Kesäkivaa :-)

Mimpsun tilannepäivitys: 4 tikkiä 5:stä paikoillaan, haava siisti, tötterö päässä - eli so far, so good :-) Neiti on oppinut hienosti juomaankin tötsän kanssa, alareuna lasketaan ensin lattiaa vasten ja sitten käännetään tötterön yläreuna maahan, jolloin naama on vesikipossa ja pääsee juomaan :-D Ihmeen nöyrästi kuupan kanssa eloon on totuttu ja sitähän on edessä vielä 8 päivää...

Eihän tää nyt varsinaisesti KIVAA ole, mutta pääsee sitä badenbadeniin kuupan kanssakin ;-)

Neiti kesäheinä ♥

Martti ei päässyt tälläkään viikolla aksailemaan, kun en hellepäivänä jaksanut lähteä itekseen höntsäilemään. Jätkällä oli sen sijaan rantsutreffit Sofien kanssa ja tulikin uitua sitten varmaan enemmän kuin koko tähänastisessä elämässä :-) Hyvää lihastreeniä ;-) Antaa kuvien puhua puolestaan:

Heleää Helluntaita!

Takapakin jälkeen huojennus

Mimmin toipuminen ei mennyt niin kuin Strömsössä hyvästä alusta huolimatta. Viidentenä päivänä leikkauksen jälkeen, kun antibioottikuurinkin piti päättyä, neiti päätti repiä tikit jalastaan. Puhallettava kauluri ja side eivät riittäneet estämään tuota akrobaattia ja emäntää odotti autossa apposen auki oleva haava ilman yhtään tikkiä... Luonnollisesti tämä tapahtui sunnuntaipäivänä, jolloin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä Tuhatjalkaan Tampereelle.

Tuhatjalasta kotiuduttiin avohaavan hoito-ohjeiden ja sidetarpeiden kanssa 250 euroa köyhempänä, mieletön harmitus ja huoli mielessä. Avohaavan hoito kuulosti ihan hirveän hankalalta etenkin näin kesällä. Ajattelin kuitenkin kysyä hoito-ohjeita vielä leikanneelta lääkäriltä Hasselista ja siellä Riitta Vikberg olikin eri mieltä Tuhatjalan lääkärin kanssa. Riitta totesi, että jos Mimmi olisi hänen koiransa, hän antaisi tikata haavan uudelleen kiinni. Vaikka rauhoittaminen toistamiseen viikon sisään tuntui ihan kamalalta ajatukselta, päätin kuitenkin antaa tikata haavan.

Lääkäri rapsutteli haavan reunat ja pohjat "tuoreiksi", pesi haavan keittosuolalla ja ompeli siihen viisi tikkiä. Saimme mukaan myös pitemmän, perinteisen tötterön, jota nyt täytyy pitää kaksi viikkoa tikkienpoistoon saakka. Nyt vaan pidetään sitten peukkuja, että tikit pysyvät siihen asti eikä tämä episodi veisi koko kesää!

Patologin lausunto patista tuli myös tällä viikolla ja se oli todella huojentava! Kyseessä oli hyvänlaatuinen fibroadneksaalinen hamartoma eli sen suhteen voi nyt huokaista. Jee! Enempää en nyt uskalla hehkuttaa, sillä vielä on pidettävä tikit Mimmin jalassa 12 päivää...

Tässä kotona ollut, hieman lyhennetty tötstä, jonka lääkäri totesi tälle akrobaatille liian lyhyeksi ;-)

Ja tässä sitten uusi, "oikeankokoinen" tötterö... Kuuleeko maa ;-)

Näpystä asiaa

Mimpsu käväisi tiistaina pienessä operaatiossa paikallisessa Eläinlääkäriasema Hasselissa. Muutama viikko sitten huomasin neidin oikean takakintereen sisäpuolella punoittavan, nuppineulanpään kokoisen nypyn. Ensin luulin sitä punkiksi, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että kyseessä oli jonkinlainen ihonäppy. Vein Mimmin varmuuden vuoksi näytille eläinlääkäri Riitta Vikbergille, vaikka ajattelinkin taas ylireagoivani. Lääkäri oli sitä mieltä, että näppy olisi paras poistaa nyt, kun se on vielä pieni. Ohutneulanäytettä ei näin pienestä näpystä kuulemma pysty ottamaan ja muutenkaan sen laatua ei osattu arvioida. Niinpä sovimme leikkausajan tälle viikolle.

