sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kolmosten korkkaus

Viime viikolla osallistuimme Martin kanssa ihkaensimmäistä kertaa kolmosten kisoihin TAMSKin hallilla. Ihan huumorimielellä lähdin kokeilemaan, miltä meno kolmosissa tuntuu, sillä emme juurikaan ole tehneet kolmosten tasoisia ratoja treeneissä. Toiveena oli, että saataisiin joku tulos tai hyvä hyllykin olisi riittänyt. Ja kuinkas sitten (taas) kävikään: eka agiradalta 10 vp ja toiselta NOLLA ja sijoitus 10./33 :-)

Tässä Sari Mikkilän tuomaroima eka rata:


Rata oli oikeataan paljon simppelimpi, kuin olisin kolmosten radasta uskonut. Meillä virheet tuli jostain kumman syystä heti kahdella ekalla hypyllä, joista ekan Mara rämäytti alas ja toisen hypyn sitten ohitti. Sen jälkeen homma alkoi pelittää ja hienosti mentiin loppuun asti. Mitään tyylikästä ei meikäläisen ohjaus taaskaan ollut, mutta laitan sen tähän nyt kaiken kansan nähtäville ja itselleni muistutukseksi :-) Kädet huitoi taas menemään ihan omaa elämäänsä ;-)


Toka radalle ei ollut enää mitään paineita, koska saimme jo sen, mitä lähdettiin hakemaan eli tuloksen. Rata vaikutti aika kivalta, tosin putkihässäkkä 9-12 ja lopussa vaikea kepeilletulo vähän arveluttivat. Uskalsin kuitenkin kokeilla putkia niin, että lähetin Mara 11. putkeen ja juoksin itse kutsumaan sitä 12. putken alkuun ja sehän meni nappiin! Kepitkin meni vaikeasta kulmasta huolimatta kuin vettä vaan ja tuloksena siis NOLLA ja hippasen miinusaikaa. Eli aikas hyvältä näytti debyytti kolmosissa :-D Kun vaan saan itse vauhtia, niin saadaan ehkä aikaakin jatkossa paremmaksi. Tällä kertaa se riitti 10. sijaan.

Tässä rata. Valitettavasti meidän suoritusta ei saatu videolle, mutta Martti oli kyllä NIIN muru taas <3 Se on kyllä ihan uskomaton jätkä, en voi olla ihmettelemättä sen kisahermoja ja keskittymiskykyä. Ei koskaan mitään ylimääräistä häröilyä, ei komentamista, ei omia muuveja - se tekee juuri niin kuin minä sitä ohjaan, meni sitten syteen tai saveen ♥


Seuraavia kisoja ei nyt ole näköpiirissä, vaan keskitytään nyt täysillä treenaamiseen ja meikäläinen yrittää saada sekä vauhtia jalkoihin että jotain rotia noihin käsimuuveihin :-D


2 kommenttia:

  1. Hihhii, ihan mahtava aloitus teillä tai ylipäätään koko kisaura! ;) Tää oli niin ihanasti ja osuvasti sanottu: "Ei koskaan mitään ylimääräistä häröilyä, ei komentamista, ei omia muuveja - se tekee juuri niin kuin minä sitä ohjaan, meni sitten syteen tai saveen ♥" Saat olla kyllä niin kiitollinen tällaisesta agilitykoirasta! Mulle kelpais just tällä hetkellä vaikka ihan joku hidas puudelikin... :D No ei vais, täytyy olla kiitollinen myös omistaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Mulla on kotona kaksi ääripäätä harrastuskaveria, joista tämä rauhallisempi yksilö sopii mulle kyllä paljon paremmin :-D Varmasti Mimmin kanssa, jos olisimme tosissamme treenanneet ja kisaamisen aloittaneet, olisi voitu saada paljon nopeampia suorituksia. Sen kanssa nollat olisivat kuitenkin olleet tiukemmassa ;-)

      Molemmat ovat hurjan rakkaita ja Mimmi tietysti hippasen vielä erityisempi ensimmäisenä koirana kuin Mara, mutta harrastuskaveriksi en Marttia parempaa koiraa olisi osannut toivoakaan <3

      Poista