiköhän me vielä tänä vuonna jossain kisata ;-) Tässä viimeisten, eli oman seuran kisojen, viimeinen rata eli ex-koutsimme Johannan hypäri. Hyvääkin löytyy, vaikka hylly oli vähintään ansaittu meikäläisen todella myöhässä olevan ja väärään suuntaan tehdyn ohjauksen jälkeen.


Agilityn talvikausi on myös käynnistynyt ja meillä koutsi vaihtunut kolmen vuoden jälkeen. Tämä talvi treenaillaan Löytynojan Hannan ohjauksessa ja jo eka kerralla Hanna listasi meille tämän talven tavoitteita: irtoaminen ja kontaktien nopeuttaminen. Nyt vaan pitäisi ahkerasti käydä vapaaharkkaamassa em. asioita... Ja samalla aktivoimassa Mimpsua, senkin pitäisi päästä taas vähän höntsäilemään jotain <3 Rally-tokon alkeiskurssista tuli jo vuosi!