Operaatio meni hyvin, vaikka jännitin Mimmin rauhoitusta ihan hirveästi. Mimmi on nukutettu vain kerran aiemmin sterilointia varten ja silloin oli heräämisen kanssa ongelmia. Nyt kaikki sujui kuitenkin onneksi suunnitelmien mukaisesti ja Mimmi pääsi eroon näpystä saaden kolme tikkiä tilalle :-) Operaation yhteydessä lääkäri tarkisti myös Mimmin hampaat, joiden puhtaus sai ihmettelyä osakseen. Toden totta, neidin hampaita ei ole koskaan puhdistettu, vaikka ikää on jo likemmäs 10 vuotta :-) Ihan pikkaisen lääkäri "näön vuoksi" rapsutteli muutamasta hampaasta hammaskiven hippusia ja totesi muuten, että Mimmiltä puuttuu P2:set! Koskaan ei kukaan tuomari tai lääkäri ole tätä ennen asiasta maininnut, enkä minäkään ole asiaa noteerannut... Leikkausiltana meillä oli melko rauhallista, sillä Martti lähti viikoksi evakkoon mummolaan :-)

Mimmi sai antibioottikuurin varmuuden vuoksi ja Rimadylia samaksi ajaksi, tikit poistetaan viikon päästä. Vielä jännitystä aiheuttaa patologin lausunto näpystä, joka saadaan noin viikon kuluttua. Toivotaan, että kyseessä oli harmiton syylä tms! Toipuminen on sujunut oikein hyvin, tosin tuollaista "uimarengaskauluria" on tarvinnut pitää välillä. Ihmeen hyvin neiti kuitenkin on antanut haavan olla rauhassa.

Meillä siis oikein rauhallinen viikonloppu tiedossa, ihanaa viikonloppua myös teille kaikille!

Onks pakko kuvata :-D

Avoimet ovet

Ihanan kesäisenä viikonloppuna meillä on ollut takaovi auki päivät pitkät. Koirat viihtyvät enimmäkseen takapihalla ja vielä paremmin, jos niillä on vapaa kulku sisään ja ulos :-) Kun ovi on kiinni, karvanaamat ovat heti ikkunan takana pyytämässä sisälle :-) Ja kyllä me ollaankin koko lauma nautittu ulkoilmasta! Antaa kuvien puhua puolestaan :-)

Kesätuuli tuo mukanaan hyviä tuoksuja, mm. grillituoksut naapurista ;-)

Palloleikkejä jaksetaan helteestä huolimatta, ihan niin kauan kuin heittäjä jaksaa...

Mitä, eikö kukaan heitä?

Mimmille maistui myös multa...

 

Söpistelyä ♥

Kesä on koittanut!

Kesätyttö ja Kesämies <3 <3

Mikä on, kun ei pallo liiku?

Heittihän sitä joku, JEE!

Pallohulluja molemmat, onneksi on pihassa sen verran tilaa, että ehtii vetää kunnon spurtin pallon perään :-D

Oman pihan luumupuu, joka on kukkiessaan niin kaunis <3 Joskus muitakin kuin koirakuvia!

Ihanaa kesäisen viikon alkua kaikille lukijoille!

