Jymy-yllätys erkkarissa!

Olen vieläkin ihan ihmeissäni. Mimmi, joka saavutti eilen veteraani-iän, sai tänään parsoneiden erikoisnäyttelyssä ERInomaisen arvostelun ja oli veteraaninarttujen (12 kpl) neljäs pesten näin myös valiokoiria ♥

Tuomari, ruotsalainen Svante Frisk, runoili Mimmistä seuraavaa:
"Bra kropp. Fint huvud med många bra detaljer. Mörka djupliggande ögon. Öronen ligger bra. Bra graftig nospart med saxbita. Tillräcklig hals. Kunde ha litet starkare rygg, litet låg svans ansättning. Välvinklad bak. Bra skuldra, rak överarm. Litet tung is sin bröstkorg (?). Kunde vara i stramare kondition. Rör sig ganska stabilt fram och tillbaka, kunde ha något längre steg från sidan och mer drive. Bra päls. Önskar mer terrier gnista."

En nyt ala tuota suomentaa, mutta siis oikeastaan lähes kaikki oli tosi positiivista! "Hieno pää, jossa monta hyvää yksityiskohtaa." ♥ Mimmin pää on minustakin maailman kaunein ♥ Sitä jaksaisi katsella vaikka kuinka pitkään, niin sievä ja ilmeikäs se on! Naurattaa tuo viimeinen lause: "toivoisin enemmän terrierikipinää" :-D Näkisipä Mimmin normielämässä! Heh :-) Neitihän ei kehässä tykkää esiintyä ja nytkin haukotteli vähän joka välissä. Mutta kehän laidalla - huoh... Joskus toivoisin kipinää hiukan vähemmän!

Mimmin palkinnot :-)

Neidistä ei valitettavasti tullut otettua oikein kuvia, toivottavasti joku olisi ottanut, niin saisin "in action" -kuvia lisättyä. Tässä Mimmi kehän laidalla.

Pitihän sieltä joku palkinto ostaa hyvästä suorituksesta... Kesti kotona pari minuuttia...

Kehäaikataulut menivät niin, että kaduin jo aamusta molempien koirien mukaan ottamista. Näytti nimittäin siltä, että ne ovat kehissä  yhtä aikaa. Olisin halunnut esittää tietysti molemmat itse, sillä pelkäsin vähän Martin suhtautumista vanhaan harmajapäiseen englantilaistuomariherraan, joka tutki koirat pöydällä tosi tarkasti ja spannasi tiukasti. Ehdinkin viedä Maraa kehän alussa, mutta sitten alkoi vetskunartut ja menin kehään Mimmin kanssa. Kuvittelin, että me saadaan H tai maksimissaan EH ja saan arvostelun kouraani samantien. Annoin silti Maran numeron kera Annan huomaan ja kun Mimmi saikin suureksi yllätyksekseni ERIn ja jatkoi kilpailuluokkaan, alkoi hikikarpalot valua otsalta...

Mimmi 8 vee eilen juhlien jälkeen ♥

Annan ja Martin vuoro pöydälle tuli juuri, kun tuomari oli sijoittanut vetskunartut ja tilanne hiukan "pilasi" Mimmin sijoitusjuhlinnan, sillä kaappasin vain palkinnot maasta onnittelematta edes muita sijoittuneita saati pusuttelematta Mimmiä ja juoksin ottamaan Martin haltuun. Meni kyllä tiukille, sillä tuomari siirtyi juuri arvostelemaan jätkää, kun sain sen remmin :-)

Onneksi herra käyttäytyi pöydällä tosi siivosti ilman mitään murinoita eikä ollut spannauksestakaan moinensakaan, joten huoli oli turha. Mutta toki jokainen silti mieluiten itse esittää koiransa! Mara meni oikein mallikkaasti ja tuomarisetä, brittikasvattaja Kevin Moore arvioi sen EH:n arvoiseksi seuraavin oikein positiivisin lausein:

"Nice dog in profile. Head of good size and shape. Ears well placed and of good size. Front very straight. Shoulders well laid back. Nice movement. Chest a little deep."

Joo, rintakehä vähän syvä, mutta ilmeisesti oli spannattavissa - JEI \0/ Herrasta ei ole senkään vertaa kuvatodistusaineistoa kuin Mimmistä, mutta laitetaan tähän kuva yhdeltä illalta... Täällä on nyt kyllä melko väsynyttä porukkaa lähes 11 tunnin näyttelyreissupäivän jälkeen. Mutta hauskaa oli ja ihanaa aina jakaa kokemuksia muiden parsonihmisten kanssa. Jotenkin tuntuu, että saman rodun ihmiset ovat kyllä ihan oma lajinsa :-)

EDIT: lisätty pari kuvaa Martista "in action". Kuvat: Leena Mäkelä.

Tarkka tuomarisetä Kevin Moore kieli keskellä suuta :-D Ja handlerilla tiukka ote Martin poskesta ;-)

"SEISO" - mikä onnistui hienosti ennen kehää, mutta kehässä ei enää jaksanut niin kiinnostaa pönötys.