Vaikka köhä näyttää jääneen meillä vähäiseksi (peukut pystyssä edelleen!), ollaan pidetty lenkit ihan miniremmilenkkeinä ja keskitytty lähinnä lepäilyyn. Eivätkä koirat tunnu pistävän ollenkaan pahakseen :-) Eivät rieku tai tee mitään pahojaan, kerjää leikkimään tms., nauttivat vaan olostaan sohvalla ♥
Treeneistä täytyy pitää oireiden loputtua parin viikon tauko, mutta meillä tauko venyy Levin reissun takia kolmeen viikkoon. Luulen, että tämä pakollinen tauko tuli ihan hyvään saumaan. Välillä olen pohtinut, ollaanko me Martin kanssa kisattu liiankin ahkeraan elokuisen kisauramme aloituksen jälkeen, kun kisoja on ollut lähes kerran kuussa. Tiedän, että monet kisaavat PAAALJON tiuhemmin, mutta silti asia mietityttää. Martti on kuitenkin vasta 3-vuotias eli nuori koira. Jos se olisi ison rodun edustaja, se olisi vielä ihan vauva. Mutta pienet terrierit starttaavat monesti kisauransa jo parivuotiaina, jopa aiemmin. Ja kisaavat tosi paljon.
Viime aikoina on sosiaalisessa mediassa puhuttu paljon koiraharrastuksista, niiden stressaavuudesta (mm.täällä) ja siitä, miten tärkeää olisi rytmittää aktiivinenkin harrastaminen vuosittain harjoittelu-, kilpailu- ja lepokauteen (esim. täällä). Itse en koe stressaantuneeni agilitystä enkä usko Martinkaan niin tehneen. Uskon ja toivon harrastuksen olevan meille edelleenkin vain kiva yhteinen "juttu", jossa tärkeintä on yhdessä tekeminen. Stressiherkkänä ihmisenä uskon, että tuntisin oireet, mikäli agilityharrastus minulle sellaista aiheuttaisi. Mutta osaanko lukea koiraani oikein? Mielestäni Martti ei stressaannu agilitystä, kisoistakaan. Toki kisapäivät ovat koiralle raskaita ja niiden jälkeen Marttikin on normaalia väsyneempi - ja saa levätä.
Pitäisikö kuitenkin tietoisesti pitää pitempiä taukoja kisaamisessa? Helposti kilpaileminen vie mennessään varsinkin, kun tulee menestystä. Sitä alkaa janota lisää ja täyttää kisakalenteria. Onko yhdet kisat kuukaudessa liikaa? Ehkä se riippuu koirakosta - toiselle on ja toiselle ei? Vaikeita kysymyksiä... Joka tapauksessa yritän osata rytmittää jatkossa paremmin tuota harjoittelu-kilpailu-lepo -jatkumoa. Nyt meillä on siis ainakin kuukauden totaalinen lepokausi, mikä tekee varmasti kaikille hyvää :-)
Rentoa viikonloppua!
Hyviä pointteja! Olin kans lukenut tuon ensimmäisen jutun, mutta tuosta kolmen kauden jaksotuksesta en ollut kuullutkaan. Meillä noita taukoja tulee ihan yhtenään, kun en mitenkään kynsin ja hampain edes mene treeneihin, saatan sen päättää samana päivänä, etten menekään (meillä on niin joustava se poissaolosysteemi!).
VastaaPoistaMutta sen olen huomannut joka kerta, kun on 2-4 viikon tauko, niin sujuu paremmin, Nemo on vauhdikas ja paremmin kuulolla. Mulla on ollut toi sama sykli, että kerran kuussa kisoihin, kesällä joskus tullut kahdet kisat kuukauden sisään. Itselle se on ollut välillä liikaa ja Nemolle on ihan selvästi liikaa esim. 3x agilityä viikossa (joskus ollut treenit, möllikisat ja kisat).
Tää on oikeastaan aika ilahduttavaa kuulla, sillä kuten silloin Suoknuutin koulutuksen yhteydessä sanoin, niin en ole yhtään niin kilpailuhenkinen, kun moni muu, että jaksaisi alkaa kellottamaan jotain kuvioita, miettisin etukäteen kaudet, kävisin yksikseni kuntoa kohottamassa agia varten, treenaisin veren maku suussa, harjoittelisin niin nopeasti, kun mahdollista nuoren koiran kisaradoille tms. Täytyy siis jatkaa sillä mentaliteetillä, mikä on aina tuntunut omalle, eikä potea huonoa omaatuntoa, jos etenee hitaasti, eikä ole kunnianhimo lähelläkään sitä luokkaa, kun monella muulla :P
Tuohon kysymykseen vielä, niin 1krt/kk kisat on varmaan ihan sopiva, vaikka kesäkuukausien ajan ja sitten pitää lepoa tai intensiivisempi kisailu parin kuukauden ajan ja sitten lepoa. Itselle voisi olla toi intensiivisempi parempi, jotta jännitys olisi hieman vähäisempi ja olisi joku kisarutiini, mutta huomaan tosiaan, että se stressaa, kun viikonloput on niin lyhyitä ja on niin paljon kaikkea muuta touhua. Tätä täytyy siis itsekin vielä vähän pohdiskella, kun kk päästä pitäisi aloittaa kisakausi yli puolen vuoden tauon jälkeen :)
Mukavaa viikonloppua teille!