Kolmosten korkkaus

Viime viikolla osallistuimme Martin kanssa ihkaensimmäistä kertaa kolmosten kisoihin TAMSKin hallilla. Ihan huumorimielellä lähdin kokeilemaan, miltä meno kolmosissa tuntuu, sillä emme juurikaan ole tehneet kolmosten tasoisia ratoja treeneissä. Toiveena oli, että saataisiin joku tulos tai hyvä hyllykin olisi riittänyt. Ja kuinkas sitten (taas) kävikään: eka agiradalta 10 vp ja toiselta NOLLA ja sijoitus 10./33 :-)

Tässä Sari Mikkilän tuomaroima eka rata:

Rata oli oikeataan paljon simppelimpi, kuin olisin kolmosten radasta uskonut. Meillä virheet tuli jostain kumman syystä heti kahdella ekalla hypyllä, joista ekan Mara rämäytti alas ja toisen hypyn sitten ohitti. Sen jälkeen homma alkoi pelittää ja hienosti mentiin loppuun asti. Mitään tyylikästä ei meikäläisen ohjaus taaskaan ollut, mutta laitan sen tähän nyt kaiken kansan nähtäville ja itselleni muistutukseksi :-) Kädet huitoi taas menemään ihan omaa elämäänsä ;-)

Toka radalle ei ollut enää mitään paineita, koska saimme jo sen, mitä lähdettiin hakemaan eli tuloksen. Rata vaikutti aika kivalta, tosin putkihässäkkä 9-12 ja lopussa vaikea kepeilletulo vähän arveluttivat. Uskalsin kuitenkin kokeilla putkia niin, että lähetin Mara 11. putkeen ja juoksin itse kutsumaan sitä 12. putken alkuun ja sehän meni nappiin! Kepitkin meni vaikeasta kulmasta huolimatta kuin vettä vaan ja tuloksena siis NOLLA ja hippasen miinusaikaa. Eli aikas hyvältä näytti debyytti kolmosissa :-D Kun vaan saan itse vauhtia, niin saadaan ehkä aikaakin jatkossa paremmaksi. Tällä kertaa se riitti 10. sijaan.

Tässä rata. Valitettavasti meidän suoritusta ei saatu videolle, mutta Martti oli kyllä NIIN muru taas <3 Se on kyllä ihan uskomaton jätkä, en voi olla ihmettelemättä sen kisahermoja ja keskittymiskykyä. Ei koskaan mitään ylimääräistä häröilyä, ei komentamista, ei omia muuveja - se tekee juuri niin kuin minä sitä ohjaan, meni sitten syteen tai saveen ♥

Seuraavia kisoja ei nyt ole näköpiirissä, vaan keskitytään nyt täysillä treenaamiseen ja meikäläinen yrittää saada sekä vauhtia jalkoihin että jotain rotia noihin käsimuuveihin :-D

Lapsivieras

Mun koirat eivät ole erityisen lapsiystävällisiä. Johtuu siitä, etten ole niitä aikanaan aktiivisesti lapsiin totuttanut ja koska lähipiirissä ei lapsia ole, jokapäiväinen kanssakäyminen pienten ihmisten kanssa on jäänyt. Toki koirat ovat lapsia nähneet, kun kaveriperheitä on käynyt kylässä, mutta helposti pistän ne silloinkin portin taakse, ihan oman mielenrauhani takia.

Vanhin kummilapseni, 8,5 vee, nyt kuitenkin vaatimalla vaati, että koirien pitää olla paikalla hänen viikonloppuvierailunsa ajan. Poika kun on kovin koirarakas ja heidän oma, lähes 15-vuotiaaksi elänyt Tytti on juuri päässyt koirien taivaaseen, joten koiraikävä oli kova ♥ Ja hyvinhän se visiitti sitten sujuikin :-)

Kummipoika toimi Martin lenkittäjänä...

Väsymättömänä pallottelijana...

No, Mimmi joutui välillä jäähylle, kun ei antanut palloa heitettäväksi - ja sehän sapetti ;-)

Ja kyllähän siitä väsyi <3

Ja kyllä Marttikin vieraista sen verran stressasi, että nyt uni maittaa <3 Mutta tosi hyvin vierailu sujui ja koirat saivat hyvää rauhallista lapsikokemusta, mikä on tosi hyvä juttu!

Loppuun kuva meidän vappubileistä :-D Katseet kohti tulevaa viikkoa!